Vuoden 1870 paikkeilla katosi Karjaan kirkkomaalta hautakivi, jossa olleen tekstin mukaan vainaja olisi ollut vuonna 1414 kuollut porvari Tuomaan vaimo Katariina. Koska tuohon aikaan porvareita oli ainoastaan kaupungeissa, on oletettu tässä tapauksessa tarkoitetun muinaisessa Raaseporissa elänyttä henkilöä.Ongelmana on se, että Raaseporin kaupungista ei löydy kirjallisia mainintoja tunnetuissa, historiallisissa dokumenteissa. Eräät tutkijat ovat arvelleet, että Raaseporin linnan luona on käytännön syistä pitänyt olla asutusta. Aikain kuluessa nämä todennäköisesti linnan työväestän käytössä olleet asumukset ovat muuttuneet pieneksi kaupungiksi paikallisten asukkaiden muistikuvissa.
Historiallista Sanomalehtiarkistoa penkoessa osui silmiin itselleni osin uusia tietoja. Uusi Suometar -lehden numerossa 222 vuodelta 1886 on artikkeli "Raaseporin rauniot". Siinä toimittaja tekee selkeo Raaseporin linnanraunioista mainiten, että vielä tuolloin linnaa peitti metsikkö. Toimittajan mukaan pari sataa askelta raunioista itäänpäin on niityllä vähäinen kallio, noin 100 askelta pitkä. Sillä voi nähdä muutamia muinaisten kellarien kuoppia sekä kiviä nurmessa.
Tämän kohdan oli maanmittari Anders Wörn merkinnyt vuonna 1728 tekemäänsä Raaseporin kuninkaankartanon karttaan "pienillä kehäpiirteillä" ja selittänyt sen olevan Raaseporin kaupungin. Jäljellä ei kuitenkaan tuolloin ollut kuin pieniä kiviläjiä.
Vanha kansa arveli, että kaupungin häviämisen jälkeen aloitettiin läheiselle mäelle rakentaa Snappertunan nykyistä kirkkoa ja pappilaa. Näillä pelloilla näki vielä 1800-luvun alkupuoliskolla siellä täällä tiilenpalasia. Nämä jäänteet hävitti pastori Selin. Tällä tarkoitetaan Snappertunan välisaarnaajana (1837-38) ja kappalaisena (1839-60) ollutta Frans Isak Seliniä. Tämä korvaamaton tuho tapahtui vuosien 1842-42 välisenä aikana. Frans Isak oli koonnut mm. puutarhastaan ja perunamaastaan "suunnattoman paljon kiviä".
Syynioikeudelle hän kertoi 1860, että pelto asuinrakennusten ympärillä oli "niin täynnä kiviraunioita vanhasta Snappertunan kauppalasta, että laihon aikana saattoi juosta kiveltä kivelle tähkäpäätäkään vahingoittamatta. Siinä minä upotin monen kyynärän syvyyteen suuria kivikasoja, siitä on niinikään otettu kiviä kellareiksi, asuinrakennusten kivijalaksi ja perustukseksi, aitan, tallin, pitäjäntuvan ja halkoliiterin kivijaloiksi, 40 sylen pituiseen kiviaitaan puutarhasta kirkolle ym".
Edelleen kerrotaan huoneiden ja kiukaiden perustuksia olleen paikalla rivittäin ja pappilan puutarhasta löydetyn viiden tai kuuden talon jäänteet puolentoista kyynärän syvyydestä. Rahojakin oli löytynyt näiden kivien seasta ja pellosta lisäksi 2,5 naulaa painanut tykinkuula.
Vanha kansa nimitti tuota paikkaa Tunan kaupungiksi. Eräässä todistuksessa vuodelta 1627 kerrotaan tarinaa Kustaa Vaasan ajoilta "ennenkuin vanha Raaseporin linna hävitettiin". Tarinassa eräsräätäli Köpbölestä meni parhaaseen heinäntekoaikaan Snappertunan porvarien luo ja joi siellä viikon päivät!
Tarinat kertovat lopuksi läheisessä joessa olleen tullisalvan ja kaupunkia hallitun Tammisaaresta.
Vanha kansa arveli, että kaupungin häviämisen jälkeen aloitettiin läheiselle mäelle rakentaa Snappertunan nykyistä kirkkoa ja pappilaa. Näillä pelloilla näki vielä 1800-luvun alkupuoliskolla siellä täällä tiilenpalasia. Nämä jäänteet hävitti pastori Selin. Tällä tarkoitetaan Snappertunan välisaarnaajana (1837-38) ja kappalaisena (1839-60) ollutta Frans Isak Seliniä. Tämä korvaamaton tuho tapahtui vuosien 1842-42 välisenä aikana. Frans Isak oli koonnut mm. puutarhastaan ja perunamaastaan "suunnattoman paljon kiviä".
Syynioikeudelle hän kertoi 1860, että pelto asuinrakennusten ympärillä oli "niin täynnä kiviraunioita vanhasta Snappertunan kauppalasta, että laihon aikana saattoi juosta kiveltä kivelle tähkäpäätäkään vahingoittamatta. Siinä minä upotin monen kyynärän syvyyteen suuria kivikasoja, siitä on niinikään otettu kiviä kellareiksi, asuinrakennusten kivijalaksi ja perustukseksi, aitan, tallin, pitäjäntuvan ja halkoliiterin kivijaloiksi, 40 sylen pituiseen kiviaitaan puutarhasta kirkolle ym".
Edelleen kerrotaan huoneiden ja kiukaiden perustuksia olleen paikalla rivittäin ja pappilan puutarhasta löydetyn viiden tai kuuden talon jäänteet puolentoista kyynärän syvyydestä. Rahojakin oli löytynyt näiden kivien seasta ja pellosta lisäksi 2,5 naulaa painanut tykinkuula.
Vanha kansa nimitti tuota paikkaa Tunan kaupungiksi. Eräässä todistuksessa vuodelta 1627 kerrotaan tarinaa Kustaa Vaasan ajoilta "ennenkuin vanha Raaseporin linna hävitettiin". Tarinassa eräsräätäli Köpbölestä meni parhaaseen heinäntekoaikaan Snappertunan porvarien luo ja joi siellä viikon päivät!
Tarinat kertovat lopuksi läheisessä joessa olleen tullisalvan ja kaupunkia hallitun Tammisaaresta.
Alemmassa kuvassa on C. Mellerin mittapiirros Raaseporin linnasta vuodelta 1867. Jo 1880-luvulla Raaseporissa vieraili ajan lehtitietojen mukaan jopa satoja ihmisiä vuodessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti