Sukunimen muutos





Olin jo tavallaan aikojen alusta tiennyt, että isoäitini isä Kustaa Fredrik suomensi aikanaan sukunimensä Wareliuksesta Verholaksi. Tämän suomentamisen tarkka ajankohta oli kuitenkin jäänyt arvoitukseksi enkä sitten loppujen lopuksi ole pohtinut enää vuosikausiin.

Merkillistä kyllä, aina kun sitä vähiten odottaa, törmää sitten näihin pikkutietoihin. Vaikka niitä ei ole edes millään tavalla etsimässä. Tällä kertaa selailin Historiallista Sanomalehtiarkistoa bongatakseni sieltä mukavia ilmoituksia tai tekstejä Juhan suku-uutisten Facebook-sivulle.

Vaikka talon nimestä Varola muodostettu Warelius-nimi oli ollut käytössä jo 1600-luvun lopulta lähtien, innostui Kustaa Fredrik kymmenien tuhansien muiden tavoin kirjailija Johannes Linnankosken kehotuksesta nimien suomalaistamiseen. Oikea hetki oli Linnankosken mielestä 12.5.1906, jolloin oli tullut kuluneeksi tasan sata vuotta J. V. Snellmanin syntymästä.

Vuonna 1906 12. päivä toukokuuta osui lauantaiksi ja tuolloin ilmestynyt Suomalainen Wirallinen Lehti joutui painamaan reilut viisikymmentä lisäsivua saadakseen kaikki nimien muutokset näkyville. Luettelo kulkee paikkakuntien mukaan aakkosjärjestyksessä, joten vaikkapa omien isoisovanhempien etsiminen on melko helppoa.

Syytä sukunimen Verhola ottamiseen en ole keksinyt. Ehkäpä Kustaa Fredrik vain yksinkertaisesti pyydysti sen jostain ilman sen kummempaa taustaa. Kaunis nimi, joka ei valitettavasti siirtynyt eteenpäin. Kustaa Fredrikillä ja hänen vaimollaan Seliina Adolfiinalla oli neljä lasta, kaksi tytärtä ja kaksi poikaa. Molemmat pojat menehtyivät jatkosodassa ja toinen tyttäristä eli koko ikänsä naimattomana sekä lapsettomana. Kun sitten isoisäni vei jäljelle jääneen tyttären vihille, muuttui hänen sukunimensä Vuorelaksi ja Verhola jäi historiaan.

Kommentit

  1. Kiitos soljuvasti etenevistä kiehtovista tarinoistasi. Niitä jaksaa aina lukea ja ne innostavat suvun pienien asioiden äärelle. Sellaiset saattavat joskus tulevaisuudessa tuoda jollekin iloisen mielen.

    VastaaPoista
  2. Minun äitini isä suomennutti perheen nimen Nyberg Veijovuoreksi. Äidinäiti oli omaa sukua Veijola. Tämä tapahtui Kalevalan satavuotisjuhlaan 1935.

    VastaaPoista
  3. Vuoden 1906 aikoihin osuu minunkin isoisäni nimenvaihdos: 20.6.1906 Turun Sanomista olen ilmoituksen löytänyt, mutta virallisen lehden digiversio ei vielä ole tärpännyt.
    "Nimemme, jotka tähän asti ovat olleet...ovat nyt..."
    Widgrenistä tuli Eloranta.
    Etunimi oli hänellä vaihtunut jo aiemmin. Pojasta piti tulla Väinö, mutta naapurin emäntä, joka vei pojan papin tykö unohti oudon nimen ja kastettujen luettelossa on Johannes Winkki. Rippikoulussa asia kuulemma paljastui: rippikirjassa niihin aikoihin Winkki on yliviivattu ja Wäinö lisätty. Olikohan omatoimiselle sukunimen muuttamiselle alaikärajaa? Wäinö täytti 17 vuotta 18.6.1906. Vanhemmat pysyivät Viikreeneinä.

    En toki nimentön, mutta profiiliton Maare

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tuo viime vuosisadan ensimmäinen vuosikymmen käsittämättömän vahvan kansalaistoiminnan aikaa!
      Siinä muutettiin nimien lisäksi koko yhteiskuntaa perustavalla tavalla.

      Katsoin muuten lehden päiväyksen väärin: Oikea päiväys on 20.5.1906. Uusi Aura-lehdessä sama nimi on pitkässä yhteisilmoituksessa, jossa hän on ainoa rymättyläläinen. Nuorukainen oli siis vasta kuudentoista.

      Mitä mahtoi olla ilmoitusten hinta noihin aikoihin?
      Torpan pojalla oli joka markka tiukassa, voita vei kuulemma Rymättylästä Turkuun myyntiin soutaen. Ei siinä tainnut tuntipalkoille päästä...silti laittoi ilmoituksen kahteen lehteen, että tärkeä asia tuli varmasti julki.

      Maare

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit