Orijärven kaivossuvuista

200 vuotta (1758-1958) Kiskon pitäjässä, nykyisessä Salon kaupungissa toiminut Orijärven kaivos tarvitsi runsaasti työvoimaa. Oman pitäjän väki ei millään aina riittänyt ja niinpä Orijärvelle tultiin naapuripitäjistä sekä osin kauempaakin. Aivan kuten monet käsityöammatit, kulkivat myös kaivoksen työt isältä pojalle. Orijärvellä asui lopulta useita todellisia kaivosmiessukuja, joissa maanalaisiin kuiluihin sujahtivat jopa neljän eri sukupolven edustajat.

Ensimmäinen säilynyt rippikirja Orijärven osalta sisältyy Kiskon seurakunnan Uudenmaan puolen vuosien 1780-1797 niteeseen. Harmillisesti vuosien 1753-1780 väliltä ei ole säilynyt rippikirjaa tältä Uudenmaan puolelta. Kisko oli aivan Turun ja Uudenmaan läänin rajalla. Pitäjän sisällä Kirkkojärvi muodosti rajan ja sen itäpuoliset kylät kirjattiin Uudenmaan puolen rippikirjoihin muiden jäädessä Turun läänin kirjoihin. Tämä jaottelu jatkui aina vuoteen 1870, kunnes valtiovalta vihdoin yhdisti vuosisatoja jaettuna olleen pitäjän.

Näin ollen saamme tietoja tältä osin vasta em. vuodesta lähtien, jolloin Orijärvelle olivat asettuneet mm. Berg-, Lax-, Pira-, Trogen-, Åkerlfeldt- ja Skarp-sukuisia työläisiä. Näistä ainakin Pira oli vanha vallonisuku, kun taas Bergit ja Åkerfeldtit tulivat Suomeen Ruotsista. Muita varhaisia kaivossukuja Kiskossa olivat Högbergit, Strömmit, Hemmingit ja Törnqvistit. Näistä ainakin Bergit, Laxit ja Törnqvist sekä Hemmingit olivat tai tulivat olemaan sukusiteissä toistensa kanssa avioliittojen myötä.

Näistä mm. Skarp on erinomainen esimerkki siitä, miten yhden miehen jälkeläiset kansoittivat Orijärveä toimien eri tehtävissä 1780-luvulta alkaen melkein sadan vuoden ajan. Tämän Skarp-suvun kantaisäksi olen itse määritellyt Kemiön Mainiemen säteritilan lampuotina 1750-luvun alussa olleen Johanin, joka oli syntynyt rippikirjatietojen mukaan vuonna 1724. Johan Skarp oli vuosien mittaan naimisissa peräti kolme kertaa ja ensimmäisen vihkimisen yhteydessä hänet on merkitty vihittyjen luetteloon Teijolta kotoisin olleeksi laivamieheksi.  Vuosien 1756/57 tienoilla hänestä tuli Perniön Kuhmisten Anttilan sekä edelleen 1763 Kuustonpyölin Iso- ja Vähätalon lampuoti. Perniöstä hän sitten jossain vaiheessa muutti Orijärven Kolkon lampuodiksi ottaen tässä vaiheessa sukunimen Skarp.


Johanilla oli siis kolme vaimoa, joiden kaikkien etunimi oli Maria. Näistä avioliitoista syntyi yhteensä 11 lasta, joista kolme nuorinta menehtyi lapsena. Lisäksi kaksi jälkeläistä kuoli ennen 16 ikävuottaan. Jäljelle jääneistä pojista Gustaf, Johan, Peter ja Michel ryhtyivät kaikki kaivosmiehiksi. Tästä perheestä tarkemmin huomenissa ja myöhemmin tällä viikolla luvassa pieni esittely muista Orijärven kaivossuvuista. Itseasiassa niiden koostaminen kirjaseksi ei olisi hullumpi ajatus, sillä paikasta olisi monen monta tarinaa kerrottavaksi.

Kommentit

  1. Minun äääi oli Orijärven kaivosmies Elias Laxström (s. 1814). Hän oli kolmannen polven kaivosmies, sillä hänen isänsä Johan L. ja isoisänsä Henrik L. työskentelivät myös Orijärven kaivoksessa. Henrikin isä oli Karjalohjan Mustlaxin sotilas Abraham Laxström. Em. Eliaksen appi oli myös kaivosmiehiä eli Elias Mattsson Sjögren (s. 1792 Kisko Lappby Sortti).

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit