Lukijapalautetta viimeisen päälle

LIKE 2005

Blogin ja kotisivujen julkaisemisen parhaita puolia on monipuolinen palaute. Eräänä päivänä muutama kuukausi sitten eräs lukijani oli törmännyt tekstiini, jossa mainitsin porilaisen Selma Heermanin. Tämä vuosina 1853-1934 elänyt nainen oli Suomen Teatterin ensimmäisen näyttelijätär ja samalla viimeinen Kaarlo Bergbomin aikalainen. Hänen miehensä Arthur Lundahl, joka oli vaimonsa tavoin näyttelijä.

Selma Lundahl aloitti näyttelijäuransa Westermarkin teatteriseurueessa ja astui Suomalaisen Teatterin riveihin keväällä 1872 keskusteltuaan teatterin perustajan Kaarlo Bergbomin kanssa. Lundahl sai alusta lähtien tehtäväkseen päärooleja, kuten kuningattaren osan "Maria Tudorissa", Elisabetin "Maria Stuartissa" ja markiisitar Popadourin "Narciss Rameaussa".

Lundahl paneutui tarkasti rooleihinsa ja sai paljon kiitoksia ja lahjoja työstään. Hänen vuositulokseen on mainittu 2.200 markkaa vuodelta 1877. Lundahlin näyttelijäaikaa leimasi suomalaisen ja ruotsalaisen teatteriväen kinastelu ja mm. Lundahleja käskettiin käyttää kotikielenään suomea, vaikka he olivatkin ruotsinkielisiä. Liian tarkasti ilman lepoa rooleihin paneuduttuaan Selma Lundahl sai kuumetaudin, joka heikensi hänen muistiaan. Tämä leimasikin hänen näyttelijättären uransa loppua.

Toisen avioliittonsa kautta (Arthur kuoli jo 1879) Selma tuli Norjan kansalaiseksi, mutta palasi miehensä kuoltua Suomeen asuen Lempäälässä ja myöhemmin Tampereella.

Blogiini osunut palautteen lähettäjä olikin ennestään hyvin tuttu näiden reilut sata vuotta sitten eläneiden näyttelijöiden kanssa, sillä hän on Teatterin ja draaman tutkimuksen professori Tampereen yliopistossa. Sain suureksi ilokseni vastaanottaa häneltä lahjaksi kirjan "Impyet - Näyttelijättäret Suomalaisen Teatterin palvelussa". Tämän teoksen on kirjoittaja tehnyt Suomen Akatemian tutkijatohtorikaudellaan.

Oma lukukokemukseni oli pelkästään positiivinen, sillä kirja oli kaikkea muuta kuin akateemisen puiseva. Kirjoittaja on onnistunut maalaamaan selkeän kuvan Ida Aalbergin varjoon suotta jääneistä suomalaisista näyttelijäpersoonista, jotka joutuivat kamppailemaan voimakkaita intohimoja herättäneen taidemuodon parissa. Kuten kirjan takakannessa todetaan, näistä "impyeistä" pyrittiin luomaan kansallisten ihanteiden mukaisia sankarittaria, puhtaita ja nöyriä Suomen neitoja.  Nämä oman alansa uranuurtajat joutuivat myös painimaan yhä vielä keskustelua herättävän asian kanssa; työ ja perhe.

Bonuksena oli kirjan lähettäjä vielä merkannut kaikki blogissani mainitut henkilöt Post-It-lapulla, joten oli helppoa bongata ne itselle läheisimmät ihmiset tästä Like-kustannuksen opuksesta. Tosin teatteri oli jo tuolloin vetänyt puoleensa mielenkiintoista persoonia, joten olisin lukenut kirjan mieluusti ilman näitä sukuyhteyksiäkin.

Iso kiitos tekijälle ja kirjan lahjaksi lähettäneelle Hanna Suutelalle!