Susijahdissa

Suomen metsästyslehti nro 1 - 1.1.1908
venäläisen taiteilijan näkemys susijahdista,
jossa käytetään vaateriepuja sumputtamaan
pedot ampumalinjalle

Reilut 120 vuotta eli kesällä 1880 sitten määrättiin Liedon, Marttilan ja Pöytyän pitäjiin yleinen sudenajo. Tämän oli määrä alkaa kesäkuun 20. päivän illalla kello kuuden aikoihin ja päättyä seuraavana aamuna samoin kuudelta. Marttilalaiset metsästäjät lähtivät jahtiin pitäjän itä- ja etelärajalta kohdaten Pöytyän miehet Kumilan kylän takametsässä. Lietolaiset taasen yhytettäisiin Laurilan(?) kylän metsärajalla. Liedon miesten tarkoituksena oli puhdistaa metsästä susista aina Karinaisten kulmakunnalle saakka. Karinaisissa kaikkien kolmen pääryhmän jahti päättyisi maanantaiaamun varhaisina hetkinä.

Susien jahtaamiseen oli saatu uutta puhtia toukokuun puolessa välissä samana vuonna sattuneesta ikävästä turmasta. Prunkkalan Karviaisten kylän torpparin, Jaakko Latvan kolmevuotias tytär oli tuolloin joutunut pedon kitaan. Hän oli ollut kotimökkinsä liepeillä leikkimässä, kun susi oli hyökännyt. Takaa-ajoon lähdettiin heti tytön kadottua, mutta ainoastaan muutamia vaatteiden riekaleita oli jäänyt jäljelle. Luultavasti sama peto oli yrittänyt saalistaa myös Karviaisten Ristimäellä aiemmin samana päivänä, mutta tuolloin lapsijoukon vanhemmat onnistuivat karkottamaan suden.

Toisaalta nelisen vuotta myöhemmin, kevättalvella 1884 ilmoitettiin Marttilan Ollilasta hieman erilaisesta susisurmasta. Suutari Antti Sahlsten oli asettanut eräälle niitylle myrkkysyöttejä kettuja varten. Kun Ollilassa sitten maaliskuun alkupuolella vaelsi susilauma, oli niistä pari pistellyt poskeensa näitä syöttejä. Sahlsten oli huomannut tämän lumessa näkyneistä oksennuksista sekä piehtarointien jäljistä. Koska sää oli mitä kurjin, ei näitä sairastuneita susia voitu seurata. Päivää myöhemmin eräs kyläläinen kuitenkin osui metsässä paikkaan, jossa oli runsaasti susien jälkiä, verta ja runsaasti karvoja. Mies tietysti ajatteli, että pedot olivat surmanneet tuossa paikassa peuran tai jonkin muun eläimen. Joka tapauksessa sudet olivat sitten raahanneet saaliinsa muutamia kymmeniä metrejä eteenpäin. Tästä paikasta löytyi vain vähäisiä nahanriekaleita, joiden todettiin olevan peräisin sudesta. Herra Lukashi Isotov ja tunnettu sudenajaja Pero tulivat maaliskuun 18. päivänä paikalle varmistaen omilla havainnoillaan kyläläisten toteamuksen.

Venäläinen Isotov oli mestarillinen metsämies ja toimi joskus opettajana Evon Metsänvartijakoulussa Lammilla. Vaikka oppilaat eivät ymmärtäneet venäjää ja Lukashi ei osannut suomen kieltä, sujui opetus silti mainiosti. Hän nimittäin osasi ulvoa kuin susi konsanaan ja pitkillä metsästysretkillä Varsinais-Suomen ja Hämeen erämaissa Isotov kaatoi oppilaineen kahden talven aikana yhteensä kymmenen sutta.