Elisessä blogitekstissä kerroin harvinaisesta löydöstä Rovaniemen rippikirjoissa. Nyt Kicken antaman vinkin ansiosta tarina saa kuin saakin jatkoa. Greta Lena siis muuttui 1884 Frans Olofiksi, joka rippikirjan mukaan muutti Ouluun 1884. Todellisuudessa muutto tapahtui vasta seuraavana vuonna, maaliskuun lopppupuolella. Hänestä tuli renki kauppias Ahlstrandille, mutta hyvin pian miehemme alkoi harjoittaa räätälin ammattia.
Frans Olof oli muuton yhteydessä ottanut sukunimen Möller ja vähitellen hänen elämänsä alkoi muuttua vallan toiseen suuntaan. Oulusta hän nimittäin siirtyi opiskelemaan Helsinkiin valmistuen lopulta saarnaajaksi. Sen jälkeen Frans Olof Möller toimi hetken aikaan saarnaajana Helsingissä ja tämän jälkeen pitkän aikaan Muurmannin rannikolla.
Möllerin lapsuuden ympäristö oli vahvasti lestadiolaisen kristillisyyden värittämä. Lestadiolaisuuden piirissä myöskin veljemme ensimmäiset kristilliset herätteensä sai, jopa niin syvällisellä tavalla, että voimme sanoa veli Möllerin omanneen kristillisyyden kuvan lestadiolaisessa muodossa kuolemaansa asti. Asia nimittäin todellisuudessaan oli niin, että mitään muuta uutta veli ei vapaakirkollisuuden piirissä saanut kuin raamatullisen käsityksen sakramenteista ja laajemman käsityksen Kristuksen seurakunnasta. Liikuttavaa oli kuulla veljemme vielä vanhana saarnaajana puhuvan verisestä kirkkotiestä GetsemanestaGolgatalle, jolloin useasti hänen äänensä liikutuksesta värähteli. Näin kuvaili Möllerin toimintaa Joulu-Aatto - niminen julkaisu vuonna 1932.
Veli Möller oli ammatiltaan räätäli. Vielä saarnatoimessaankin ollessaan hän paljon istui räätälin pöydällä. Mikäli asiaa tunnen, oli hän kätevä ammatissaan ja teki onnistuneita pukuja. Niin kumminkin kävi lopulta, että hän, joka Simonin ja Sebedeuksen pojille sanoi: »Seuraa minua», ja pani heidät jättämään verkkonsa ja venheensä, pani myöskin Olof Möllerin jättämään sakset ja neulan ja muut räätälin työkapineet.
Möllerin käynti Jäämeren rannalla oli kohtalokas siinäkin suhteessa, että hän siellä kohtasi sen henkilön, ivalolaisen Maria Uusitalon, jota pyysi aviopuolisokseen ja jonka vierellä hän viimeiset elämänsä vuodet kilvoitteli ja eli. Ensinnä pystyttivät vaatimattoman ja pienen kotinsa Poriin. Sieltä verrattain pian siirtyivät he Kuopioon. Pieni Hämeenlinna kumminkin tuli Olof Möllerin viimeiseksi maanpäälliseksi asuinpaikaksi. Täällä hän omisti oman kiinteimistön. Vain kaksi tyhjää kättä omaavasta sananpalvelijasta Qli paisunut vuosien kuluessa joltisenkin omaisuuden omistaja. Tulinaan nunniinsa puolesta sairaaloiseksi, hän ei viimeisinä vuosina enää paljon saarnannut ja liikkunut. Hän perusti pienen sekatavarakaupan ja piti myöskin kahvilaliikcttä, kunnes noin vuotta, paria ennen kuolemaansa luovutti nekin pois.
Hämeenlinnassa Frans Olof kuoli huhtikuussa 1923. Kaipaamaan jäi lähinnä puoliso Maria Uusitalo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti