Pellavankutojien sukua

Pöytyän rippikirja 1757-1765, sivu 106
Marttilan Prunkilan kylään oli 1750-luvulla tullut kaukaa Hämeen perukoilta eli Hollolasta pellavankutojakisälliksi muuan Olavi Kallenpoika. Hän oli syntynyt 1733 ja Tiipilän kylästä hän löysi itselleen vaimoksi kahta vuotta nuoremman Liisa Yrjöntyttären.

Nuori pari ei jäänyt kauaksi aikaa Paimionjoen rantamaille, vaan muutti vaatimattomine omaisuuksineen Pöytyän Kirkonkylään. Siellä he asettuivat pellavankutojan torppaan, jonka naapurissa oli lukkarin mökki. Seuraavien vuosien aikana perheeseen syntyivät lapset Saara (1759), Anna Kaisa (1761) ja Saara (1765).

Vanhempi Saara-nimen saanut tytär kuoli joulukuun 27. päivänä vuonna 1765. Saman vuoden heinäkuun 11. päivänä syntynyt tytär sai jostain syystä saman nimen kuin isosiskonsa, mutta päivä oli muutenkin hyvin omituinen. Isä Olavi, nimittäin kuoli Pöytyän haudattujen luettelon mukaan keuhkotautiin vain kaksi tuntia ennen nuorimman lapsensa syntymää. Näin Liisa Yrjöntytär jäi yksin kolmen lapsensa kanssa, joista nuorin oli siis vastasyntynyt.

Koska yksinäisen naisen osa ei ollut helppo, pääsi Liisa onnekseen uusiin naimisiin. Vuonna 1767 hänet vei vihille turkulainen pellavankutoja Kristian Rosenblad. Hän oli vaimoaan tasan kymmenen vuotta nuorempi, mutta avioliitosta tuli varmaan hyvin onnellinen. Ainakin Kristian ja Liisa saivat neljä yhteistä lasta; Antin (1768), Kristianin (1770), Johanneksen (1773) ja Gabrielin (1775). Heistä poika Kristian jatkoi isänsä jalanjäljillä pellavankutojana Antin ja Johanneksen kuollessa jo hyvin pieninä. Gabriel menehtyi naimattomana 1837, kun taas nuorempi Kristian Rosenblad oli kuollut jo 1823 isä Kristianin seuratessa häntä 1829. Liisa Yrjöntytär kuoli "vanhuuden heikkouteen" jo 1808.

Kahdesta Saarasta nuorempi, jouluna 1765 syntynyt, asui kotitorpassaan naimattomana ja lapsettomana kuollen isänsä tavoin keuhkotautiin helmikuun ensimmäisenä päivänä 1794. Isosisko Anna Kaisan mainitaan kotitorpassaan vielä vuodesta 1778 alkavassa rippikirjassa, mutta nimen päälle on vedetty viiva. Koska toisaalta kuolinmerkintää ei löydy ao. sivulta, on Anna luultavasti muuttanut muualle. Asia onkin juuri näin, sillä pellavankutojan tytär Anna Kaisa Lundgren vihittiin toukokuussa 1782 Ordenojan Junnilan Juho Juhonpojan kanssa.

Sukunimensä Anna Kaisa on varmaan saanut isänsä puolelta, sillä kotitorpassa asui 1760-luvun alussa kutojamestari Juho Kallenpoika Lundgren. Hän oli Olavi Kallenpojan veli ja asui vaimonsa Stina Johanna Saurenin kanssa myöhemmin Säkylässä. Juho Juhonpoika käytti puolestaan sukunimeä Orden asuen vaimonsa Anna Kaisan kera Oripäässä ainakin 1780-luvun lopulta lähtien. Hän työskenteli pitäjän lukkarina. Anna Kaisa kuoli 1788, ehkäpä lapsivuoteeseen. Juho meni uudelleen naimisiin leskimiehenä jo lokakuussa 1789.Yhteisiä lapsia Juholle ja Anna Kaisalle oli ehtinyt syntyä kolme. Esikoispoika Johannes kuoli lapsena, samoin hänen 1788 syntynyt kaimansa. Oripäässä 1787 kastettu Samuel sen sijaan oli elossa vielä vuonna 1800.

Kuten niin usein käsityöläisammattien kohdalla, velvoitti suvun perinne vahvasti. Veljekset Juho ja Olavi olivat kutojia samoin kuin Olavin lesken uusi puoliso Kristian Rosenblad sekä heidän poikansa Kristian. Jäljelle tästä pienestä perhekatsauksesta jää se arvoitus, miksi Lundgrenin veljekset tulivat Hollolasta Marttilaan ja Pöytyälle. Selitys saattaa olla hyvin mutkaton. Mikäli Hämeestä halusi tulla Turkuun markkinoille, kulki reitti Tiipilän ja Prunkilan kylien kautta Härkätietä pitkin. Ehkäpä Olavi sai reissullaan tarjouksen kutojan työstä, sillä Prunkilassa mainitaan jo 1740-luvulta alkaen tämän ammatin harjoittajia. Kun mies asettui aloilleen, oli luonnollista etsiä morsianta lähikylistä. Velipoika Juho löysi sitten oman tiensä Auranmaalle Olavin jalanjäljissä.

Kommentit

Suositut tekstit