Kylander ja Louhisaaren Mannerheim

Yleisradio Elävä Arkisto sisältää valtavan määrän materiaalia historiasta kiinnostuneelle kuulijalle. Eräs viime aikojen suosikeistani on ollut Aleksandra Kylanderin haastattelu, jonka teki Niilo Ihamäki vuonna 1956. Aiheena heillä oli marsalkka Mannerheimin kotikartano Louhisaari, jossa Aleksandra vietti lapsuutensa. Kylander luonnehtii tulevaa valtionpäämiestä ja sotasankaria sanoilla "villi ja yltiöpäinen". Olipa nuorukainen kerran kiivennyt kolmikerroksisen Louhisaaren päärakennuksen katolla, koska oli suuttunut jostain asiasta. Kannattaa kuunnella koko parinkymmenen minuutin pätkä tätä mikrohistoriaa.


Aleksandra Kylander ei itse ollut sukua Mannerheimeille, vaan hän oli tullut perheensä mukana Louhisaareen. Hän oli syntynyt Mietoisissa vuonna 1879 Kustaa Adolf Kylanderin ja Sofia Josefina Annantyttären perheeseen. Isä Kustaa Adolf oli kotoisin Uudeltakirkolta eli Kalannista, kun taas äiti oli syntynyt Turun kaupungissa. Aleksandran nuorempia sisaruksia oli kolme; Adolf Ferdinand, Selma Sofia ja Väinö Aleksander. Kustaa Adolfin vanhemmat olivat Kalannin Kylähiiden Uudenkartanon renki sekä myöhempi muonatorppari Kustaa Juhonpoika Kylander ja vaimonsa Lovisa Mikontytär Hugg.


Sofia Josefinan äiti oli piika Anna Liisa Matintytär, joka elämästä en oikeastaan tiedä nimeä enempää.


Louhisaaressa Kustaa Adolf Kylander toimi renkivoutina. Mikään turha mies hän ei tehtäväänsä ollut, sillä syyskuun alussa 1886 Kylander sai toisen palkinnon kilpakynnön herraskartanoiden renkien sarjassa Mietoisten Lehtisen kartanossa Varsinais-Suomen maanviljelysseuran viidennen vuosikokouksen yhteydessä pidetyssä Meijerinäyttelyssä.



Luultavasti Kylander viihtyi Louhisaaressa, mutta muutti lopulta 1891 vaimonsa ja lastensa kera Lietoon. Uudessa kotipitäjässä Kylander asettui aluksi Tammentaan Hiiskun eli Mannin taloon rusthollari Joel Jaakonpojan renkivoudiksi. Muuttoa seuranneenna vuonna syntyi poika Arttu Arkadius. Tarinan päähenkilö Aleksandra, koko nimeltään Aleksandra Josefina, muutti vuoden 1895 lopulla Turkuun.

Kustaa Adolf ja Sofia Josefina asuivat 1900-luvulle tultaessa edelleen Tammentaan Hiiskun talon mailla, nyt itsellisinä. Lapsista kotona oli enää kuopus Arttu, sillä isoveli Väinö muutti 1905 Paattisille.

Jos Kylanderit olivat Louhisaaressa tottuneet valtavaan väkimäärään, ei Hiiskun mailla varmaankaan ollut kovin paljon rauhallisempaa. Talo piti kestikievaria 1900-luvun alussa ja lisäksi tilalla toimi 1870-luvulta ensimmäiseen maailmansotaan saakka viinanpolttolaitos, Lundo Bränneri.


Jos Mannerheim edusti nykyajan termein sanottuna oikeistoa, kulki Kylanderin perheen tie toista kautta. Sanomalehti Sosialistin joulukuun 24. päivän numerossa toivotettiin "Iloista ja Hauskaa Joulua köyhälistön vapauden puolesta taisteleville puoluetovereille. Muutaman sadan allekirjoittajan joukosta löytyvät Liedon kohdalta mm. Arthur Kylander sekä Kustaa ja Fiina Kylander. Tästä pienestä detaljitiedosta on sekin hyöty, että saamme tietää Sofia Josefinan arkielämässä käyttäneen nimeä Fiina.

Niilo Ihamäen haastatteleman Aleksandra Kylanderin myöhemmistä vaiheista Turkuun lähdön jälkeen en ole tietoinen. On todella upeaa, että Yleisradio pystyy jakamaan meille näitä arkistojensa aarteita. Meillähän on nyt mahdollisuus kuunnella 1800-luvun lopun tapahtumista niiden henkilöiden kautta, jotka itse olivat niitä kokemassa paikan päällä.