Florienien tarinan kolmas ja viimeinen osa tällä erää

jatkoa 18.10.2011 ilmestyneelle Florin-tarinan kakkososalle;

Paimion kirkko 29.6.2010

Arvidin veli Henrik Florinus oli astunut kirkkoherran virkaan edellisenä vuonna. Henrik ajoi tarmokkaasti uuden kirkon rakentamisasiaa vedoten kahdesti mm. kuninkaaseen rakennusrahojen saamiseksi. Rakennustyö aloitettiin suurin toivein 1681 Vistan Pietilän, nykyisin Tillin, pellolla. Pyydettyjä varoja ei kuitenkaan saatu. Kun seurakunnan varat loppuivat, käytti Henrik omia varojaan ja velkaantui lopuksi. Työ keskeytyi kahdeksi vuodeksi. Vuonna 1683 valitti Arvid että hänen ratsutilasta Vistan kylän Paltaasta meni peltomaata Paimion uuden kirkkorakennuksen alle. Samoihin aikoihin tuli kappalaisen virkataloksi Tupilan Käppi eli Jokiniemi, joka sijaitsi nykyisen Postikujan varrella.

Kuninkaalta pyydettiin toistuvasti varoja kirkkorakennukseen ja lopulta saatiinkin sellaisia niin, että kirkko valmistui 1689. Alkuperäiseen suunnitelmaan kuuluneet tiiliholvit jouduttiin kuitenkin korvaamaan puuholvein. Paimiossa vietettiin jouluaattona 1689 suurta seurakuntajuhlaa. Narvan superintendentti, sittemmin Turun piispa Juhana Gezelius nuorempi vihki Paimion nykyisen Pyhän Mikaelin kirkon tehtäväänsä. Arvid nimitettiin Akaan kirkkoherraksi 1693 ja hän kuoli 1707. Hänellä ja Susannalla oli lapsi Mårten Florinus.

***

Mårten Florinus tuli ylioppilaaksi Turussa 1690. Hän väitteli 1695 ja tuli maisteriksi 1697. Joskus näihin aikoihin hän solmi avioliiton. Morsian oli tulli-inspehtorin tytär Katarina Edhner. Mårten omisti Lempäälän Viialan ratsutilan viimeistään 1700. Hän sai pappisvihkimyksen 1702. Tämän jälkeen hän oli 26.9.1703 rykmentin pappi Uudenmaan jalkarykmentissä ja lähti rykmentin mukana Kuurinmaalle.

Vuonna 1705 Mårten nimitettiin Hämeenlinnan linna- ja kaupunkiseurakunnan kirkkoherraksi ja 1708 Janakkalan kirkkoherraksi. Janakkalan aika oli Mårtenin kannalta huono, perhe nimittäin menetti pappilan palossa yöllä 20.10.1709 suurimman osan irtaimistostaan. Isovihan miehityksen aikana Mårten ja perhe jäivät ensin Suomeen. Miehittäjän kanssa syntyi kuitenkin vaikeuksia mm. verotuksesta. Niinpä 1714 päätti perhe lähteä pakoon Ruotsiin. Venäläiset saavuttivat kuitenkin pakolaiset ja veivät heidät Hämeenlinnaan. Maksettuaan vapaudestaan pakeni Mårten lopulta ryöstettynä ja pahoinpideltynä perheensä kanssa Ruotsiin. Siellä pakolaiskomissio maksoi 1714-16 tukea ”Kyrkioherde Martinus Florinukselle” ja hänen viidelle lapselle. Loppuajan pakolaiskaudesta Mårten oli Ruotsin Södermanlandin Toresundin kirkkoherra Strängnäsin lähistöllä.
Isovihan jälkeen perhe palasi ja Mårten nimitettiin Kangasalan kirkkoherraksi 3.11.1721 – myöhemmin, 12.11.1722, hänet nimitettiin vielä lääninrovastiksi.

Vaimo Katarina kuoli 2.2.1724. Kangasalan syyskäräjillä 22.9.1724 antoi Mårten kullekin lapselleen 100 kuparitaalaria äidinperintönä, sillä ajatuksella että "lapset tätä tekoa osaisi arvostaa sitä suuremmalla kiitollisuudella, kun ymmärtävät, että mitä Jumalan siunauksella ennen venäläisten hyökkäystä oli saatu, silloin kuitenkin menetettiin". Ehkä Mårtenilla jo silloin oli suunnitelmissa uusi avioliitto, sillä sellainen solmittiin vielä saman vuoden joulukuussa. Uusi vaimo oli Gertrud Gyllén, mutta tämä toinen liitto jäi lapsettomaksi.
Mårten kuoli 20.12.1731. Liitostaan Katarinan kanssa hänellä oli lapset:

1. Paul Florin, synt. noin 1699, raatimies Oulussa, 1.pso. Elisabet Lithovius, 2.pso. Brita Bogman.
2. Arvid Florin, s. Akaalla 1700, kävi pakolaisaikana koulua Strängnäsissä, ylioppilas Turussa 1722, k. 1724.
3. Susanna Florin, s. Akaalla 1702, 1.pso. Espoon kappalainen Isak Tammelin, 2.pso. Sammatin kappalainen Ivar Wallenius.
4. Anna Katarina Florin, s. Hämeenlinnassa 10.8.1707, pso. Kangasalan khra Gustaf Allenius.
5. Mårten Florin, s. 1709, Kangasalan kappalainen, 1.pso. Anna Vanaeus, 2.pso. Helena Amnorin.
6. Alexander Florin(us), ratsutilallinen.
7. Isak Florin(us), kirkkoherra.
8. Elisabet Florin(us), s. 1717, 2.pso.(?) Hattulan kirkkoherra Gustaf Polviander.
9. Lisäksi 2 poikaa ja 2 tytärtä, kuolleet ennen vuotta 1724.


Kiitos RR!