Rääväsuinen esiäiti

Jotkut esiäidit osaavat yllättää vielä vuosikymmenien päästä. Sukuselvityksiä aloittaessani joskus vuoden 1986 paikkeilla törmäsin hyvin pian isoäitini isoisän äitiin, Eva Erikaan. Hän oli syntynyt huhtikuun ensimmäisenä päivänä 1819 Karjaa Romsarbyn Antan talon torpassa. Aikoinaan, kauan ennen nettiä, kun kaikki piti etsiä mikfofilmeiltä, oletin hänen patronyyminsä olevan Antintytär. Rippikirjoissa ja vihittyjen luettelossa kesäkuussa 1840 Karjalohjalla hänen kerrottiin olevan Eva Erika Antin. Typerä aloittelijan virhe, sillä Antin oli hänen sukunimensä. Karjaalla asui aikanaan kaksikin Antin -sukua, joista toinen tunnettiin myös nimellä Anteen.  Ei siis ihme, etten löytänyt vuosiin hänen vanhempiaan.

Joka tapauksessa Eva Erika Antin vihittiin 30.6.1840 Karjalohjan Suurniemen torpparin pojan, Otto Fredrik Wareliuksen kanssa. Eva Erikalle ja Otolle syntyi kolme lasta vuosina 1841–1846. Heistä ensimmäinen oli Karl Kustaa, joka nai ensimmäisessä aviossaan Suomusjärven Taipalon kylän Paavolan rusthollarin tyttären, Erikan. Tämän kuoltua Karl Kustaa vei vihille Pusulan Vörlön Skinnarin talosta kotoisin olleen Maria Josefina Johanssonin.

Toinen lapsista oli tuleva pitäjänsuutari August Fredrik Warelius, joka sai vaimokseen torpparin tyttären, Eva Matilda Ahlbomin Karjalohjan Lohjantaipaleelta. Tästä pariskunnasta tuli isoäitini isän, Kustaa Fredrik Verholan vanhemmat.

Nuorin Eva Erikan ja Oton lapsista oli tytär Maria Matilda, jonka otti puolisokseen Mustion ruukin lautatarhan kirjanpitäjä Karl Anton Sandholm. Pariskunta muutti Mustiolta Dragsfjärdiin vuonna 1871. Asui ensin perheineen Rosendahlin kylässä, josta muuttivat Taalintehtaan ruukille ja edelleen 1875 Paraisille.

Kaikki kolme Oton ja Eva Erikan lasta pärjäsivät elämässään ihan hyvin, mutta äidin tavoitti lain kylmä koura vuonna 1858. Eva Erika nimittäin kutsuttiin Raaseporin läntisen tuomiokunnan Karjalohjan, Sammatin kappelin ja Kiskon verokunnan talvikäräjille[1], joita istuttiin helmikuun alussa em. vuotta. Kruununnimismies Carl Fredrik Ingberg vaati tuolloin Eva Erikaa vastuuseen kunnianloukkauksesta. Syytteen mukaan Eva ei ollut noudattanut herra kruununnimismiehen käskyjä hänen ollessaan virkatehtävissä sekä haukkunut ja loukannut tätä. Näistä ”ansioistaan” esiäidilleni luettiin nopeasti tuomio:

Kihlakunnanoikeus katsoo selvästi, että vastaaja Eva Erika Warelius syyllistyi 8. tammikuuta 1856 Herran Krononlänsmanni Engbergin loukkaamiseen, kun tämä oli silloin virkatehtävässä, ja siten Kuningasläänin määräyksen 20. tammikuuta 1779 mukaisesti hänet tuomitaan oikeudenmukaisesti maksamaan kymmenen taalaria tai neljäkymmentäkahdeksan kopeekkaa hopeaa kolmen sakkoa, ja nämä sakot, jollei niitä makseta, peritään vastaajalta neljän päivän vankeudella vedellä ja leivällä, mutta koska Herra Krononlänsmanni ei ole osoittanut, että vastaaja olisi kiroillut tai aiheuttanut melua kyseisessä tilaisuudessa, syyte hylätään näiltä osin. Näin päätettiin ja ilmoitettiin täydellinen valitusmahdollisuus, mutta tyytymättömyyttä päätökseen ei esitetty.

 

Enpä olisi etukäteen arvannut, että esiäitini olisi saanut tuomion em. syystä!

Eva Erika kuoli joulun alla 1883, kun taas Otto Fredrik Warelius oli menehtynyt noin vuotta aiemmin, marraskuussa 1882. Pariskunta asui Suurniemen torpassa.

 

---

[1] Raaseporin läntisen tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat - KO a:64 Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1858-1858, jakso 115; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5073028984&aineistoId=657067320 / Viitattu 19.10.2023

Kuva Dream.ai tekoäly - "huutava suomalaisnainen 1800-luvulta"