Florinien tarina jatkuu

Paimion Räpälän kirkonpaikka heinäkuun ensimmäisenä 2010

Mathaeus Erici Florinus, Mathias, oli kappalainen Paimiossa 1632 ja tuli kirkkoherraksi enonsa jälkeen 1660. Hänen vaimonsa oli Elisabet Henrikintytär, Paimion sitä edellisen kirkkoherran Henricus Martinin tytär. Appivanhemmat testamenttasivat jo 1597 tyttärelleen Elisabetille tilan Paimion Räpälässä. Mathias esiintyi Räpälän isäntäluettelossa 1634-72 ja hän teki siitä sinä aikana ratsutilan. Vuonna 1639 Mathias otti lisäksi viljelyyn autiotalon Paimion Keskikalevan kylässä.

Matias kuoli 27.2.1669. Elisabet antoi 6.6.1670 nuorimmalle pojalleen Jakobille Räpälän ratsutilan koska hän itse ei "vanhuutensa ja sairautensa vuoksi" kyennyt sitä hoitamaan, huomioiden että Jakob "päivittäin joutui palvelemaan ja auttamaan äitiään" ja koska "muiden lasten koulutukseen oli suuri osa uloslaitettu", mutta "mainitulle Jakobille ei muuta menoa sen lisäksi ollut tullut". Tila oli ollut hänen äitinsä, joten Elisabet saattoi tehdä äidinperinnölleen mitä halusi. Hän oli liittänyt alkuperäiseen tilaan vielä lisää maata "omalla kustannuksellaan ja autiosta korjannut ja parantanut" .

Mathaeuksella ja Elisabetilla oli lapset:

1. Henrik Florinus, Paimion kirkkoherra 1671, rovasti, 1.pso. Beata Gyllenbögel, 2.pso. Katarina Pihl.
2. Erik Florinus, rykmentinsaarnaaja.
3. Anders Mattsinpoika Blom, nimismies.
4. Arvid Florinus, Paimion kappalainen, Akaan khra, k. 1707.
5. Jakob Florinus, myöhemmin Blom, 1646-1731, tullimies, Räpälä, 1.pso. Maria Spencenia, 2.pso. Ingeborg Hästesko.
6. Brita Florinus, pso. kapteeni Jöran Lagus.

***

Arvid Florinus tuli ylioppilaaksi Turussa 1658, väitteli 10.4.1668 ja tuli kappalaiseksi Paimioon viimeistään 1669. Hän avioitui 1670, puoliso oli hovioikeuden asessorin tytär Susanna Schilling. Arvid asui 1670 Tammistossa, mutta tuore avioliitto ehkä aiheutti sen, että hän 3.1.1671 osti Immaisten ja Vuohenmäen kruununtilojen varusteluoikeuden.
Kesäkäräjillä 1672 todettiin, että vanha, vuoteen 1385 mennessä valmistunut Paimion Räpälän kirkko oli korjauskelvoton, vaarallinen ja huonolla paikalla. Oli rakennettava uuteen paikkaan uusi kirkko, mieluimmin kivistä, sillä niiden saanti oli hyvä, mutta puukirkon tarvittavien hirsien saatavuus huono


jatkuu.....