Tapaus Sairanen

Silloisen Säämingin pitäjän Pellossalon kylässä (hieman Punkaharjun keskustasta lounaaseen) pelättiin monien muiden Itä-Suomen kylien tavoin sotaväenottoja. Tapahtui sitten vuoden 1804 aikaan, että venäläiset ottivat vuonna 1777 syntyneen Lauri Sairasen viedäkseen hänet omaan sotaväkeensä.

Kun joukkio sitten jäi Pellossalosta suoraan etelään sijaitsevaan Sär
kilahteen yöksi, Lauri puri salaa poikki uuden tervatun köyden, millä hänet oli sidottu. Hän viskasi nuorat vahtimiehen päälle ja paineli avojaloin sekä paljain päin pakoon.

Hyhmässä ja lumessa Sairanen pisteli pitkin järven jäätä, vain sarkki ja liinahousut verhonaan 25 virstan matkan takaisin Pellossaloon. Siellä hän piiloutui erääseen riiheen. Laurin jalkapohjista lähti nahat tuolla ankaralla matkalla.

Toisen kerran venäläiset tulivat hakemaan häntä yövuoteelta, mutta onnekseen Sairanen sattui kuulemaan etukäteen näistä aikeista. Kun viholliset puhaltelivat tulta suuremmaksi uunissa, luisti Lauri ikkunasta matkoihinsa. Samassa kaksi sotilasta oli jo hänen jaloissaan kiinni, mutta Sairanen sai kiskottua koipensa irti heidän otteestaan päästen lopullisesti karkuun.

Niinpä Venäjän sotaväki jäi ilman Lauri Sairasta Pellossalosta ja mies eli viimein 73 vuoden vanhaksi.

Hänen vanhempansa olivat Pellossalossa asunut pariskunta Lauri Sairanen ja Kaisa Mikkonen. Lauri -pojalla oli kaksoisveli Juho sekä useita sisaruksia. Säämingin pitäjän rippikirjat ovat hivenen vaikeaselkoisia, mutta ilmeisesti isä Lauri kuoli jo useita kuukausia ennen kaksospoikiensa syntymää. Näin äidin turvana olivat naapureiden ja kaukaisempien sukulaisten lisäksi perheen vanhin poika, vuonna 1763 syntynyt Matti. Sotaväen ottoa pelättiin ilman muuta jo senkin takia, että perhe saattoi jäädä ilman elättäjää. Agraariyhteiskunnassa jokainen käsipari oli tarpeen. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden kuva sopiikin hyvin täydentämään tätä pientä kertomuksen poikasta.

Kommentit

Suositut tekstit