Opettajakokelaita

Suomusjärven kirkkoraati kokoontui heinäkuun alussa 1875 pohtimaan seudun kehityksen ja tulevaisuuden kannalta hyvin tärkeää kysymystä. Kappalaisena tuolloin toimineen Johan Alfred Forsellin johdolla käsiteltiin hakemuksia kiertokoulunopettajan virkaan.

Hakijoita oli kolme kappaletta, joista kirkkoraati parhaan ymmärryksensä mukaan valitsi peräti kolmen vuoden koeajalle kaksi. Kiertokoulun opettajiksi tulivat Pomarkun kappelista kotoisin ollut lukkarin kokelas Aleksanteri Salminen sekä oman pitäjän poika Juhana Fridolf Nikander. Aleksanteri oli syntynyt Pomarkun Yli-Markulassa marraskuussa 1849. Kastettujen luettelon merkinnän mukaan hän sai hätäkasteen, joten isä Aleksanteri Iisakinpojalla ja äiti Kreetta Mikkelintyttärellä on varmasti ollut jännittämistä lapsen selviämisestä pahimman ylitse. Elokuussa 1875 Aleksanteri, joka käytti sukunimeä Salminen, muutti sitten Suomusjärvelle.

Fridolf Nikander lunasti myös paikkansa yhteiskunnassa, vaikka olikin syntynyt aviottomana lapsena. Hänen äitinsä oli Laperlan kylän Snikkarin eli Nikkarin talollisen tytär Maria Helena. Maria Helena ei koskaan mennyt naimisiin ja kuoli tammikuussa 1868.

Sekä Fridolf että Aleksanteri olivat käyneet rippikoulunsa jokseenkin ahkerasti, sillä kumpaisenkin toimittama todistus kirjattiin tyydyttäväksi. Koeaika määrättiin alkamaan elokuun 15. päivänä ja opetusajan piti kestää 10 kuukautta, joka jaettaisiin syys- ja kevätlukukausiin. Syksyllä opiskeltiin aina joulukuun puoleen väliin ja tauon jälkeen kevätpuolta käytiin 15. päivästä tammikuuta 15. päivään heinäkuuta.

Tämän kaiken kirkkoraati hyväksyi ja kolmisen vuotta myöhemmin se sai todeta tehneensä hyvän valinnan. Fridolf Nikander oli osoittanut "ahkeruutta ja nuhteetonta elämäntapaa" koeaikansa puitteissa ja näin alkuvuodesta 1878 kokoontunut raati saattoi hyväksyä miehen palkkaamisen vakituiseksi opettajaksi.

Aleksanteri Salminen ei ollut yhtä onnekas, sillä hänen kohtalonsa sinetöi vakava sairaus. Talvella 1877 joutui kirkonkokous toteamaan, ettei Enäjärven puoleista Suomusjärveä opettanut Salminen ollut enää kunnossa. Vaikka sairaus olisikin helpottanut, ei kappeliseurakunta halunnut ottaa mitään riskiä opetuksen jatkamisen suhteen, joten he palkkasivat tilalle Emanuel Himbergin. Tämä oli ennenkin toiminut opetustehtävissä, joten hänen katsottiin suoralta kädeltä soveltuvan toimeensa. Valitettavasti herra Himberg kuoli jo loppuvuodesta 1881, joten Enäjärven suunnalla ei oltu kovin onnekkaita kansankynttilöiden suhteen.