Sukututkija löytää aarteen

Lasken itse aloittaneeni sukututkimusharrastuksen vuoden 1988 syksyllä. Silloin katselimme edesmenneen isäni kanssa muutamia tietoja ja samalla syöttelin niitä erääseen varhaisessa Windows-versiossa toimineeseen sukututkimusohjelmaan. Tuon ohjelman sain hankituksi ns. sharewarena jenkeistä ja käytinkin sitä myöhemmin kaupallisena versiona aina 1990-luvun puoliväliin saakka.

Ensiksi kiinnostuksena kohteina olivat sekä isänisäni että isänäitini suvut. Isoisä oli kotoisin Kiskosta, kun mummon juuret johtivat lähinnä Karjalohjalle ja sen lähipitäjiin. Missään vaiheessa viimeisten 24 vuoden aikana ei ole tullut sitä tilannetta, että isoisän ja isoäidin suvut olisivat ns. kohdanneet. Lähimmäksi pääsin sillä tiedolla, että isoisän kasvattivanhemmat (jotka olivat serkuksia keskenään) olivat kaukaista sukua isoäidilleni.


Vihdoin lauantai-iltana tapahtui sukututkijan urallani pienoinen ihme. Lueskelin uudemman kerran Kiskon Kajalan kylän Kaijan ja Tinon talojen tietoja 1890-luvun rippikirjasta. Olin tutkinut kyseistä kirjaa viimeksi vuonna 1988 tai 1989 Kiskon kirkkoherran virastosta enkä vielä silloin tiennyt yhtään niistä monista kiemuroista, joihin isoäitini sukulaisiensa kautta oli sotkeutunut.

Kajalan Tinon talossa asui lampuoti Aleksander Erkinpojan ja Anna Liisa Törnqvistin perhe, joiden kuopuksena syntynyt Anna -tytär oli isoisäni äiti. Samassa perheessä asui 1890-luvulla myös piika Ida Josefa Wikström. Viereisessä Kaijan talossa oli isäntänä lampuoti Fredrik Vihtori Berghem, joka oli syntynyt Lohjalla. Herra Berghem muutti 1897 Sorttilan kylän Alhalle ja uudeksi lampuodiksi tuli Juho Wendelin, joka sitten hetken päästä otti vaimokseen edellä mainitun piika Ida Josefan. Heistä tuli sitten 1913 isoisäni kasvattivanhemmat. Mutta jutun juju on se, että Fredrik Vihtori Berghem oli sukua isoäidilleni. Heidän yhteinen esivanhempansa on Lohjan Roution Rautell -sukuun kuulunut rusthollari Michel, joka kuoli vuonna 1696. Toisaalta Fredrik Vihtorin vaimo Erika Aurora Kaarlentyttären eräs esi-isä oli vuonna 1770 syntynyt Kaijan lampuoti Abram Abramsson. Tämän Abramin veli Erik oli taasen em. Tinon lampuoti Aleksander Erkinpojan isä!

Näin siis vierekkäisissä taloissa sotkeutuivat yhteen sekä isoisäni että isoäitini suvut, minkä lisäksi soppaan työnsivät lusikkansa myös isoisän kasvattivanhemmat. Erittäin mielenkiintoista on se, että suvussamme ei ole mitään perimätietoa näistä yhteyksistä. Ehkä kukaan mainituista 1890-luvun Kaijan ja Tinon asujaimista ei tiennyt yhteisistä sukujuurista tai sitten niiden kertomista jälkeläisille pidettiin tarpeettomana.

Sukututkijalle tämän tyyppinen löytö on kuin aarrearkku täynnä kultaa. Samalla amatööritutkija huomaa, miten tärkeää on katsoa paitsi kauas niin myös aivan lähelle. "Urani" alussa en tajunnut lainkaan, miten tärkeää on tarkastella kaikkia rippikirjan sivulla mainittuja henkilöitä. Periaatteessa minulla olisi ollut kaikki langat käsissä jo 1989, mutta en vain osannut hahmottaa kokonaisuutta.

Blogisti nostaa nyt itselleen tuopin juomaa ja toivoo, että myös lukija ymmärtää tutkijan riemun em. löydöstä!