Siirry pääsisältöön

Murha Isosorvaston mökissä

Kosken kappeliseurakunnan haudattujen luettelossa mainitaan vuoden 1869 toukokuussa kaksi murhattua henkilöä; Isosorvaston Hiirimäen torppari Matti Joonaksepoika sekä hänen vaimonsa Justiina Juhontytär. He olivat iäkkäitä, sillä Matti oli syntynyt Vähäsorvaston Mikkolan talossa elokuussa 1788 ja Justiina Isosorvaston Ylimattilassa elokuussa 1797. Aikanaan, joskus 1820-luvulla Matti ja Justiina olivat olleet Isosorvaston Yliseppälän isäntäpari. Mitä oli siis tapahtunut, että näin vanha torpparipariskunta kokin karun kohtalon?

Sanomia Turusta -lehti kesäkuulta 1869 tietää kertoa "kauheasta murhasta", joka tapahtui Hiirimäen torpassa toukokuussa. Yhdeksännen päivänä tuota kuuta oli tuntematon mies tullut torppaan pyytäen yösijaa. Tämä hänelle oli myös annettu ja illan tullen tuntematon, isäntäpari, renki sekä eräs pikkupoika painuivat pitkälleen.

Muutaman hetken päästä oli vieras mies noussut pediltään ottaen kirveen käteensä. Samalla hän oli sanonut; "antakaat rahanne". Justiina oli tietysti pelästynyt ja huutanut renki-Heikkiä auttamaan. Tämä makasi eri kamarissa, mutta riensi heti paikalle huudon kuullessaan. Pikku poika oli tässä välissä päässyt ulos, mutta muukalainen ehti tehdä hirmutyönsä. Hän nimittäin oli lyönyt torppari-Mattia kirveellä hartioihin ja vaimoonkin oli osunut kymmenkunta haavaa. Muukalainen oli ehtinyt pakoon ennen kuin renki pääsi häneen käsiksi.

Molemmat vanhukset menehtyivät vakaviin vammoihinsa muutaman päivän sisään. Pariskuntaa kuvailtiin rehelliseksi ja kunnialliseksi. Onneksi tappaja saatiin jo seuraavana päivänä kiinni ja kuljetettiin Turun linnan vankilaan odottamaan "ansaittua palkkaansa". Tämä rikollinen oli Johan Viktor Malmström Humppilan kappeliseurakunnasta.  Tarkemmassa tutkinnassa ja kuulustelussa selvisi, että muiden nukkuessa Malmström oli yrittänyt murtaa auki torpassa ollut kirstua. Matti Joonaksenpoika olikin yllättänyt miehen, jolloin Malmström löi tät kirveellä kohtalokkain seurauksin. Samalla tappovälineen tielle joutui sitten myös Justiina.

Kommentit

  1. Tervehdys. Tutkin juurijuttuja Koski Tl Iso Sorvastolla 1700 luvun alussa. Seppälän talo kiinnostaa, mutten löydä tietoa. Sotilas Thomas Grelsson Tetting s.1703 St. Sorvasto. Isä Grels Mattsson, veli Jacob Grelsson, myöh Huina. Jacob näyttää avioituneen leskeksi jäätyään Seppälän pojan puolet nuoremman lesken Anna Johansdr kanssa. Epäilen, että Jacobilla juuret Seppälässä. Osaatko auttaa?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uutta: henkikirjahaku

Suomen Sukututkimusseura julkaisi tänään jännittävän, uuden hankkeen eli henkikirjahaun. Heidän omilla sivuillaan kerrotaan asiasta seuraavaa: Henkikirjahaku on Suomen Sukututkimusseuran verkkopalvelu, jossa voidaan tehdä hakuja indeksoitujen henkikirjojen sisältöihin esimerkiksi henkilöiden ja paikkojen nimillä. Palvelulla pyritään edistämään ja helpottamaan henkikirjojen käyttöä sukututkimuksessa. Henkikirjoja voidaan käyttää myös korvaavana lähteenä tuhoutuneille kirkonkirjoille. Henkikirjahaun kehittämistä ovat tukeneet Karjalan Kulttuurirahasto, Waldemar von Frenckells stiftelse ja Föreningen Konstsamfundet. Henkikirjat ovat erittäin tärkeä lähdemateriaali sukututkijalle erityisesti silloin, kun rippikirjat puuttuvat. Niiden avulla voi seurata esisukulaisten jälkiä aina vuoteen 1634, jolloin niitä ensimmäisen kerran alettiin pitää. Henkikirjat alkavat myllytullimanttaaliluetteloina (svensk. kvarntullsmantalslängd), vuodesta 1634, jolloin ryhdyttiin kantamaan uutta vakinaista veroa

Miltä maistuisi merimies?

Viime vuosisadan alussa eräs amerikkalainen lehtimies pääsi haastattelemaan Fidzi-saarilla asunutta ihmissyöjäheimon jäsentä. Aiheena oli tietenkin ikuisuuskysymys; miltä ihmisliha maistuu? Haastatellun kannibaalin mukaan tärkein ero oli se, että Tyynen valtameren ihmisten liha maistui paljon paremmalta kuin valkoihoisten. Valkolaisten liha on suolaista, kun taas polynesialaisten pehmeämpää ja maukkaampaa. Länsimaisten joukossa erityisen pahanmakuista on merimies. Vanha merikarhu maistuu inhoittavalta, sillä tämä on elänyt lähes koko ikänsä alkoholilla ja tupakalla. Lisäksi mies on hörpppinyt aina suolaista vettä. Tämän takia vanha merimies ei kelpaa syötäväksi. Tässä vaiheessa haastattelua kannibaalimme oli kosketellut lehtimiehen käsivartta ja kylkiluita tavalla, jota "ei voinut pitää täysin platoonisena". "Te kysytte minulta" ihmissyöjä sanoi "mitkä paikat ovat parhaat?". Pää, silmät ja aivot ennen muita, sitten posket. Nuorten ihmisten posket ova

Ruukinjohtajan taustaa

Turkulaisessa apteekissa uransa aloittanut ja lopulta vuorineuvokseksi yltänyt Fiskarin ruukinpatruuna Johan Jakob Julin aateloitiin ansioistaan 1849 nimellä von Julin. Hän oli ostanut 1822 Perniön Kosken, Antskogin, Fiskarsin ja Karjalohjan Kärkelän ruukit. Lisäksi samassa kaupassa hän sai vielä Kiskon Orijärven kaivoksen. Hän kehitti tunnetulla tavalla näiden toimintaa perustaen runsaasti uutta teollisuutta eritoten Fiskarsiin. Varsinaista pääruukin toimintaa varten hänellä oli aina luotettu mies, joksi vuonna 1825 tuli Paltamossa syntynyt Arvid Appelgren. Hän oli to imessaan aina vuoteen 1859. Menestyksellistä yhteistyötä von Julinin kanssa tehnyt, arvostettu ruukinjohtaja kuoli Fiskarsissa 1871. Oliko Arvid Appelgrenin valinta sitten täydellinen sattuma vai huolellisen valinnan tulos? Ei ehkä kumpaakaan, vaan takana olivat miehen taitojen lisäksi vahvat sukusiteet. Arvidin vanhemmat olivat Paltamossa asunut luutnantti Anders Vilhelm Appelgren ja vaimonsa Hedvig Antell. Anders Vilhe