Storfinnaksen sukua Sipoosta

Uudenmaan saaristossa kalastaneet virolaiset saivat viikinkiaikana (800 - 1050 aaj.) kilpailijoikseen hämäläiset, jotka alkoivat tehdä kalastus- ja metsästysretkiä rannikolle, mm. nykyisen itä-uusimaalaisen Sipoon alueelle. Sipoonjoki toimi kulkuväylänä Suomenlahden rannikolle, jossa hämäläiset saattoivat käydä kauppaa esim. turkiksilla.

1200- ja 1300-luvulla ruotsalaiset uudisasukkaat purjehtivat Sipoonjokea ylös ja perustivat asuinpaikkansa Sipoonjoen ja sen sivujokien hedelmällisiin laaksoihin. Syy ruotsalaisten maahanmuuttoon oli väestöpaine ja toisaalta mahdollisesti ylhäältä organisoitu, järjestelmällinen muutto. Ruotsalaisten asettuessa asumaan Sipooseen siellä oli jo jonkin verran suomenkielistä asutusta, joka oli peräisin todennäköisesti Hämeestä. Hämäläiset harjoittivat kaskiviljelyä ja asettuivat sen vuoksi asumaan metsäisille alueille Sipoon itä-, koillis- ja lounaisosiin. Myös virolaisia muutti Sipooseen.
Sipoo mainittiin aikakirjoissa Porvoon emäseurakuntaan kuuluvana kappelina ainakin jo vuonna 1340 ja itsenäisenä seurakuntana n. 1405 tai 1425.

Sipoossa on kylä nimeltään Box eli Boxby, aikaisemmin nimeltään Bockom. Etuliite voisi viitata pukkiin (ruots. bock), johonkin etunimeen tai kutsumanimeen. Boxin naapurina oli 1500-luvulle tultaessa yhden talon kylä nimeltään Vajpört. Talo jakautui nähtävästi 1550-luvulla kahteen; nämä tultiin myöhemmin tuntemaan nimillä Storfinnas ja Lillfinnas. Myöhemmin Vajpört yhdistettiin hallinnollisesti Boxiin. Vajpörtin asukkat olivat ainakin joskus nähtävästi olleet suomenkielisiä muuten ruotsinkielisessä ympäristössä. Siihen viittaa Finnaksen nimi (finne, suomalainen) ja se, että (kun Vajpört oli yhdistetty Boxiin) Boxin kylän eteläpäätä kutsuttiin Finnändaniksi, Suomalaispääksi. Siellä on myös jonkun verran suomalaisperäisiä maastonimiä, kuten Elämäåkern ja Lähtmäki åker. Epävarma traditio jopa mainitsee, että siellä olisi ollut suomenkielinen kirkko.

Vanhimmat veroluettelot Sipoossa alkavat vuodelta 1543. Silloin oli Finnaksen isäntänä mies nimeltään Mogns (Måns) Mickelinpoika ja talon koko oli puolitoista veroa. Vuonna 1545 oli koko pitäjässä 220 taloa, joiden veroluku oli yhteensä 122, keskimäärin siis 0,55 manttaalia. Pitäjän toiseksi suurin talonpoikaistalo oli Finnas, 1,5 veroa. Vuoteen 1555 mennessä oli isäntä vaihtunut; uusi isäntä oli nimeltään Siffred Mognsinpoika, ilmiselvästi edellisen isännän poika. Samoihin aikoihin aikoihin kylään ilmestyi talo, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Lillfinnas (suom. Vähäfinnas). Nähtävästi Finnas jaettiin silloin kahteen osaan.
Siffred oli isäntänä ainakin vuoteen 1570 asti. 1570-luvun alkupuolella mainitaan Storfinnaksen kohdalla sana landbo, eli talo saattoi olla vuokraviljelijällä. Joka tapauksessa vuonna 1576 oli isännän nimi Nils Siffredinpoika, todennäköisesti edellisen isännän poika. Samana vuonna venäläiset hyökkäsivät rannikolle. Sipoo oli yksi eniten kärsineitä alueita, lähes puolet asutuksesta hävitettiin. Boxissa poltettiin neljä taloa poroksi. Nils Siffredinpoika oli isäntänä ainakin vuoteen 1590.

Vuonna 1594 mainittiin uusi isäntä, Sigfrid Nilsinpoika, todennäköisesti edellisen isännän poika. Hänet mainittiin isäntänä aina vuoteen 1632. Vuosina 1635-1656 oli vuorossa Bertil Sigfridinpoika, todennäköisesti edellisen poika. Hänen puolisonsa lienee ollut nimeltään Margareta Mattsintytär. Vuonna 1662 astui isännän saappaisiin Erik Bertilinpoika, nimestään päätellen edellisen isännän poika. Hänen vaimonsa oli nimeltään Elin. Elin kuoli 1677 ja Erik avioitui seuraavana vuonna Annan kanssa. Henrik Erikinpoika mainittiin isäntänä 1691. Hänen vaimonsa oli saman niminen kuin äitipuolensa, Anna. Heillä oli lapset Karin, Henrik (pso. Johanna) ja Beata. Katovuosina 1696-1697 neljäsosa sipoolaisista menehtyi nälkään ja kulkutauteihin, lähinnä lavantautiin.
1700-luvulle tultaessa oli Storfinnaksen isäntä nimeltään Henrik Henrikinpoika. Hän oli syntynyt n. 1689 ja kuoli luultavasti 1767. Hänen puolisonsa oli nimeltään Johanna Erikintytär.

jatkuu