Kiskon Kurkelan kylän Heikkilän talossa kulki isännyys 1600-luvulta aina 1800-luvun alkupuolelle tiukasti isältä pojalle. Tosin 1800-luvulle tultaessa talo oli jaettu Erikin ja Johan puolikkaisiin eli isäntinä olivat veljekset. Vanha-Heikkilän nimeä kantaneen talon isäntä oli vuonna 1764 syntynyt Erik Grelssinpoika, jonka isä Grels Eriksson oli kuollut vuoden 1799 lopulla. Kun Erik menehtyi 1821, tuli talolliseksi leskivaimo Lena Kaisan nainut torpparinpoika Emanuel Gustafsson.Tämän pienen syrjähypyn jälkeen isännäksi tuli jälleen suvun kantaisän suora perillinen, Johan Eriksson, joka oli syntynyt 1819 Vanha-Heikkilässä.
Edellä mainitsemani Grels Eriksson oli syntynyt 1726 ja nelisen vuotta ennen kuolemaansa hän sai toimia todistajana eräässä perintöasiassa, joka koski Kurkelan kylän Liuhdon taloa. Tässä yhteydessä hän joutui signeeraamaan perukirjan. Vaikka Grels oli ison ja vauraan talon menestyksekäs isäntä, hän ei kuitenkaan osannut kirjoittaa. Niinpä hänen nimensä on kirjurin käsialaa, mutta sen alla oleva kolmio on Grelsin omakätisesti piirtämä puumerkki.
Tultaessa 1900-luvulle oli Vanha-Heikkilä ja Uusi-Heikkilä jälleen yhdistetty samaksi tilaksi. Vuoden 1932 tilannekatsauksessa Suomen maatilat -kirjasarja tietää kertoa isäntänä olevan Sandor Lietzenin. Kiskossa ja sen lähipitäjissä laajalle levinneen Lietzen -suvun eksoottisesti nimetty herra oli yksi tuon ajan napamiehistä Kiskossa. Hän oli mm. kunnallislautakunnan ja köyhäinhuoltolautakunnan esimies. Heikkilän tilalla oli pinta-alaa yhteensä lähes 230 hehtaaria, joka oli jäänyt jäljelle neljän palstatilan tultua erotetuksi kantatalosta.
Muinaisen Heikkilän suvun Johan Eriksson oli hallinnut tilaa vuoteen 1871, jonka jälkeen sen osti Elias Himberg. Hän luopui tilasta 1910, jolloin herra Lietzen otti sen haltuunsa.
Kuva mikrofilmiltä JK1047
On hauskaa lukea näitä Kiskoon liittyviä kirjoituksiasi. Tein nimittäin aikoinaan graduni Kiskon ja sen naapurikuntien kivikautisesta asutuksesta. Kiskon Kurkelan Liuhto on minulle tuttu paikannimi siksi, että sieltä on löydetty kiviesineitä ja ilmeisesti siellä on ollut asuinpaikka kivikaudella. Kurkelassa on muitakin kivikautisia asuinpaikkoja, paria niistä olen käynyt ihmettelemässä paikan päällä juurikin graduani varten.
VastaaPoistaTässä pieni lainaus 1800-lukulaiseen Kiskon Kurkelaan liittyen:
"Kurkelan kylän Alapipon vanhalla vaarilla oli ollut vanha kivinen työase, jonka löytöpaikkaa ei muistettu ja joka nyt jo oli kadonnut." (Björck A. 1883: Kiinteitä muinaisjäännöksiä Halikon kihlakunnasta. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja VI.)
Kiitoksia!
VastaaPoistaSama aikakauskirjan kappale oli minulla lähteenä tässä tarinassa;
http://juhansuku.blogspot.com/2008/02/kiskon-keskimminen-kello-ja-jumalan.html
Sandor Sefaniaksella,syntynyt Suomusjärven Rautsuon Kaarlella, oli muitakin siihenkin aikaan erikoisesti nimettyjä sisaruksia.Esim Elias Saturnius ja Hugo Ansgarius.
VastaaPoistaSandorin äidinäiti Fredrica Johanintytär oli Elias Himbergin isän sisarpuoli.
Elias Himberg kuului myös "muinaiseen" Heikkilän sukuun.
Hei!
VastaaPoistaÄidinpuoleisen isoisäni äidinäidin isänisän äiti on Kristina Erikintytär eli tuon Grelsin sisar oletettavasti. kristina syntyi v. 1730 ja kuoli 1806. Miehensä oli seppä Henrik Forssten 1734-1798, joka avioituessaan oli brukskarl Koskella (Perniötä?) v. 1758 ja nuorempi Henrik syntyi samana vuonna myöhemmin. Tämä taas avioitui Lena Michelsdotterin kanssa Pipon talosta. Kiinnostavaa oli lukea näistä molemmista suvuista blogistasi! Kiitokset teksteistä! t. Päivi Ahdeoja
Hei!
VastaaPoistaÄidinpuoleisen isoisäni äidinäidin isänisän äiti on Kristina Erikintytär eli tuon Grelsin sisar oletettavasti. kristina syntyi v. 1730 ja kuoli 1806. Miehensä oli seppä Henrik Forssten 1734-1798, joka avioituessaan oli brukskarl Koskella (Perniötä?) v. 1758 ja nuorempi Henrik syntyi samana vuonna myöhemmin. Tämä taas avioitui Lena Michelsdotterin kanssa Pipon talosta. Kiinnostavaa oli lukea näistä molemmista suvuista blogistasi! Kiitokset teksteistä!
Lapsuuskotini tontti rajoittuu Kurkelassa Heikolan mäkeen (myöhemmin Heimolan mäki). Sen mäen päällä on vielä nähtävissä Forsstenin pajan jäännökset. Kivijalkaa, pajakuonaa ja kivimurskaa on viimeisen 50 vuoden aikana kasvanut peittämään puuntaimia ja ruohikkoa niin, että sen historia paljastuu vain paikan tietävälle.
VastaaPoista