Lukkarin anomus

Vanhoista sanomalehdistä löytää mielenkiintoisia pikkutarinoita, joiden asettaminen todellisiin, historiallisiin tapahtumiin voi välillä olla hieman hankalaa - joskus jopa mahdotonta. Vai pystyisikö joku selvittämään oheisen anomuksen oikean tekijän?


Eräs sotavanhus aikoi hakea apua kruunulta kirjoittaen tavallisuudesta poikkeavan luettelon omista ansioistaan;


"Minun isänisäni oli kirkkoherran neljä peninkulmaan Turusta Helsinkiin, isäni oli nainut kirkkoherran tyttären, joka oli Hämeenlinnan kaupungin ja maan emä- ja kappeliseurakunnan kappalaisena. Mutta hän hylkäsi minun kuin jäniksen p
ojan, jollaisena tulin sotamieheksi Karjalan jalkaväkeen, mikä minulle oli sota-aikana hyvin vaarallinen. Kuitenki sain kunnian karkulaisena viedä viisitoista venäläistä Kuopioon, jossa olen kaksikymmentä vuotta ollut lukkarina R-n seurakunnassa. Poikani on kymmenen vuotta suurella vaivalla samassa seurakunnassa ollut kellonsoittajana, vaikka hänellä ei ole puolta ruumista. Oh! miten paljon minulla olisi lisättävää, vaan murhe lähestyy ja minun täytyy lopettaa."


Yllä mainittu juttu oli vuodelta 1864, kun taas lokakuussa 1903 Vaasan tienoilla tiedettiin kertoa erään toisen lukkarin jättäneen konsistoriumille tämän anomuksen;

"Minä olen naimisen kautta saanut lehmän, mutta seurakunta ei tahdo rakentaa sille asuinsijaa. Pyydän sentähden nöyrimmästi, että korkeasti kunnioitettava konsistoriumi ottaisi minun lehmäni suosiolliseen huomioonsa."

Kommentit

Suositut tekstit