Taikauskoa Halikossa 1600-luvulla

Maaherran käskystä tutkittiin vuonna 1640 kihlakunnanoikeudessa niitä tekoja, joita Erik "På Jumala" oli harjoittanut Halikon kihlakunnassa.

Silloin astui ensin esille hyvinoppinut Halikon kappalainen Juhana ja väitti, että jollei Erik saa niin paljon kuin hän haluaa, niin sanoo hän heti pahan sanan ja levittelee käsiään; sen jälkeen useimmiten tapahtuu vahinkoja; miltä menee käyttämispanos hukkaan, miltä pedot syövät karjan, miltä elukat äkkiä muuten vain kuolevat.

Myös rahvas todisti samaa; Erik tekee vain pahaa, ei lainkaan hyvää. Niinpä läheisen Teijon kartanon vouti Sigfrid Grelsinpoika Titus myönsi, että Erik oli turmellut häneltä kolme käyttämispanosta. Malin Pentintyttärelle Paimion Anttilasta oli Erik luvannut vasikanonnea, mutta heti olivat kaikki kuolleet ja vielä lisäksi 8 vuohta. Tämä siitä huolimatta, että Erik oli jo saanut palkaksi juustoja, sianlihaa ja kakkuja.

Maria Erikintytär Muntolan kylästä valitti Erikin luvanneen hänelle riihionnea, oli juonut hänen luonaan koko yön, mutta siitä huolimatta oli kaikki vaan mennyt hukkaan ja hullummin. Sitten oli mies vielä kehuskellut saavansa kenen naisen hyvänsä omakseen. Edelleen oli Erik tehnyt rautatangolla reiän navetan ikkunan alle ja pannut kananmunan siitä sisälle väittäen, ettei navetassa nyt ainakaan vasikka kuole. Kuitenkin kaikki kuolivat heti sen jälkeen.

Lopuksi selitti Henrik Sigfridinpoika Immalasta, että Erik oli lähettänyt hänen vaimolleen pienessä pussissa suolaa, jotta tämä antaisi sitä miehelleen. Suola oli esillä oikeuden istunnossa. Erik väitti, että se oli tarkoitettu parantamaan sitä särkyä, jota Henrikin vaimo poti jaloissaan, mutta Henrik arveli, että jos hän, Henrik, sitä olisi ottanut vaikka kuinka vähän, olisi se ollut hänen loppunsa.

Naapuripitäjä Marttilassa oli vastaavanlainen tapaus 1647, jotta syytettynä oli Huittisista kotoisin ollut nainen. Tässä tapauksessa oikeus totesi naisen noita-akaksi ja täten tuomitsi hänen poltettavaksi roviolla.

Lähde: Halikon kihlakunnan tuomiokirjat ja V. J. Kallion "Halikon historia"



Halikko taikausko Paimio