Siirry pääsisältöön

Kustaa Mauritz Armfeltin syntymäpäivästä

Kustaa Mauritz Armfeltin syntyi nykyisen Tarvasjoen kunnan Juvan kartanossa maaliskuun viimeisenä päivänä vuonna 1757. Hänen isänsä oli paroni, vapaaherra Magnus A. ja äitinsä Maria Wennerstedt.


Kustaa Mauritzin elämänvaiheet on kuvattu eloisasti lukuisissa eri kirjoissa. Hänen merkittävä roolinsa Suomen historiassa tiedostettu ja hänen persoonaansa on tulkittu monin tavoin.



Eräänlaisena yhteenvetona koko urasta voisi todeta, että "hän oli ainoa suomalainen, jonka kuolemaa Venäjän keisari on itkenyt".



Kukaan meistä ei kuitenkaan synny merkkihenkilönä. Kevättalvisena päivänä vuonna 1757 Juvan kapteeninpuustellissa syntynyt poika sai joka tapauksessa mielenkiintoisen alun elämäntaipalelleen. Huhtikuun ensimmäisenä päivänä, vain päivän kuluttua syntymästä, pidettiin kartanossa jo kastajaisia.


Kummeiksi tämä tuleva suurmiehemme sai neljä naista. Tämä ehkä yllättäväkin seikka ansaitsee mielestäni tulla esitellyksi. Kesän korvalla Tarvasjoen kotiseutumuseossa avattavaa Armfelt -näyttelyä varten kävin Turun maakunta-arkistossa ottamassa kopion Marttilan seurakunnan mikrofilmistä JK196. Siitä löytyi tämä oheinen aukeama, josta toisessa kuvassa on suurennettu Kustaa Mauritzin kastemerkintä.






Huom; suurempi kuva on muodostettu kahden eri A4-arkin skannaustuloksesta yhdeksi kuvasti. Samalla kuvaa on hieman rajattu ja oikean puoleista sivua suoristettu.

Seuraavassa kastemerkinnän tulkinnassa olen saanut korvaamatonta apua Terhi Arpalahdelta!


hr Capit: för Lif Drag: Reg: och Masku compag:högvälb: Baron Magnus Armfelt, fru Maria Wennerstedt = Henrirakuunarykmentin Maskun komppanian kapteeni, jalosukuinen herra paroni Magnus Armfelt, rouva Maria Wennerstedt


Kummien osuus on osaksi hyvin sekava, mutta tulkittavissa.


Testes:


??skan ifrån Åbo fru B? Lovisa Armfeldt
?ll adjutanskan Rehbinder ifrån Ingois
och ? fru Brigitta Margaret Cedersparre
Jung: Otteliana Armfeldt ifr: ?ukisp?
? Klinki ifr: Pojo


Eri lähteistä koostetun tiedon perusteella identifioin kummeiksi seuraavat henkilöt

Lovisa Sophia Armfelt Turusta, jonka puoliso oli Hovioikeuden kanslisti Carl Gustaf Brunow
Brita Margareta Cedersparre Liedoin Ingoisten kylästä, jonka puoliso oli paroni Berndt Johan Rehbinder
Nuori rouva Otteliana Armfelt Turusta, jonka puoliso oli tehtailija Sierks
Klick Pohjan pitäjästä


Viimeksi mainittu tarkoittanee Pohjan pitäjässä asunutta Carl Gustaf Klickiä ja hänen vaimoaan Maria Armfeldtiä. Maria A. oli syntynyt 1727 ja hänen isänsä Gustaf A. oli taasen syntynyt 8.2.1701 Inkerinmaan Hatsinassa. Näin ollen kyseessä oli Magnus Armfeltin sisar ja pienokaisen täti.
Alin kummimerkintä jättää epäselväksi oliko paikalla todellakin Maria vain hänen puolisonsa luutnantti Klick. Pidän luultavampana, että lapsen kummina oli nimenomaan Maria A.




Huomiota herättää se, että kastekirjassa lapsen etunimenä on pelkästään Gustavus.




Kommentit

  1. "Huomiota herättää se, että kastekirjassa lapsen etunimenä on pelkästään Gustavus."
    Lueskelin blogiasi ja huomasin tämän kohdan, joka käsitteli Gustaf Mauritz Armfeltin kastetilaisuutta. Stig Ramelin kirjan mukaan GMA:n oikea nimi oli todella vain Gustaf, sillä vasta aikuisena GMA otti tuon lisänimen Mauritz ihailemansa sotapäällikön mukaan.
    Terv. Mauri Valkonen, Mikkeli
    mauri.valkonen@gmail.com

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirkkopalon jälkeen

Osmo Durchman kokosi Suomen Sukututkimusseuran jäsenjulkaisuun, Aikakauskirja Genokseen 1930-luvulla tietoja kirkkojen ja pappiloiden tuhoutumisista. Näistä tiedoista on paljon hyötyä tutkijalle, joka ihmettelee esimerkiksi rippikirjojen puuttumista tietyistä seurakunnista. Paloja on ollut 1600-luvulta lähtien, kun kirkonkirjoja ylipäätänsä alettiin pitämään, runsaasti. Toisaalta hämmästyttävän vähän on kokonaisuutena katsottuna tästä kirkollisesta materiaalista tuhoutunut. Eräitä näistä tapauksista olivat Kannuksen kirkon ja kellotapulin tuhonnut tulipalo 31.7.1813. Tuon samaisena päivänä oli ehditty soittaa seurakunnan kappalaisen, Karl Borgin kuolinkellot. Toinen tulipalo riehui vajaata vuotta aiemmin eli 22.8.1812 Valkjärven kirkossa. Koko rakennus tuhoutui tässä palossa. Tietoja kirkkorakennusten ja pappiloiden tulipaloista löytyy mm. piispan- ja rovastintarkastusten pöytäkirjoista. Myös tuomiokapitulien asiakirjoista innokas sukututkija voi etsiä näiden onnettomien tapausten syit

Eräs saha Halikossa

Maamme vanhimpina sahalaitoksina on monesti pidetty Helsinkiin, Hämeenlinnaan, Kymenkartanoon, Perniöön, Viipuriin ja Espooseen kruunun toimesta pystytettyjä vesisahoja. Näiden sahojen tärkein tehtävä oli tuottaa se sahatavara, mitä linnoissa ja latokartanoissa tarvittiin. Raaka-aineena nämä sahat käyttivät ns. verotukkeja eli talollisilta veroparseleina kerättyjä puolta. Samoihin aikoihin myös eräillä aatelismiehillä oli omia, yksityisiä sahoja. Monia pitäjänhistorioita ja muita selvityksiä kirjoittaneen Aulis Ojan mukaan Varsinais-Suomesta löytyy em. kruununsahoja varhaisempia vesisahoja. Tietoja näistä on säilynyt mm. Eerik Flemingin maakirjassa. Tuo mainittu maakirja sisältää erilaisia maanjakoon liittyviä tuomioita vuosien 1420–1551 väliltä.   Samoin siitä löytyy muitakin omaisuuteen liittyviä dokumentteja sekä merkintöjä Flemingin suvun jäsenistä ja heidän sukulaisuussuhteistaan. Aulis Ojan kirjoitusten perusteella löytyy Eerik Flemingin maakirjan sivulta 45 [1] lyhyt dokume

Kuka oli ensimmäinen sukututkija?

HUOM: Tämä teksti on tehty tekoälyn ehdottaman tekstin pohjalta. On hyvä huomata, että tekoälysovellukset eivät ole millään tavalla täydellisiä tällä hetkellä. Sinänsä nämä alla olevat henkilöt ovat olleet varhaisia sukututkijoita, mutta heitäkin ennen on sukujensa saloista kiinnostuneita löytynyt. Suhtaudu siis terveen kriittisesti tähän tekstiin! Sukututkimuksen historia ulottuu kauas menneisyyteen, ja on vaikea nimetä yhtä tiettyä henkilöä ensimmäiseksi sukututkijaksi. Tieto omasta suvusta ja sen historiasta on kiinnostanut ihmisiä kautta aikojen, ja esimerkiksi eri aatelissukujen historioiden kirjoittaminen on ollut yleistä jo keskiajalla. Kuitenkin modernin sukututkimuksen perustana pidetään yleisesti genealogiaan erikoistuneita oppineita, jotka toimivat Euroopassa 1500-luvulta lähtien. Heidän tavoitteenaan oli koota tietoa erityisesti aatelisten sukujen historiasta ja sukulaisuussuhteista. Tämä tieto tallennettiin usein heraldisiin rekistereihin, jotka sisälsivät tietoa sukujen v