Ruukin inspehtori, herra Bengt Moberg oli haastanut näille käräjille kankivasarasepät Abraham ja Lars Frögdin vastaamaan laittomasta raudan kaupustelusta.
Lars Frögd myönsi, että hän oli kaksi vuotta sitten saanut kirjanpitäjä Lööfiltä 19 leiviskää (n. 161,5 kg) rautaa, jolla hän oli vaihtanut kalaa Munsalassa asuvalta kievarinpitäjä Jakob Perssonilta. Abraham Frögd sanoi samoin saaneensa kirjanpitäjä Lööfiltä 1 leiviskän ja 13,5 naulan painoisen erän (n. 14.2 kg) ‘sampluunirautaa’ (?), jonka hän oli myynyt oravaislaiselle talolliselle, jonka nimi oli Karl Michelsson. He sanoivat lisäksi usein saaneensa erilaisia rautaeriä maksuna tekemistään töistä ja se rauta, jonka Abraham oli kaupitellut Karl Michelssonille, oli tarkoitettu sahanterän valmistamiseen.
Abraham Frögd myönsi, että hän oli myös antanut erään alasimen pantiksi Oravaisista olevalle Johan Thorsille. Tämä tapahtuma juontaa alkunsa siitä, että vastaajan isävainaja, Johan Andersson Frögd oli jo edesmenneeltä inspehtori Arnerilta saanut ‘bokare’-lieden (mikähän liesi on kysymyksessä? L.K.), jonka hänen poikansa Lars Frögd oli sittemmin ostanut isältään 18 kuparitaalarilla. Käräjäpaikalla olleen Johan Thorsin antaman tiedon mukaan oli Lars antanut veljensä Abrahamin tehdä samaisesta liedestä pienen, noin leiviskän painoisen alasimen. Herra inspehtori Moberg, joka oli käräjäpaikalla läsnä, ei halunnut uskoa tätä tietoa ennenkuin Frögdin veljekset osoittavat todeksi, että ovat saaneet mainitun lieden inspehtori Arner-vainajalta. Frögdin veljekset kutsuivat tämän johdosta todistajikseen mestarinkisällit Henrik Wärmen ja Anders Ersson Ståhlen. Kun herra inspehtori ei vaatinut heiltä valaehtoista todistajalausuntoa, kertoivat kumpainenkin lausunnoissaan, että vanha Frögd oli saanut puheenaolevan lieden lahjaksi edesmenneeltä inspehtori Arnerilta.
Tämän jälkeen herra inspehtori Moberg vaati, että mestarinkisälli Abraham Frögdin oli annettava valaehtoinen vakuutus siitä, että alasin, jonka hän oli antanut pantiksi Oravaisista olevalle Johan Thorsille, todella oli valmistettu sen lieden raudasta, jonka hänen isävainajansa oli saanut lahjaksi edesmenneeltä inspehtori Arnerilta, sekä että se 1 leiviskän 13,5 naulan painoinen rautaerä, jonka Karl Michelsson oli häneltä ostanut, oli todella sama rautaerä, jonka hän itse oli ostanut kirjanpitäjä Lööfiltä.
Vuorikäräjäoikeuden muistutettua ensin Abraham Frögdiä valan merkityksestä ja velvoituksesta, hän antoi käsi kirjan päällä valaehtoisen vakuutuksen edellämainitusta lausunnostaan.
Herra inspehtori Moberg vaati edelleen, että Lars Frögdin oli valaehtoisesti vakuutettava, että se 19 leiviskän painoinen rautaerä, jolla hän 2 vuotta sitten oli vaihtanut kalaa ja suolaa munsalalaiselta kievarinpitäjä Jakob Perssonilta (ruotsinkiel. tekstissä on virheellisesti Thorsson, L.K.), todellakin oli sama rautaerä, jonka hän oli ostanut Kimon ruukin kirjanpitäjä Lööfiltä. Tämän jälkeen Lars Frögd antoi käsi kirjan päällä valaehtoisen vakuutuksensa.
Herra inspehtori vaati edelleen Abraham Frögdiä tuomittavaksi sakkoihin sen johdosta, että hän oli ilman lupaa käyttänyt hamaria valmistaessaan panttina annetun alasimen. Hän luopui kuitenkin vaateestaan saatuaan tietää asianomaisen jo saaneen huomautuksen olla vastaisuudessa käyttämättä hamaria ja sen välineitä omiin tarkoituksiinsa.
Kun osapuolilla ei ollut asiaan lisättävää, he saivat poistua, ja oikeus asiaa harkittuaan päätyi antamaan siinä seuraavan tuomion:
Koska asiassa toimitettu selvitys on osoittanut, että Lars Frögd on omistanut sen ‘bokare’-lieden, josta hän sittemmin on antanut valmistaa noin leiviskän painoisen alasimen, jonka hän on edelleen antanut pantiksi talollinen Johan Thorsille, ja koska molemmat vastaajana olleet Frögdin veljekset ovat valallaan vahvistaneet lausuntonsa, jonka mukaan ne rautaerät, jotka he osaksi ovat myyneet ja osaksi vaihtaneet suolaan ja kalaan, on ostettu Kimon ruukin kirjanpitäjä Lööfiltä, vapautetaan kumpainenkin herra inspehtori Mobergin nostamasta syytteestä. Heitä varoitetaan vast’edes käyttämästä ruukin hamarilaitosta ja sen välineitä ilman lupaa omaksi hyväkseen.
Kuva - Teckning över Kimo bruk, Åbo Akademi, Kulttuuritieteen arkisto Cultura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti