Neitsyt Pahlman

Oripään kappalaisena vuosina 1821-1834 toiminut Henrik Pahlman aloitti uransa 1813 isä-Henrikin apulaisena Alastarolla. Tämä oli tullut Alastarolle 1791 Lohjalta, missä hän oli syntynyt 1738. Hänen sukunsa on eräiden tietojen mukaan tullut Virosta Länsi-Uudellemaalle. Henrikin ensimmäinen puoliso oli Katarina Asproth, joka kuoli poika Henrikin synnyttyä 1788.


Henrik löysi puolisokseen lokakuussa 1817 Alastaron Tammiaisissa asuneen torpparintytär Valpurin. Ensimmäinen lapsi, Fredrika Karolina oli syntynyt jo edellisenä vuonna. Ehkä aviottomuudesta johtuen tytärtä ei merkitty lainkaan kastettujen luetteloihin, vaan ainoastaan rippikirjaan. Ikävä kyllä Henrik menetti äitinsä jo noin 12 vuoden iässä. Isä Henrik meni uusiin naimisiin Karoliina Elisabet Bergbomin kanssa. Kun kappalainen Pahlman sitten itse kuoli 1834, nai Karoliina Köyliön ja Säkylän kappalaisen, Gustaf Pelanderin, joka oli kotoisin Somerolta.




19.12.1896 Aura



Henrikin ja Valpurin esikoistytär Fredrika Karoliina jäi koko iäkseen naimattomaksi asuen Oripäässä elämänsä loppuun saakka. Voimien heikentyessä ei vanha neiti pärjännyt enää omillaan ja niinpä kunnallislautakunta päätti kokouksessaan syksyllä 1896 hänen olevan kykenemättömän hoitamaan itseään. Näin Fredrika Karoliina otettiin virallisen päätöksen kera kunnalliseen vaivaishoitoon. Siinä hän ehti olla vain muutamia viikkoja, sillä joulukuussa 1896 Fredrika Karoliina Pahlman kuoli 81 vuoden iässä. Itseasiassahan hän oli luultavasti vuotta nuorempi.

Vainajalta jäi lähes 3,000 markkaa rahaa ja tästä summasta syntyi yllättäen riita Oripään kunnan sekä Pahlmanin perillisten välillä. Kunta vetosi vuonna 1879 annettuun vaivaishoitoasetukseen haluten rahat korvaukseksi yhdeksän viikon hoidosta. Kihlakunnanoikeus otti kantaa asiaan todeten seuraavaa; "...se hoito, jonka kunnan vaivaishoitohallitus oli antanut neitsyt Pahlmanille, oli pidettävä olleen ainoastaan tilapäistä eikä sellaista täyttä ja alituista, mistä yllä mainitussa lainpaikassa säädetään, sen tähden tuomittiin riidan alainen jäämistö vainajan perillisille".

Kunta vetosi nyt Turun hovioikeuteen, mutta sai kylmää kyytiä sieltäkin. Hovioikeus totesi, ettei Pahlman ollut syyskuussa 1896 sellaisessa hädän- ja puutteenalaisessa tilassa, mitä em. asetuksessa tarkoitetaan. Näin kunnallislautakunnalla ei ollut alun perinkään laillista syytä ottaa Pahlmania "täyteen ja alituiseen hoitoon". Keisarillinen senaatti vahvisti tämän lopputuloksen ja ja perintö siis meni lopulta laillisille perijöille, joita luultavasti olivat lähinnä sisarusten lapset.

Aivan lähimmät omaiset olivat tuossa vaiheessa joko manan majoilla tai sitten he asuivat muualla, sillä kuolinilmoituksen allekirjoittivat "seurakuntalaiset".