Topeliuksen kaksi piikaa

Zacharias tai tuttavallisemmin Sakari Topelius syntyi Uudenkaarlepyyn lähellä, Kuddnäsin tilalla vuonna 1818 ja kuoli Sipoossa 1898. Tuskin on ketään yli 60-vuotiasta tässä maassa, joka ei olisi lukenut hänen tuotantoaan. Toki hän on tuttu myös nuoremmille sukupolville. Saamansa kotikasvatuksen pohjalta hän korosti omassa elämässään ahkeruuden ja avuliaisuuden ihanteita. Hänen kerrotaan olleen myös erittäin huumorintajuisen, mutta toisaalta vaipuneen välillä masennukseen.

Vuonna 1846 hän meni naimisiin Maria Emilia Lindqvistin kanssa (1821–1885). Tämä liitto kesti puolison kuolemaan saakka. Lapsia tästä aviosta synti kuusi, joista kolme menehtyi aivan pienenä. Isänsä tavoin tytär Toini oli kirjailija, kun taas Eva -tyttärestä tuli taidemaalari.

Mutta tällä kertaa ei enempää Topeliuksen elämästä, sillä siitä toki löytyy netin syövereistä tuntikausiksi luettavaa. Tarkastellaan sen sijaan niitä perheeseen liittyneitä henkilöitä, jotka ovat olleet Topeliusten arjessa mukana. Kun perhe asui 1870-luvulla Helsingissä, oli perheessä kaksi piikaa.

Maria Adolfina Wik oli syntynyt Paraisilla Tapaninpäivänä 1836. Hänen isänsä oli tuohon aikaan Kuitian kartanon puutarhurina. Tuohon aikaan kartanon omisti leskirouva Hedvig Prytz, os. Mell, turkulaisen apteekkari Lars Henrik von Mellin tytär. Hedvigin puoliso oli kapteeni Anders Johan Prytz, joka kuoli jo 1824. Mutta Paraisilta Maria Adolfina Wik muutamien mutkien kautta päätyi siis valtioneuvos Topeliuksen perheeseen piiaksi.

Myöhemmin löydämme Maria Adolfinan Tammisaaresta, jonne hän avioiduttuaan muutti vuonna 1876. Puoliso oli Karjaalla syntynyt panimotyöntekijä Karl Henrik Bergman.  Häitä oli vietetty elokuussa kyseisenä vuonna. Yhteisiä lapsia ei pariskunnalle näyttäisi syntyneen. Maria Adolfina kuoli toukokuussa 1918 ja Karl Henrik syyskuussa 1919.

 

Toinen 1870 -luvun Topeliuksen perheen piioista oli Pernajan Sarvilahden Hagan muonatorpparin tytär Gustava. Hänen isänsä käytti sukunimeä Grén.  Tytär Gustava ei kyseistä sukunimeä käyttänyt. Helsinkiin hän oli tullut Loviisan kautta. Välillä hän kävi pari vuoden ajan Nastolassa, mutta vielä 1881 hänet on merkitty ehtoollisella käyneeksi nimenomaan Helsingissä. Hänen myöhempiä vaiheitansa en ole onnistunut löytämään. Kun Topeliukset muuttivat 1879 Sipooseen, jäi Gustava mitä ilmeisemmin Helsinkiin.

 

Kuva on Helsingin Kaupunginmuseon kokoelmista. Taustalla on Vasili Koroleffin talo (Pohjois-Esplanadi 15), jossa Topeliukset asuivat 1870-1875. Tämä kuva on tosin vuodelta 1890.

Hautausepisodi vuodelta 1709

Vuoden 1686 kirkkolaki antoi hautaamisesta useita määräyksiä, joista tähän on poimittu muutama:

 

 XVIII. Lucu Christilisest Hautamisest.

 §. I. Ne jotca Christilisesti elänet owat / pitä / cosca he tästä Mailmast poiscuolewat / cunniallisest ja cohtulisel tawalla Hautaan toimitettaman. Heidän Cuolemans ilmoitetan Sarnastuolil lähin seurawaisna Sarnapäiwänä / eli Rucous hetkenä / Kijtoxella Jumalan tygö / joca sen edesmennen armollisesti pelastanut on / nijn myös Rucouxella nijden Murhellisten lohdutuxen edestä. Cuolluitten jälken pitä soitettaman yhdel eli usiammal Kellolla / cuin cungin Sädylle meidän Ordningitten woimalla myöden annettu on / ei jongun taickauxen tähden / waan sillä ilmoitta sen Cuollen ero / eli tääldä poislähdendötä / ja ylöskehoitta Christilisiä Ajatuxia Cuolewaisest monosta / nijden tykönä cuin elämään jälken jäänet owat.

 

§. IV. Cosca Ruumit wiedän Kirckoon / siellä oleman sijhenasti cuin Maahan paniaiset pidetän / nijn se pitä tapahtuman hiljaisudes / ilman caiketa Processit / (saattamista) ja custannusta / eikä yhtän muuta pidä saattaman / cuin ne jotca candawat / ja muutoin täyty siellä olla toimittamas. Jos jocu tätä wastan ricko / se tehkön sacko Kirkoon 500. dalarit Hopia Raha / ja Waiwaisille juuri niin paljo. Ei yhtäkän Ruumista pidä ylitze puolen Ajastaica hautamat pidettämän / jos ei sitä suuremmat ja corkiamat Syyt ole pidembäm ylöslyckämiseen. Se wäärinkäyttämys tule myös tällä peräti poiskieltyxi / omast tahdosta laske Rumita Hautoin / ja anda ne aina edespäin olla Hautamata; samalla muoto anda ne / sijttecuin ne yhdes paicas owat haudatut / jällens toisen paickaan Processillä Hautaan maahan laske; caicki yhtäläisel Rangaistuxella / cuin täsä ylömmä mainitan.

 

Aina näitä ohjeistuksia ei noudatettu ja silloin kirkkoherra puuttui peliiin. Yksi esimerkki löytyy Uudenmaan Nummen kappeliseurakunnasta vuodelta 1709. Raatin kylän Pakasen talon emäntä oli kuollut, mutta poika ei toimittanutkaan tätä hautaan asianmukaisesti. Tämä tapaus meni käräjille, jossa rovasti Juslenius kovisteli isäntää seuraavasti[1]:

 

Rovasti, korkea-arvoinen herra Abraham Juslenius esitti valituksen maanviljelijä Hinrich Jacobssonia vastaan Raatisissa. Valituksen mukaan Jacobsson oli laiminlyönyt haudata edesmennyttä äitiään Elin Larsdotteria, joka oli kuollut viime talvena. Jacobsson oli jättänyt äitinsä haudattavaksi hoitamatta, kunnes rovasti käski avata haudan. Lopulta vainaja haudattiin viime Mikonpäivää.

 

Mainittu Hinrich Jacobsson esitti joitakin syitä sille, miksi asiaa ei voitu hoitaa aiemmin. Hän pyysi anteeksi ja lupasi maksaa herra rovastille asianmukaisen hautausmaksun ja testamentin. Rovasti huomautti, että tällaisia laiminlyöntejä ei saa enää tapahtua, eikä kukaan, olipa sitten Hinrich Jacobsson tai joku muu, saa olla huolimaton haudattaessa vainajia oikeaan aikaan. Kaikkia varoitettiin ottamaan tästä opikseen, koska laiminlyönneistä voi seurata ankaraa rangaistusta, kuten seurakunnan kirkkolaki edellyttää. Mitä tulee Hinrich Jacobssoniin, hänen tulee asianmukaisesti selvittää ja maksaa hautausmaksu sekä toimittaa testamentti rovastin luokse, kuten hän on luvannut.

 

---

[1] Raaseporin tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat - II KO a:17 Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1709-1709, jakso 322, sivu 636-637: <Höst Ting Lojo Sochn & Nummis Capell.>; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6504991903&aineistoId=657691083 / Viitattu 19.12.2023

Palkkakiistaa 1600-luvun lopulta

Suora esi-isäni oli käräjillä helmikuussa 1684 ja asia oli vapaasti käännetty seuraava:

Gudmund Bertilsson[1] Arpalahdesta valitti voimakkaasti kaksikasratsastaja Erich Erssonia vastaan, joka oli vuonna 1676 nimitetty entisen majurin, kunnianarvoisan Ewert Berent Jordansin komennuksessa Preussiin. Erich oli myynyt koko varustuksensa siellä, minkä vuoksi Gudmund oli valittanut tästä yleisessä tarkastuksessa, mutta asia oli siirretty tälle oikeudelle, sillä hän pyysi, että Erich palauttaisi hänelle saman summan minkä oli varusteista saanut.

 Erich vastasi vaihtaneensa hevosen toisen ratsastajan, Mårthen Jöranssonin, kanssa Liivinmaalla, ja hän oli joutunut jättämään sen käyttökelvottomuuden vuoksi. Hänen pistoolinsa olivat kadonneet hänen ollessaan sairaalloisena yhdessä holstereiden kanssa, mutta miekka, jonka hän oli saanut armeijan komentajalta, sen hän oli myynyt kahdeksalla kruunulla profossi Erichille. Hän väitti myös, että hänellä oli oikeus vaatia palkkapostia niiltä kolmelta vuodelta, joina hän oli toiminut ratsastajana.

 Gudmun vakuutti, että Erich oli kotiin palattuaan myöntänyt myyneensä pistoolit ja holsterit rykmentin pastoriille. Tästä syystä oikeus päätti ottaa molempien osapuolten väitteet huomioon ja muodosti asiasta laskelman. Tästä käy ilmi, että Erichin kolmen vuoden palkka on vähennetty myytyjen varusteiden arvosta, ja hän on edelleen velkaa Gudmundille yhteensä 30 kruunua. Hänet tuomitaan maksamaan tämä summa Gudmundille kuninkaallisen majesteetin armollisen asetuksen mukaisesti ratsastajan palkasta. Tämä päätös päättää heidän välisen kiistansa.

Kuva - Bataille af dee trouppar som Hans Kongl: Maij: ärnar föra i fäldt anno 1676. [Osignerad och odaterad.] - Riksarkivet, Stockholm

---

[1] Piikkiön ja Halikon tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat - KO a:2 Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1684-1684, jakso 59; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6393551419&aineistoId=643765516 / Viitattu 19.12.2023

Veli veljeä vastaan käräjillä

Vuosina 1658 - 1711 elänyt kaukainen esi-isäni Jaakko Martinpoika isännöi aikanaan Suomusjärven Hintsalan kylän Hintsan taloa. Hänelle tuli hieman kiistaa omien veljiensä kanssa, josta tässä lyhyt näyte Piikkiön ja Halikon tuomiokunnan tuomiokirjasta Kiskon käräjäkunnan istunnosta 14-15.2.1689:

""Koska Jöran ja Casper Mårtensinpojat valittavat voimakkaasti vanhempaa veljeään Jacob Mårtenssonia Hintzalassa, joka väitetysti usein käyttäytyy juopuneena ja pahoinpitelee heitä iskuilla ja lyönneillä, erityisesti siten, että viimeisimmässä käräjätapaamisessa hän löi heitä niin pahasti, että heidän täytyi maata sängyssä sen takia. Siksi käräjäoikeuden puolesta varoitetaan ja kehotetaan Jacob Mårtenssonia olemaan tekemättä vääryyttä veljilleen tai hyökkäämättä heidän kimppuunsa iskuilla ja lyönneillä, vaan antamaan heidän työskennellä rauhassa vanhempiensa luona niin kauan kuin he itse haluavat palvella heitä. Mutta mitä tulee siihen, että Jacob on kohdellut heitä niin pahoin viimeisimpien oikeudenkäyntien aikana ja siten rikkonut oikeudenkäyntirauhaa, siitä tullaan tutkimaan ja päätetään seuraavassa oikeudenkäynnissä.""

Kuvan viite - Piikkiön ja Halikon tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat - KO a:7 Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1689-1689, jakso 24, sivu 22: 14-15.2.1689 Kisko; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6392954152&aineistoId=643943272 / Viitattu 16.12.2023

Lapväärtin käräjillä maaliskuussa 1723

14.3.1723 - sivu 345

Ifwar Mattsson, vanha mies Isojoelta, valittaa, ettei hän enää saa asianmukaista hoitoa ja huolenpitoa poikansa Matzin toimesta 1/3 manttaalin Kienokoskella kyseisessä kylässä. Siksi hän pyytää, että mainittu poika määrätään huolehtimaan hänestä ja että hänelle annetaan lupa ottaa nuorempi poikansa Jacob hoitaakseen häntä kuolemaansa saakka. Matz Ifwarson, nyt noin 60-vuotias, ilmoittaa, että hän on tähän asti kunnioittanut vanhaa isäänsä ja pyrkinyt neuvomaan ja huolehtimaan hänestä siihen asti, kun hän oli kotona. 

Hän valittaa, että hänelle on vaikeaa luopua tilasta, jonka hän ja hänen naimisissa oleva poikansa sekä muut lapset pystyvät säilyttämään. Nimismies ja lautamiehet vakuuttavat yksimielisesti, että Matz Ifwarson ja hänen lapsensa ovat ahkeria ja työteliäitä, eläen sovussa naapuriensa kanssa, kun taas isä Ifwar Mattson on ollut riitaisa.

Jacob Ifwarson, jonka Ifwar Mattson nyt haluaa kutsua takaisin kotiin, asuu Turun läänissä Merikarvian seurakunnassa ja Petkelen kylässä, ja hän on aiheuttanut pahennusta ja vahinkoa tässä seurakunnassa, josta sairaudesta hän ei ole vielä toipunut, minkä vuoksi seurakunnan miehet eivät mielellään näe, että hänet päästetään takaisin. Kaikki tämä kirjataan pöytäkirjaan, ja kenraalimajurin ja maaherran ylhäisyyden, arvostetun herra Reinholt Wilhelm von Essenin armollista suosiota nöyrästi pyydetään.

Lähde - Etelä-Pohjanmaan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat - KO a:34 Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1723-1723, jakso 176, sivu 342: 14.3.1723 Lapväärtti; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=8168311845&aineistoId=596658568 / Viitattu 8.12.2023

Tarmokkaita viitasaarelaisia

PITÄJÄNKOKOUS VIITASAARI LAUANTAINA 8.12.1860

§ 4

Usiamman kansan parasta harrastavan Isänmaan ystävän seurakunnassa pynnöstä kuulusteltiin monilukuisesti kokoontuneita pitäjän jäseniä, josko heillä olisi mitään muistuttamista sitä vastaan, että Silon talon haltian Suovanlahen kylässä, Johannes ja Isak Korhonen, sekä Kirkkoherran puustellin tolppari Heikki Liimatainen Haapaniemen kylästä esiteltäsiin Korkean Esivallan kehoitettaviksi jollakulla sopivalla kunnia-merkillä heidän erinomaisesta nerostansa ja uutteruudestansa maanviljelyksessä, johon kokouksen jäsenet yhdellä suulla vastaisivat, että mainitut miehet, niin hyvin hiljaisen ja rehellisen käytöksensä vuoksi kansa-elämässä ja yleisesti hyvän maineensa, kuin myöskin heidän pitäjässä tunnetun ja kuuluisan neronsa ja uutteruutensa suhteen Suo- ja niittyperkkuussa, ansaitsevat kansallisen kiitollisuuden ja Esivallallisen kehoituksen, semminkin kuin heidän laajat ja hyvin onnistuneet Maanviljelys-hankkeensa ovat olleet suurena kehoituksena ja hyötynä koko tälle seutulle.

Kuva - Suomen maatilat, V osa - Silo, Suovanlahti