Kiskon Jylyn kylässä oli aikoinaan kolme ns. kantataloa:
Jaakola, Kauppila ja Finnari. Vanhimmat säilyneet verotusasiakirjat,
esimerkiksi Raaseporin läänin nokkaveroluettelot[i]
vuodelta 1553 kertovat isänniksi seuraavat miehet: Finnarilla Erkki
Heikinpoika, Kauppilassa Mikko Jussinpoika ja Jaakolassa Mikko Uotinpoika.
Tuohon aikaan kylässä oli tosin vielä neljäskin, myöhemmin kadonnut talo. Sen
isäntänä on em. luettelossa Tuomas Manunpoika.
Erkki Hannunpojan talo maksoi nokkaveroa neljä markkaa, Mikko Jussinpoika taasen yhdeksän ja Mikko
Uotinpoika kahdeksan markkaa. Periaatteessa jokainen ehtoollisella käyvä maksoi
tätä veroa yhden markan, joten maksettu kokonaissumma referoi talon aikuisväestön
määrää. Tässä määrässä ei kuitenkaan ollut mahdollinen palvelusväki mukana.[ii]
Kaikkia näitä kolmea talo tuli paljon myöhempinä aikoina
yhdistämään sama asia. Jaakolan, Kauppilan ja Finnarin omistus siirtyi Fiskarin
ruukille. Jaakolassa tämä tapahtui jo 1766, Kauppilassa 1837 ja Finnarilla
1836. Tämän jälkeen taloissa ei ollut enää isäntiä, vaan lampuoteja,
vuokraviljelijöitä. Fiskarsille tilat
olivat luonnollisesti rahanlähde ja omaisuutta, jota saattoi myös myydä ja
ennen kaikkea vuokrata. Esimerkiksi ruukinpatruunana vuosina 1866-1885 toiminut
Emil Lindsay von Julin käytti tiloja lainojen vakuutena[iii]
moninaisia kertoja.
Lampuodit tekivät ruukin kanssa sopimuksen vuokrasta, jota
maksettiin joko luontaistuotteina, päivätöinä tai rahana. Lampuodin ei
välttämättä tarvinnut olla mies. Kun Finnarin lampuotina Abraham Holmström menehtyi
luuvaloon helmikuussa 1857, käsiteltiin tilan jatkoa Kärkelän kylässä
pidetyillä käräjillä elokuun viimeisenä päivänä 1858. Tuolloin leskivaimolle
myönnettiin virallisesti talon lampuotisopimus. Samalla mainittu leski, Maria
Kristina Grönqvist oli asianosaisena hänen alaikäistensä lasten holhousasiassa.
Abraham Holmströmin siskonmies, torppari Anders Dahl Aijalasta pyysi oikeuden
määräämään leskivaimon lasten holhoojaksi. Näin alkuperäinen holhooja, Elias Wikstedt
luopui tehtävästään ja Maria Kristina sai käskyn valvoa lastensa Isak Mauritzin,
Johan Vilhelmin, Erik Johanin, Eva Kristinan ja Erika Vilhelminan etuja joka
suhteessa[iv].
Kaikki kolme Jylyn taloa olivat alkujaan ns verotaloja eli
talon isäntä myös omisti tilan. Kauppilassa talon maksamat verot jaettiin sotilasvirastolle
Ruotsin vallan aikaan. Sama koski myös Jaakolaa ja Finnaria. Tämä tarkoitti käytännössä
sitä, että tietyn sotilasviran haltija sai tulonsa suoraan tietyltä talolta.
Näin kyseinen raha ei kiertänyt kruunun kautta. Kauppilassa, tai kuten sitä
vuoteen 1898 virallisesti nimitettiin Kaupilla, tuon palkansaaja oli Uudenmaan
rakuunarykmentin Raaseporin komppanian luutnantti. Vastaavasti Finnarilla
Uudenmaan jalkaväkirykmentin Karjaan komppanian vänrikki[v].
Jaakola oli puolestaan rustholli, joka varusti rakuunan Ruotsin armeijan
palvelukseen. Rakuuna taisteli jalan, mutta kulki paikasta toiseen hevosella.
Jaakolan rusthollin ruotunumero oli 87 Uudenmaan rakuunarykmentin Raaseporin
komppaniassa. Sille oli määrätty aikanaan augmenteiksi eli apuverotiloiksi Tammisaaren
Skåldön talo numero kaksi sekä talo numero yksi Nummen Järvenpään kylästä[vi].
Oheinen kuva on osa Jylyn kylän isojakokartasta vuodelta
1768[vii].
Siinä nähdään kauniilla tavalla, miten kylän kolme taloa sijaitsevan kaarevan tien
varrella Jylynjärven eteläpuolella. Talot on merkitty numeroilla 1, 2 ja 3
tarkoittaen Jaakolaa, Kauppilaa ja Finnari. Selityksistä ao. kartassa selviää, että
Jaakolan pinta-ala oli 1065 tynnyrin- ja 20 kapanalaa. Vastaavasti Kauppilassa
maita oli 871 tynnyrin- ja 28 kapanalaa sekä vihdoin Finnarilla 387 tynnyrin-
ja 16 kapanalaa. Yhteensä Jylyn kylässä oli verotettavaa maata 2325
tynnyrinalaa. Yksi tynnyrinala vastasi vajaata puolta hehtaaria. On muuten
mielenkiintoista todeta, että koko Suomesta löytyy vain 11 Jyly-nimistä paikkaa.
Jyly-alkuisia paikannimiä onkin sitten jo 55 kappaletta[viii].
Tämä lyhyt blogiteksti jatkuu joku päivä Jylyn kylän
torppien esittelyllä.
[i] KA: Uudenmaan
voutikuntien tilejä - Raaseporin läänin nokkaveroluettelo 1554-1554 (3027),
jakso 18
[ii] Seppälä
Suvianna- Viljana, nahkoina,kapakalana - Talonpoikien maksamat kruununverot Suomessa
vuosina 1539–1609
[iii] KA: Raaseporin
tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat / Ilmoitusasioiden pöytäkirjat 1867-1868,
s. 506->
[iv] KA: Raaseporin
läntisen tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat / Ilmoitusasioiden pöytäkirjat
1856-1858, s. 758->
[v] KA: Maanmittaushallituksen
maakirjat ja kruununmaaluettelot -arkisto - Turun ja Porin läänin maakirja
1875-1875 (46:1, III; Halikon kihlakunta), jakso 54
[vi] KA: Maanmittaushallituksen
maakirjat ja kruununmaaluettelot -arkisto - Turun ja Porin läänin maakirja
1875-1875 (46:1, III; Halikon kihlakunta), jakso 53
[vii] KA: Maanmittaushallituksen
uudistusarkisto - Jyly; Isojako 1768-1768 (A38:6/1-2), jakso 4
[viii] Nimisampo,
Aalto University <nimisampo.fi> luettu 7.3.2021
Olipa mielenkiintoinen selvitys Jylyn taloista. Sen arvon ymmärtää, kun katsoo millaisen asiakirja-aineiston olet käynyt läpi tiedot kerätessäsi ja yhdistäessäsi. Nostan nöyrästi hattua!
VastaaPoistaIsoisäni Elias Anselm Lönnqvist, 1906 lähtien Aalto, tuli Finnarin työnjohtajaksi (voudiksi) 1.5.1915 ja jäi Fiskarsin ruukin palveluksesta Finnarissa eläkkeelle 1.8.1947 32 palvelusvuoden jälkeen. Hän oli perheineen tullut Jylyyn Fiskarsin omistaman Skogbölen renkitöistä ja syntynyt Fiskarsin omistamassa Haapaniemen Hauksuon torpassa. Hänen isänsä eli oma isoisäni isä Elias Lönnqvist oli tullut Hauksuon torppariksi ehkä 1869 tai viimeistään oman isänsä (myös nimeltään Elias Lönnqvist) kuoltua. Isoisäni isä avioitui muuten äitini isoäidin (o.s. Pihlström) kanssa ja vanhempieni suvut ovat sekä ennen sitä että myös jälkeen avioituneet ristiin keskenään. Ei ehkä harvinaista muttei kovin tavallistakaan!