Päivä on pulkassa

Raision ja Maarian pitäjien käräjillä[1] vuonna 1702 käsiteltiin melko tavanomaista asiaa, johon kuitenkin liittyy mielenkiintoinen esine. Kolme veljestä Raision pitäjän Upalingon kylästä vaati oikeudessa eräältä Huikolan mieheltä 22 tynnyriä rukiita, jotka he väittivät vastaajan isän aikoinaan saaneen lainaksi heidän isältään. Kantajat näyttivät oikeudelle pykäläpuun ja sanoivat siinä olevien 24 pykälän merkitsevän yhtä monta tynnyriä rukiita, ja että vastaajalla piti olla pykäläpuun toinen puolisko hallussaan (”upwijsandes hälften af een karfsticka hwar på finnes 24 skurur som skall bemärkia 24 tun:r råg och den andra halfwa stickan sade han Matz Grelsson (= vastaaja) hafwa hoos sig").

Vastaaja väitti kantajien itse tehneensä (”skurit") pykäläpuun ja panneen sen toisen puolen hänen taskuunsa, kun ensin olivat juottaneet hänet juovuksiin, mutta että hän, heti kun huomasi pykäläpuun, oli heittänyt sen tuleen. Oikeudessa kävi sitten ilmi, että kantajat todella olivat vilpillisessä tarkoituksessa veistäneet pykäläpuun, näet kiristääkseen toiselta suuren viljamäärän, sillä tämä saattoi näyttää toteen, ettei hänen isänsä ollut saanut noiden toisten isältä enempää kuin neljä tynnyriä.

Pykäläpuu on siis ollut todistevoimainen esine oikeudessa 1700-luvun alussa. Pykäläpuuta on tehty kaksi kappaletta. Toinen jäi velanantajalle ja toisen sai velallinen. Vastaavasti paljon myöhempinäkin aikoina on ollut käytössä ns. päivätyöpirkka, toisintonimeltään taksvärkkipulkka. Yksi palanen oli isännällä ja toinen torpparilla. Jokaisen työpäivän iltana näihin merkittiin esim. puukon viillolla tehdyt työt.

Myös Karinaisten pitäjässä tiedetään käytetyn pykäläpuuta. Perimätiedon mukaan oli paikkakunnalla tapana, että isännällä ja rengillä oli kummallakin pykäläpuu, joihin merkittiin, montako ylimääräistä riihipäivää renki oli tehnyt ja montako viinamittaa hän oli saanut niistä korvaukseksi, jotta he siten saattaisivat pitää keskinäiset asiansa selvillä.

Varsinais-Suomessa kun ollaan, mainittakoon vielä Pöytyän käräjillä[2] vuonna 1705 käsitelty tapaus. Siellä Yläneen kartanon riihivouti todisti oikeudessa pykäläpuullaan, miten riihessä oli tuotettu tavaraa. Tämä vouti kertoi, että 37 ruisriihestä oli tullut 150 tynnyriä 26 kappaa ja huonoja rukiita 11 t. 24 k. ja kolmesta ohrariihestä 12 t. ja huonoja 1 t. 14 k. sekä kahdesta kaurariihestä n t. 26 k. ja itämättömiä 1 t. 3 k. ja viimein puhtaita herneitä viisi tynnyriä, viisi kappaa ja pilaantuneita yksi tynnyri.

Kuvassa on Espoon kaupunginmuseon kokoelmista em. taksvärkkipulkka, jota on käytetty Espoon Karvasmäessä. Tähän ”päivätyöpulkkaan” merkittiin torpan vuokrasopimukseen kuuluvien vuotuisten työpäivien eli taksvärkkien määrä. Kaksiosaiseen pulkkaan veistettiin tehdyt päivät. Kiistojen ja väärentämisen estämiseksi isäntä säilytti toista, torppari toista puoliskoa. Tästä tulee sanonta ”päivä on pulkassa”.

---

[1] Maskun ja Mynämäen tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat - KO a:9 Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1702-1702, jakso 206, sivu 190; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6800341471&aineistoId=635150221 / Viitattu 24.7.2023

[2] Maskun ja Mynämäen tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat - KO a:12 Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1705-1705, jakso 99; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6800248850&aineistoId=635248910 / Viitattu 24.7.2023