Juusten tappelun tuoksinassa

Maamme entisiin mahtisukuihin voidaan ehdottomasti laskea Juustenit. Heistä Paavali Juusten oli syntynyt noin vuonna 1516. Paavali kävi koulua Viipurissa. Hänen rehtorina oli Johannes Erasmus sekä sittemmin tanskalaissyntyinen, todennäköisesti paavilaismielinen Clemens, kumpikin etevinä opettajina mainittuja miehiä. Jäätyään orvoksi, kävi Paavalin koulua Turussa 1536-38. Turun koulun johtajaksi oli tullut Wittenbergistä äskettäin kotiutunut maisteri Tuomas Kejoi.

Tämä mies, jonka sanotaan huolella ja taidolla wittenbergiläiseen tapaan opettaneen niin hyvin kielioppia kuin kristinopin pääkappaleita, lienee avannut Paavalin miele
n uskonpuhdistuksen aatteille. Opiskeltuaan kaksi vuotta Turun koulussa, toimi hän sen jälkeen piispa Martti (Mårten) Skytten esilukijana ja Turun koulun apuopettajana.

Paavali sai pappisvihkimyksen 1540 Turussa, ennen säädettyä 24 vuoden ikää. Paavali oli koulumestarina tai väliaikaisena rehtorina Viipurin koulussa 1541-43, kunnes 1543 tuli hänen vuoronsa päästä piispa Skytten toimesta opintojaan täydentämään uskonpuhdistuksen kotimaahan, Saksaan. Hänet lähetettiin Wittenbergiin 1543 opiskelemaan humanistisia tieteitä ja teologiaa. Hänen opiskeluajoiltaan löytyy yksi aikalaistaria;

Suomen uskonpuhdistuksen merkkimiehet olivat varmasti monessakin suhteessa lahjakkaita ja hyville tavoitteilleen vihkiytyneitä. Pelkässä paastossa ja rukouksessa eivät heidänkään opintonsa silti edenneet. Opiskelijaelämän toisesta puolesta kertoo elävästi ja yksityiskohtaisen tarkasti ruotsalaisen Reginaldus Olavin konsistoria varten laatima kuvaus ruotsalaisten ja suomalaisten keskinäisestä välienselvittelystä 31.10.1544. Sitä täydentävät maisteri Magnus Botvidin, Olavus Medelpadiuksen ja Petrus Johannis Arosiensiksen todistajanlausunnot sekä Melanchthonin yliopiston rehtorin tekemä rangaistuspäätös.

Tapahtumien alkusyynä oli Laurentius Fresen ruotsalaisen Nicolaus Carolin mukana saamassa rahalähetystä. Frese, joka asui ruotsalaisen Magnus Botvidin luona, päätti juhlia tapahtumaa yhdessä maanmiestensä kanssa. Avokätisesti tarjoiltu wittenbergiläinen olut johti illan kuluessa ensin riitaan ruotsalaisten Andreas Olavin ja Magnus Botvidin välillä. Hieman myöhemmin Andreas joutui vuorostaan sanaharkkaan Fresen kanssa, jonka kanssa hän jo entuudestaan oli huonoissa väleissä. Pian eivät pelkät sanat enää riittäneet, vaan riitapukarit turvautuivat olutruukkuihin ja teräaseisiin. Kiistan ollessa kuumimmillaan sisään palasi vahvarakenteiseksi kuvattu (robusto corpore) Juusten, joka viipymättä asettui maanmiehensä puolelle. Hän iski ensin nyrkillä maahan Reginaldus Olavin, joka hetken kuluttua haki käsiinsä tikarin ja kävi Juustenin kimppuun haavoittaen tätä kasvoihin. Tämä vakavampi tapahtuma rauhoitti tappelijat, mutta tapahtumia puitiin myöhemmin Wittenbergin akateemisessa konsistorissa.

Konsistorin istunnossa 5.11.1544 professorit totesivat varsinaisiksi syyllisiksi Andreaksen, joka oli lyönyt Freseä olutruukulla, ja Reginalduksen, joka oli haavoittanut Juustenia. Molemmille määrättiin rangaistukseksi kuusi päivää karsseria. Ruotsalaiset eivät kuitenkaan tyytyneet tuomioon vaan valittivat siitä vaaliruhtinaalle. Tällainen menettely loukkasi Melanchthonin mielestä konsistorin arvovaltaa ja osoitti sellaista tottelemattomuutta opiskelijoilta, että hän erotti Andreas Olavin ja Reginaldus Olavin yliopistosta viideksi vuodeksi. Nuorukaiset lähtivät erottamisen jälkeen Wittenbergistä ja kirjoittautuivat Leipzigin yliopistoon. Andreas Olavi yritti vielä palata Wittenbergiin, mutta hänet määrättiin uudelleen poistumaan sieltä 16.6.1546. Sen jälkeen hän jatkoi matkaansa Rostockiin. Reginaldus Olavi palasi rangaistusajan jälkeen Wittenbergiin ja valmistui sieltä maisteriksi 19.2. 1549.

Wittenbergissä syntyneen tappelun varsinainen syy ei selviä asiakirjoista, mutta suomalaisten asettuminen toistensa puolelle on saanut Heinisen päättelemään, että riitaisuuksien syynä olisivat olleet kansalliset erimielisyydet samaan tapaan kuin myöhemmin 1574 Rostockissa. Tätä tulkintaa tukee Juustenin Andreas Olavista piispainkronikan Petrus Follingiuksen elämäkerran yhteydessä esittämä harvinaisen kitkerä arvio. Kun Follingius astui Turun piispanistuimelle sivuuttaen Juustenin, tämä katsoi, että nimitys oli tapahtunut "lainoppineen tohtori Andreaan, kamreeri Johannes Thomaen sekä muiden suomen kielen vihollisten neuvosta". Opiskeluajalta periytyneet antipatiat ohjasivat näin molempien antagonistien toimia vielä vuosia jälkeenpäin. Kuvaavaa kyllä, Andreas Olavi sai kaksi vuotta Follingiuksen nimittämisen jälkeen surmansa Tukholmassa käydyssä tappelussa.


Lähde : Jussi Nuorteva, Suomalaisten ulkomainen opinkäynti ennen Turun akatemian perustamista 1640, SHS 1999, s. 170.

Kiitos RR!

Kommentit

Suositut tekstit