Juoppo kanttori

Kiskon seurakunnassa oltiin 1830-luvulta lähtien ikävän ongelman edessä. Pitäjän kanttori Johan Silenin alkoholin käyttö oli karannut käsistä. Esimerkiksi Honkapyölin lukusilla vuonna 1840 hän oli esiintynyt selvästi humalassa. Tästä hän sai virallisen varoituksen, mutta tapojaan tämä Nummella syntynyt pitäjänräätälin poika ei muuttanut.

Silen kulki jatkuvasti pitkin pitäjää, talosta taloon, missä vain sai viinaa. Pyhäinmiesten päivänä 1842 kanttorimme jäi sitten kokonaan pois kirkonmenoista. Kirkkoherra joutui laulamaan haudallakin kanttorin puolesta. Silen väitti sopineensa Kosken tehtaan kanttorin kanssa tuurauksestsa, mutta tämä olisi muka unohtanut tulla Kiskon kirkolle. Kyseessä oli kanttori keksimä hätävalhe ja seurauksena oli jo kolmas varoitus.

Varoitukset valuivat kuin vesi hanhen selästä ja kylien kiertely sekä ryyppääminen jatkuivat. Vuonna 1843 Johan Silen erotettiin virastaan kolmen kuukauden määräajaksi. Koska Johan oli isänsä, pitäjänräätäli Johan Granforsin tavoin tehnyt räätälintyötä nuoruudessaan, ehdotti hyväsydäminen kirkkoherra Laurell tätä Silenin ajankuluksi. Puhetta oli myös lasten ottamisesta kotiopetukseen.

Näitäkään hyvää tarkoittavia neuvoja ei kanttori ottanut kuuleviin korviinsa. Huono elämä oli vienyt hänet kokonaan mukaansa. Uskomatonta kyllä, seurakunta ja kirkkoherra olivat niin pitkämielisiä, että saman menon olisi annettu jatkua ties kuinka kauan. Lopullinen stoppi juopolle kanttorille tulikin toiselta suunnalta.

Kirkonkokouksessa 14. päivänä syyskuuta 1856 Orijärven kaivoksen johtaja J.A. Willde esitti kirjuri Laxin kannattamana niin jyrkän erottamisvaatimuksen, että seurakunnan oli otettava se todella vakavasti. Vaikka osa pitäjäläisistä vetosi Silenin pitkään uraan Kiskon kanttorina, oli Willde leppymätön. Hän mainitsi esimerkkinä Silenin esiintymisen ruotsalaisessa jumalanpalveluksessa. Laulu oli keskeytynyt välillä ja tuottanut suoranaisen häväistyksen.

Päätös oli langettava - Johan Silen erotettiin Kiskon kanttorin virasta. Valitusaikaa tuomiokapituliin oli kolme viikkoa, mutta ero oli lopullinen. Pitäjä sai uuden, raittiin miehen kanttorikseen.

Johan Silen oli siis syntynyt Nummella, pitäjänräätäli Johan Granforsin ja Leena Antintyttären perheeseen. Hänellä oli useita sisaruksia, mm. kaksoisveli Wilhelm. Äiti Leena oli kotoisin Pusulan Hyönölän kylän Lintilästä. Isä Johan taasen oli syntynyt Nummen Sierlan kylän Paakkalan talon Lammenpää torpassa.

Johan otti jostain syystä käyttöön sukunimen Silen ja meni naimisiin Kovelan Ritarlahden eli Riddarvikin "kartanossa" syntyneen Henrica Seraphia Wilhelmina Tandeqvistin kanssa. En edellä mainittua tarkemmin tutkinut kanttorin Silenin sukujuuria, mutta vaimovalinta on hieman yllättävä. Serafina Wilhelminalla oli nimittäin osaksi aatelisiakin esivanhempia. Detaljina voidaan mainita hänen vanhempiensa, vänrikki Karl Henrik T:n ja Greta Beata Woivalenin olleen serkuksia keskenään. Kultaiset tai kullatut sukujuuret eivät aina auta, kun kohtalo vie ihmisiä tuntemattomaan. Juopon kanttorin vaimona on Serafinalla varmasti ollut raskasta huolehtia perheen neljästä lapsesta, Edvard Johanista, Amanda Wilhelminasta, Gustaf Alfredista ja Mathilda Serafiasta.

On mielenkiintoista pohtia, tiesikö kaivostirehtööri Willde Serafina Tandeqvistin ja itsensä yhteisistä sukujuurista. Molemmat olivat Nummella asuneen, mutta Sääksmäellä huhtikuussa 1695 syntyneen Gabriel Woiwaleniuksen jälkeläisiä.