Skitinbäckin herra ja kirje vuodelta 1444

Erik Bertilsson omisti Pohjan Skitinbäckin, joka myöhemmin häveliäisyyden takia sai paljon valjumman nimen Nygård. Vuonna 1536 hänet mainitaan maankatselmusmiehenä. Aatelista ratsupalvelua hän suoritti vielä 1556 ja istui tutkintakäräjien jäsenenä kahdeksan vuotta myöhemmin. Hän kaatui taistelusssa, luultavasti Vännön luona Liivinmaalla. Tuolloin hän oli ylennyt ratsumestariksi.

Erikin pojanpojanpoika Elias Grelsson Gjösenstierna haki aikanaan vuonna 1644 paikkaa Ruotsin Ritarihuoneelta. Sitä varten hän esitti jäljennöksen rälssikirjeestä, jonka kuningas Kristoffer Baijerilainen olisi antanut Eliaksen isoisän isoisän isoisälle vuonna 1444, sekä lisäksi Pohjan pitäjän tai Raaseporin kihlakunnanoikeuden 1643 vahvistaman sukupuun ("Gjösenstiernornas slägtlinia"). Näiden perusteella hän sai Ritarihuoneelta ”entisten Gjösien” paikan numerolla 279 (”uti de förriga Gjösarnas plats”).

Sukupuun mukaan oli Erik Bertilssonin isä nimeltään Bertil Eriksson, mahdollisesti sama kuin Rostockissa 1504 opiskeleva henkilö tai se Bertill Eriksson, joka 21.6.1571 sai vahvistuksen maanomistuksilleen, mm. kuninkaan hänelle lahjoittamalle Pohjan Persbölelle. Vuosiluvuista päätellen Rostockin ja Persbölen Bertilit eivät ole sama henkilö. Tuon sukupuun mukaan Bertilin isä olisi muista dokumenteista tuntematon Erik Jönsson.

Tämän Erikin isä olisi ollutJösse Olofsson, joka sai palveluksistaan kuninkaalleen ja maalleen Tukholmassa 10.8.1444 rälssikirjeen kaikelle omistukselleen kuningas Kristoffer Baijerilaiselta, "Jumalan armosta Ruotsin, Tanskan, Norjan, Vendien ja Gööttien kuningas, Reinin pfalzkreivi ja Baijerin herttua".

Jössen sanottiin olleen laivapäällikön, ruotsiksi skeppshöfvitsman. Sama henkilö oli mahdollisesti se Viipurin vouti Jönis Olofsson, joka 1450 osti Porvoon pitäjän Haikon.

Tuo mainittu vuoden 1444 kirjeen kopio on julkaistu Åbo Tidningar -lehden numerossa 30 vuodelta 1794. Alla puhtaaksi kirjoitettuna;

Wij Christåffher, medh Gwdz nadh Sweriges, Danemarks, Nåriges, Wendis och Göthis konungh, pfaltzgreffue på Rin och hertigh i Beyern, göre wetterlighett allåm, att för troscap och willigh tienest, som thenne breffwijsere Jösse Olåffsson oss och wårt rike Swerige härtill giordt haffuer och han och hans echte rette affkomme oss och wåre effterkommende konunge och cronan i Swerige trolige göre och bewise skule, tå haffue wij wndt och giffwett honom och hans echte barne och affödå medh thenne wårdt öpne breff frihet och frällse till ewigh tidh på sigh sjelffue och alt theres jordegodz, som han och the medh rette fånget haffue och än häreffter fånge kunna, med arff eller i andre laglige måttå sådan frällse, som andre frijbårne män haffue i wårtt rike Swerige; dogh så, att han eller hans echte barn eller affödå häreffter ingenstedes minske eller under sigh drage någre andre cronå räntte eller affgäldh yttermere än lagh tilsägher, wedh then plicht, som laghboken uthwiser. Ty förbiudhe wij så högåm som lågåm och serdeles allåm wåråm fougdåm och embetsmannåm honom eller hans echte barnåm och affödå häruthi i någånhande måttå att hindra eller qwelie, under wår konungzlige hämdh och wredhe. Datum castro nostro Stockholm anno Domini 1444, ipso die s. Laurentii, opera mea sub secreto.