1700-luku: Kätilötyö oli pääasiassa käden taitoa, joten kätilön tärkein työväline oli hänen omat kätensä. Muita käytettyjä välineitä olivat napanuoran katkaisemiseen tarkoitetut sakset tai veitsi, neula ja pellavalanka ompeluun, ruisku peräruiskeen antamiseksi sekä putki ilman puhaltamiseksi vastasyntyneen keuhkoihin. Kirurgiset instrumentit ja niihin liittyvät toimenpiteet olivat yleensä lääkäreiden vastuulla.
1800-luvun loppu ja 1900-luvun alku: Kätilöiden oikeudet laajenivat ja he saivat käyttää synnytysinstrumentteja kuten pihtejä ja koukkuja vaikeissa synnytyksissä, jos lääkäriä ei ollut saatavilla. Tämän lisäksi käytettiin myös muita instrumentteja, kuten kranioklasteja sikiön kallon murskaamiseen sekä erilaisia saksia, pihtejä ja muita välineitä avustaviin toimenpiteisiin.
1900-luvun puoliväli: Pihtisynnytysten rinnalle tuli imukuppisynnytys, jota kuitenkin yleensä lääkärit suorittivat. Kätilöiden työvälineisiin kuuluivat edelleen omat kädet, episiotomiavälineet ja tarvittaessa synnytyspihdit.
Lähteet
Nea Kaski ja Milena Holstein - Kätilötyön synnytysinstrumenttien kehitys Suomessa 1700-luvulta nykypäivään
https://naisjarjestot.fi/katilo-on-vanhin-koulutetun-naisen-ammatti-ammattikatiloyden-kehittyminen-1700-luvulta-tahan-paivaan/
Kuva
Lapsen syntymä, kätilö työssä, Kansalliskirjasto - public domain
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti