Onkiva professori

Lönnrot vietti professor emerituksena loppuvuotensa Sammatissa ja istui kesäiseen aikaan päiväkaudet ongella. Kerran tuli kaksi ylioppilasta rantaan ja pyysi onkijaa soutamaan heidät ylitse tietämättä lainkaan, kuka ukko oli.

Lönnrot teki työtä käskettyä ja kantoi kaupanpäällisiksi vieraitten matkalaukun jonkin matkan päässä rannasta olevaan taloon. Siellä vasta tuli ilmi, että tuo avulias ukko ei ollutkaan kukaan muu kuin kunnianarvoisa professori Elias Lönnrot.

Toisen kerran, kun hän talonpoikaisessa puvussa hienojen herrojen seurassa saapui erääseen Lohjanjärven rannalla olevaan taloon, kysyi emäntä, kun vieraat kävivät aterialle; "Annetaanko soutuäijällekin ruokaa?"

Emännän hämmästys oli suuri hänen nähdessään, kuinka herrat asettivat Lönnrotin kunniapaikalle pöydän ääreen ja puhuttelivat häntä professoriksi....

Kirjasta "Oppineita Herroja" - koonnut Tauno Karilas, WSOY 1940





Kommentit

Suositut tekstit