Wilstadiuksista

“Eräällä Wilstadiuksella, mahdollisesti konsuli Wurmsistä”, oli lapset:

1. Jakob Villstadius, asianajaja Turussa 1645, prokuraattori 1656, pormestari Vaasaa 1657, k. 1668. Pso. Maria Henrikintytär.
2. Laurentius Wilstadius, oikeuspormestari Turussa, k. 1703, ks. alla.
3. Brita Wilstadius, pso. Maalahden khra Jacobus Martini Laxenius.
4. Petter Wilstadius, raatimies Vaasassa, k. 1704, pso. tuntematon.

Turun Henrikinkatua heinäkuussa 2009, taustalla Tuomiokirkko

***

Laurentius Wilstadius opiskeli Turun akatemiassa 1668-69, kuuluen smoolantilaiseen osakuntaan. Hänet mainittiin toisena niistä kahdesta asianajajasta, jotka toimivat Turussa 1670-luvulla; Laurentius toimi etupäässä hovioikeuden asianajajana, mutta hänellä oli myös paljon riita- ja muita oikeusjuttuja ajettavanaan alemmissakin oikeusasteissa. Hän oli notaari Turussa 1681, sihteeri 1683 sekä varakihlakunnantuomari Ylisessä Satakunnassa 1687. Vuonna 1690 Laurentius toimi hetken jopa varamaaherrana.
Laurentius osti talon Napaturukadulta Kirkkokorttelissa, joka vastaa nykyistä Henrikinkatua Tuomiokirkon lähellä.
Häntä ehdotettiin jo 1687 Turun pormestariksi epäpäteväksi katsotun Olaus Beckiuksen tilalle, mutta hän ei saanut tarpeeksi kannatusta, eikä hän ainakaan silloin ollut valtaporvareiden mieleen. Häntä vastusti erityisesti Johan Rancken, joka piti Laureniusta kaikkien suutareiden ja räätäleiden ystävänä. Kun 1691 etsittiin uutta oikeuspormestaria Turkuun, suositti maaherra Creutz Laurentiusta virkaan ja kokoon kutsutulle porvaristolle luettiin hänen valtakirja, jota vastaan porvaristolla nyt ei ollut vähäisintäkään huomauttamista. Maaherra oli kirjoittanut kuninkaalle:

“Siinä tapauksessa, jos raatimies Johan Miltopeus ei tulisi tehtävään nimitetyksi sukulaissuhteensa takia Munsteriin, esitän nöyrimmästi Teidän Kuninkaalliselle Majesteetillenne pormestarinvirkaan nimitettäväksi Beckiuksen jälkeen toisen taitavan ja sopivan miehen Laurentius Wilstadiuksen, joka on kauan toiminut asianajajana Teidän Kuninkaallisen Majestettinne Hovioikeudessa ja sen jälkeen ollut täällä lääninsihteerinä ja sai vuonna 1686 T.K.M:nne armollisen, kesäkuun 25. päivänä päivätyn kirjeen perusteella määräyksen Ylisen Satakunnan kihlakunnan tuomariksi, mutta koska edellinen kihlakunnantuomari oli palannut toimeensa, jäi hän ilman virkaa; tosin hän on joutunut Kun. Hovioikeuden määräyksestä ja muutenkin hoitamaan erinäisiä tärkeitä toimia, kuten ylimääräisen laamannin, kihlakunnantuomarin ja pormestarin toimia ja muuta sellaista, koska hän on hyvin taitava lakimies ja lienee siis sangen sopiva pormestarin virkaan, varsinkin kun hän on suurimman osan elämästään asunut tässä kaupungissa ja tuntee siis sen kaupan ja käsityöt ja lisäksi ammattikunnat ovat pyytäneet häntä aikaisemminkin jo ryhtymään pormestarinvirkaan...”

Laurentiuksen vaimo oli Sara Rothovia. Saran isä Gudmund Rothovius syntyi Smoolannin Angelstadin Hornstorpissa, missä hänen isänsä Jakob Birgerinpoika mainitaan talonpoikana. Jakobin veli Isak oli lähetetty opintielle, ja tästä oli tullut pappismies ja lopulta Turun piispa 1627-52. Gudmund tuli ylioppilaaksi Turussa 1640 smoolantilaisen osakunnan jäsenenä. Turun katedraalikoulun kollega, opettaja, hän oli 1646 ja Turun ja Porin läänin ratsuväkirykmentin rykmentinpastori 1651. Turun tuomiokirkon taloudenhoitaja ja tuomiokapitulin notaari hän oli 1655 mennnessä ja puhuja pappeinkokouksessa Turussa saman vuonna. Lopulta hänestä tuli ahvenanmaalaisen Föglön kirkkoherra 1672. Siellä hän kuoli syksyllä 1691. Saran äidin nimi oli Karin ja hänellä oli veli Gabriel, joka oli vt. kirkkoherra Föglössä vuosina 1692-93.

Laurentius kuoli 1703. “Vanha pormestarinleski” Sara kuoli pakolaisena isonvihan aikana Ruotsissa vuoden 1715 lopulla tai 1716 alussa . Heillä oli lapset:

1. Tuntematon, k. 1678.
2. Tuntematon, k. 1687.
3. Tuntematon, k. 1691.
4. Sigrid Wilstadius, pso. raastuvannotaari Mats Humalander.
5. Ingrid Wilstadius.
6. Johan Wilstadius, asianajaja, huononäköinen, hukkui prof. Tammelinin kaivoon 1710, 1.pso. Elisabet Stadia, 2.pso. tuntematon.
7. Jakob Wilstadius, asianajaja, pso. Katarina Lässle.
8. Mattias Wilstadius, kapteeni 1722, ks. alla.
9. Tuntematon tytär, pso. Laitilan rovasti Johan Montin.
10. Laurentius Wilstadius, Ahvenanmaan Finströmin varapastori, myöhemmin Danderydin ja Lidingön khra Ruotsissa.


Perhetiedot: TOR CARPELAN, Åbo i genealogiskt hänseende (1890), s. 163, 164. Tieto, että kantaisä olisi ollut “konsuli Wurmstistä” lienee jälkeläisten keksintöä. Todennäköisempää on, että suvun lähtöpaikka oli esim. Smoolannin Villstad Gislavedin eteläpuolella. Villstadista oli aikojen kuluessa lähtenyt muitakin Wilstadius-nimisiä henkilöitä, joiden jälkeläiset edelleen muodostavat eläviä nimihaaroja. Smoolannin puolesta voisi puhua sekin, että Laurentiuksen vaimo Sara Rothovius oli smoolantilaista sukua. Wilstadiusten kantaisän on täytynyt tulla Suomeen viimeistään joskus 1600-luvun alkupuolella, koska hänellä oli neljä jälkeläistä Suomessa 1600-luvun puoliväliin mennessä.