Lampuodin murha Lopella 1869

Lopen pitäjän Kirkonkylän Mäkilän vänrikin puustellin eli sotilasvirkatalon lampuodiksi tuli vuoden 1840 paikkeilla Janakkalasta kotoisin ollut Heikki Juho Juhonpoika. Hän oli nainut talon edellisen lampuodin tyttären, Maija Stiinan. Sekä sulhanen että morsian olivat molemmat syntyneet 1816.

Lapsia Mäkilän lampuotitilalla syntyi tasaiseen tahtiin ja vuoteen 1859 mennessä olivat päivänvalon nähneet Juho Vihtori (1839), Matilda (1841), Amanda Karoliina (1844), Otto (1845), Kalle Kustaa (1848), Oskari (1854) ja Amalia (1858-1863). Perheen yhteiselo päättyi kymmenen vuotta myöhemmin keväällä 1869 kammottavalla tavalla.

Samassa kylässä asui tuohon aikaan kaksi nahkuria, Karl Johan Lindgren (s. 1845 Lopella) ja Mikko Lindgren (s. 1830 Heinolan msrk:ssa). Sukunimestään huolimatta Karl Johan ja Mikko eivät olleet ainakaan kovin läheistä sukua keskenään. Miehet oli opittu tuntemaan hurjaluontoisina ja toisaalta nahkurin työ oli kaikista aliarvostetuin käsityöläisammatti. Eräänä keväisenä iltana Lindgrenit olivat tulleet lukitun oven läpi Mäkilän taloon tämän ollessa jo nukkumassa.

Lindgrenit raastoivat lampuodin ylös vuoteestaan tupaan pakottaen tämän juomaan viinaa niin paljon, että tämä melkein tukehtui siihen. Vaimo Maija Stiina ehti kuulla miehensä sanovan "älä Lindgren kulta Jumalan tähden minua tapa, anna minun hengähtääkin välillä, ilman minun täytyy tukehtua". Tähän nahkurit vastasivat "juo vaan", jonka jälkeen huoneesta kuului makuukamariin kova kolaus miesten juostessa samalla pois talosta.

Emäntä lähti vikkelästi tarkastamaan tilannetta ja löysi miehensä tuvan lattialta vaahto suupielistä pulputen. Vaikka Heikki Juho kannettiin heti vuoteeseen ja häntä yritettiin elvyttää, oli kaikki turhaa. Mies vain "kuorskui surkeasti kieli vaahdossa ulkona suusta". Kello kävi yhdeksättä illalla ja lampuoti kuoli seuraavana aamuna kahdeksan maissa kärsittyään kovia tuskia koko yön. Jälkeensä hän jätti leski Maija Stiinan sekä kuusi lasta.