Anna Månsdotter

Vuonna 1889 tapahtui Ruotsin Kristianstadin läheisyydessä sijaitsevassa Yngsjön kylässä äärimmäisen ikäviä asioita. Eräässä torpassa asuivat muuan Anna Månsdotter, hänen poikansa Pehr Nilsson sekä tämän vaimo Hanna Johansdotter. Pehrin isä oli kuollut jo muutamia vuosia aikaisemmin ja perheen kolmesta lapsesta hän oli jäänyt asumaan äitinsä luo.

Kolmihenkisessä taloudessa ei ollut ilmeisesti kovin mukavaa, sillä taloudelliset huolet painoivat päälle ja Anna Månsdotter oli erittäin mustasukkainen poikansa nuoresta miniästä. Tuon ajan lehtitietojen mukaan Annalla ja Pehrillä olisi ollut "rikollinen suhde toisiinsa" pojan ollessa 14 vuoden ikäinen. Hanna Johansdotter oli kylläkin rikkaan perheen lapsena tuonut vaurautta taloon, mutta poikaansa sairaalloisesti kiintynyt äiti oli jatkanut haureutta tämän kanssa vielä häiden jälkeenkin.

Vuonna 1889 tapahtumat sitten kärjistyivät siihen pisteeseen, että Hanna löydettiin erään aamuna kuolleena mökin kellarista. Koska hänen kaulassa oli köydenjälkiä, oletettiin Hannan tehneen itsemurhan hirttäytymällä. Tarkemmissa tutkimuksissa tulikin ilmi, että nuori nainen oli murhattu. Epäilyksen alaisiksi joutuivat luonnollisesti ainoat hänen kanssaan eläneet ihmiset, aviomies Pehr ja anoppi Anna.

Pidätyksen jälkeen Pehr Nilsson tunnusti olevansa syyllinen. Hän oli kertomansa mukaan kuristanut vaimonsa käsillään, kantanut ruumiin kellariin ja sitonut lopuksi köyden vainajan kaulaan. Anna Månsdotter kertoi, ettei tiennyt mitään koko kauheasta rikoksesta ja näin ollen oikeus tuomitsi Pehr Nilssonin kuolemaan.

Pian tämän jälkeen Anna tunnusti Kristianstadin vankilanjohtajalle, että hän oli poikansa kanssa antanut väärän selvityksen tapahtumista. Hän, äiti ja anoppi, oli yksin syyllinen kaikkeen. Syynä tähän oli em. mustasukkaisuus.

Äidin mukaan hän oli elänyt poikansa kanssa rikollisessa, lihallisessa suhteessa aina siitä saakka, kun tämä oli täyttänyt 14 vuotta. Kumminkin pojan tultua 20 vuoden ikään, oli Anna hankkinut Pehrille puolison. Noin puolen vuoden päästä häistä oli morsian huomannut millainen suhde pojalla oli äitiinsä. Suurin piirtein samaan aikaan Pehr puolestaan rakastui oikeasti  vaimoonsa. Koska Anna näin ollen pelkäsi menettävän poikansa rakkauden ja samalla Hannan paljastavan kaiken, päätti hän murhata miniänsä.

Niinpä Anna meni eräänä yönä poikansa ja miniänsä vuoteen luo. Pojan herättyä ja tämän luvalla tukahdutti Anna Hannan tyynyllä. Naisen kuoltua kantoivat Anna ja Pehr naisen yhdessä kellariin.

Pehr Nilsson, joka katsottiin oikeudessa tylsämieliseksi, oli niin rakastunut äitiinsä, että yritti ottaa syyn niskoilleen. Kun äiti puolestaan tajusi poikansa saavan kuolemantuomion, halusi hän tunnustaa asioiden oikean kulun. Lopulta oikeudessa nähtiin "oikein sankarillinen kilpailu toistensa pelastamisesta". Kun Pehr vihdoin ymmärsi selitystensä olevan turhia, tunnusti hänkin asiasta samalla tavalla kuin äitinsä. Näin ollen oikeudella ei ollut kuin yksi ainoa mahdollisuus, tuomita Anna Månsdotter kuolemaan. Sama rangaistus tuli Pehr Nilssonin osaksi, mutta tylsämielisyyden takia Ruotsin korkein oikeus muutti tuomion elinkautiseksi pakkotyöksi. Sen sijaan Annan tuomio pysyi ja seitsemäntenä päivänä elokuuta 1890 hänestä tuli Ruotsin viimeinen naispuolinen teloitettu.

Itse mestauksesta tuli kammottava tapahtuma, sillä pyöveli Albert Gustaf Dahlman onnistui vasta kolmannella kirveeniskullaan katkaisemaan tuomitun kaulan kokonaan. Annan päästä tehtiin kuolinnaamio ja tämä on näytillä Tukholman Poliisimuseossa. Oheinen kuva on otettu juuri ennen teloitusta.


Poika Pehr Nilsson istui tuomiostaan 23 vuotta Tukholman Långholmenilla päästen vapauteen jouluaattona vuonna 1913. Hän rakensi talon kotiseudulleen ja työskenteli kirjansitojana - ammatissa, minkä hän oli opiskellut vankilassa ollessaan. Pehr kuoli Kristianstadin sairaalassa keuhkotautiin 1918 noin 56 vuoden iässä.