Pusulan Öysti

Eräs esipolvilinjani johtaa Öystin taloon, joka sijaitsi Pusulanjärven rantamaisemissa, lähellä nykyistä keskustaajamaa. Öystin talosta tuli 1800-luvun lopulla paikallinen Pappila.

Öystin isäntiä voidaan rippikirja- ja henkikirjojen avulla seurata 1600-luvun keskivaiheillepuolella, jolloin talollisena oli Mats Matsson Öysti puolisonaan Gertrud Matsdotter. Mats lienee kuollut ennen vuotta 1682 ja vaimo Gertrud 1689.

Heidän pojanpoikansa poika Jacob Matsson isännöi Öystiä vuoden 1750 paikkeilta lähtien. Ilmeisesti hänen poikiensa Johanin ja Abramin kesken sovittiin Öystin talon jakamisesta Yli-ja Alitaloihin. Molempien jälkeläiset käyttivät 1800-luvulla sukunimeä Österberg. Nimi on suorastaan tyypillinen esimerkki varhaisten sukunimien muodostumisesta alueella. Talot sijaitsivat pienen mäen laella, joten nimen etuosaan oli helppo liittää ruotsinkielinen liite.

Oma esi-isäni oli Johanin tyttären, Leenan, avioton poika Erik Lindström (s. 1810). Erik sai oman sukunimensä isäpuoleltaan, muonatorppari Johan Gustaf Lindströmiltä.

Pusula Öysti Österberg

Pieniä lisäyksiä kotisivulle

Lisäsin kotisivulleni suoran linkin Kiskon Leilän rusthollari Casper von Lundin ja Salon Haukkalan Rauneen talon jälkipolviin. Erityisesti jälkimmäinen on pahasti kesken, mutta ehkä joku löytää näistä tauluista omia sukulaisiaan :)



Salo von Lund Raune

Nybyn rustholli Karjaan Sannäsin kylässä

Eilisen tarinani innoittamani katselin muitakin saman suvun jäseniä läpi ja törmäsin vuonna 1761 ylioppilaaksi päässeeseen Gottfried Hartzelliin. Hänestä tuli varamaanmittari Uudenmaan ja Hämeen lääniin. Hän asui perheineen Karjaan Nybyn rusthollissa 1780-luvulla.

Gottfriedin eräs mielenkiintoisimmista töistä oli Mustion ruukin kartanon puiston suunnittelu Magnus Linderin pyynnöstä vuonna 1787. Tästä kauniista paikasta ei alkuperäisessä muodossa ole paljoa jäljellä, mutta puiston alueella kasvaa mm. amerikkalaista jalopähkinää ja korkkipuuta.

Digiarkistosta löytyvät Karjaan rippikirjat nopeuttivat asioiden selvittelyä ja Gottfriedin kuoleman jälkeen Nybyssä mainitaan rusthollarina eräs Abram Nilsson, joka oli syntynyt Karjalohjalla 1767. Hänen puolisonsa oli Maria Helena Hemanus Uskelasta.

Nuo syntymäpitäjät herättivät kiinnostukseni ja myös Hemanus nimenä tuntui tutulta. Hiskin avulla selvisi helposti Abramin sukuperä. Hänen isänsä Nils Matsson oli Lönnhammarin Maunun talon isäntä ja äiti Maria Johansdotter oli kotoisin Suurniemen yksinäistalosta.

Maria Helena Hemanuksen vanhemmat olivat Salon Hämmäisten rusthollari Johan Johansson ja vaimonsa Ester Eriksdotter. Esterin sukujuuret johtavat äidin kautta Karjalohjalle. Isä Erik oli Salon Kaukolan Knaapin talon rusthollari ja äiti Marian isä Karjalohjan Lohjantaipaleen kylän Passin talollinen.

Knaapin perillisiä on runsaasti Salon, Lohjan ja Karjalohjan seuduilla.

Takaisin Abram Nilssoniin; Maria Helena Hemanus kuoli vain parin avioliittovuoden jälkeen ja elokuussa 1808 Abram vihittiin Snappertunassa Vendla Gustava Blankin kanssa. Vendla vanhemmat olivat vääpeli Johan Blanck ja hänen toinen vaimonsa Anna Lovisa Strang.

Kuva klikkaamalla pääset Digiarkiston etusivulle - ellet ole jo yhdistyksen jäsen, suosittelen liittymään samalla!


Hemanus Nyby Lönnqvist

Kristoffer Hartzell

Reino Silvannon mainion Sammatti-kirjan mukaan pitäjän ainoa Krimin sodassa mukana ollut sotilas oli vuonna 1824 syntynyt tarkka-ampuja Kristoffer Hartzell.

Hän oli komppaniansa mukana Krimin lisäksi mukana huomattavasti rauhallisemmassa paikassa, nimittäin tsaari Aleksanteri I:n kruunajaisissa Moskovassa. Pitkät marssit Pietarin kautta Itä-Eurooppaan ja takaisin aiheuttivat hänen jalkoihinsa ankaraa särkyä. Tästä kaikesta oli seurauksena toisen jalan amputointi polven alapuolelta. Loppuelämänsä Kristoffer käytti puujalkaa.

Kristoffer kertoi, että Suomesta lähti Puolaan noin 1000 miehen sotajoukko. He majoittuivat pidemmäksi aikaa "Diretsina" -nimiseen kaupunkiin. Varsinaisiin sotatoimiin joukko ei osallistunut ja tästä syystä mieliala väen keskuudessa oli kovin tyytymätön. Raskas marssimatka ja taudit kutistivat joukkoa niin, että lopulta Suomeen palasi vain noin 200 miestä.

Sotilasuran jälkeen hän toimi yhdessä poikiensa Kristerin ja Juhon kanssa Sammatin kirkonvartijana. Hän asui perheineen nykyisen Pappilan pihamaalla sijainneessa pienessä tuvassa.





















Krimin sota Sammatti Hartzell

Akateemikko Bertel Gardberg

Kansainvälisesti arvostettu ja tunnustettu muotoilija, akateemikko Bertel Gardberg kuoli viime viikolla 90 vuoden korkeassa iässä.

Hän syntyi 1916 Tammisaaressa ylilääkäri Otto Gardbergin ja vaimonsa Sally Aschanin perheeseen. Gardberg -suku oli alunperin lähtöisin Vihdin Kaharlan kylästä ja heidän vaiheitaan selvittänyt mm. Martin Gardberg.

Bertel G. löi itsensä läpi 1950 erilaisilla hopeaesineillään ja mm. ehtoollismaljoilla. Hopean lisäksi hän oli erinomainen kiven käyttäjä. Akateemikko hänestä tuli vuonna 1982. Tätä ennen Bertel G. oli saanut lukuisia kansainvälisiä palkintoja töistään.



















Gardbgerg muotoilija Tammisaari

Päivityksiä kotisivuillani 23 03 2007

Kotisivuilleni on tänään päivitetty seuraavat taulustot;

Karjalohjan Katteluksen ja Tallaan kylien Tallqvistit
Kiskon Leilän rusthollin von Lundit/Lunderbergit

Lohjan Roution Rautellit

Suomusjärven Arpalahden rusthollin jälkeläiset
Suomusjärven Hintsalan kylän rusthollin jälkeläiset

Turun Littoisten kylän Lithoviukset



päivitys

Vakoisten isännän yksinäinen hauta

Hämeen Härkätien vanhaa linjausta kulkiessa saattaa huomaamattaan ohittaa erikoisen muistomerkin Liedon Loukinaisten vanhan kansakoulun lähellä.

Vakoisen ratsutila oli yksi kylän vanhoista kantatiloista ja vielä 1940-luvulla tilan rakennukset muodostivat perinteisen umpipihan. Nykyisin tilan vanhimpia rakennuksia ovat kaksi aittaa, jotka voidaan ajoittaa 1700-luvulle. Kaikki muut rakennukset ovat 1900-luvulla valmistuneita, päärakennus on vuodelta 1949.

Vakoisten talon isäntänä oli 1750-luvun alusta lähtien Antti Mikonpoika, joka oli naimisissa Riitta Matintyttären kanssa. Antti oli tullut Vakoisiin kotivävyksi 7.10.1750 silloisen Maarian pitäjän Paimalan kylästä. Riitta puolestaan oli Vakoisten edellisen rusthollarin, Matti Heikinpojan tytär.

Antilla ja Riitalla oli yhteensä seitsemän lasta; Riitta, Liisa, Heikki, Juho, Maria, Riitta ja Valpuri. Näistä esikoinen,Riitta kuoli lapsena ja myöhemmin syntynyt pikkusisko sai saman nimen.

1790-luvulla Vakoinen jaettiin kahtia.

Edellä mainituista lapsista poika Heikki syntyi 19.6.1753 ja kuoli naimattomana 11.5.1808. Hän halusi tulla haudatuksi rakkaan kotitalonsa maisemiin ja näin ollen vielä tänä päivänä Heikin hautakivi löytyy Hämeen Härkätien varrelta, Liedon Loukinaisista. Aivan kiven välittömässä läheisyydessä rakennetaan uutta tielinjausta, mutta hautapaikka on toki rauhoitettu erikoislaatuisena muistona kauan sitten kuolleesta rusthollarin pojasta.



Lieto Loukinainen Vakoinen

Ulrika Renvall

Eilen (21.03.2007) esittelin torppari Petter Vendelinin. Hänen vaimonsa Ulrika Renvall oli syntynyt Kiikalan Rasvalan Alhaisilla, jossa hänen vanhempansa asuivat muutaman vuoden ennem muuttoaan Kiskon Martilan Dristigin torppaan.

Ulrikan sukujuuret hajaantuvat Kiskon, Suomusjärven ja Perttelin suuntiin. Hänen sukulaisistaan löytyy runsaasti yhtymäkohtia muihin tutkimiini sukuihin. Tämä on hyvin yleistä erityisesti Suomusjärvellä liikuttaessa.



















Alhainen Lignell Suomusjärvi

Perunkirjan taustaa

Kiskossa asunut torppari Petter Vendelin oli syntynyt Suomusjärven Laidikkeen kylän Jusalan talon Nummenpään torpassa vuonna 1837. Hänen isänpuoleinen sukunsa oli vahvasti suomusjärveläinen, mutta äidin suku taasen Karjalohjalta.

Hänen isänsä vanhempi veli Johan oli tullut Jusalan isännäksi isoisän kuoltua ja näin nuoremman veljen, Eliaksen, kohtalo oli tuolle ajalle hyvin tyypillinen; hänestä tuli kotitalonsa torppari.

Jusalan eli Jussilan talolliset olivat ottaneet 1800-luvun alussa käyttöön sukunimen Juselius. Toistaiseksi tuntemattomasta syystä Petteristä tuli kuitenkin Vendelin.

Petterin ensimmäinen puoliso Anna oli, kuten edellä on todettu, kotoisin Karjalohjalta. Annan isä Johan Johansson oli Makkarjoen kylässä sijainneen Vähätalon isäntä. Johan oli kahdesti naimisissa. Annan äiti Eva Ilmeen oli hänen ensimmäinen puolisonsa. Eva oli kotoisin Ilmoniemen Rasvan ratsutilalta. Toinen puoliso Maria Juslen oli taasen Petterin isoisän sisko Suomusjärven Laidikkeen Jusalasta.

Tämäkin oli tyypillistä tälle Länsi-Uudenmaan ja Varsinais-Suomen rajamaalle; puolisot haettiin loppujen lopuksi hyvin pienestä piiristä ja edellä esitetyn kaltainen ristiin nainti oli hyvin yleistä.

Petterin isän toinen puoliso oli Maija Stina Rosenholm, sammattilaisen suutarin tytär.

Oheinen virkatodistus on laadittu pesänselvitystä varten Kiskon kirkkoherran virastossa vuonna 1946, kun Petterin poika Juho Kustaa oli kuollut.

Suomusjärvi Wendelin Kisko

Pohjan pitäjän suvuista - päivityksiä kotisivuilla

Isoisäni äidin, Anna Vuorelan isänpuoleinen suku tuli Kiskon Kajalan kylään Pohjan pitäjästä.

Olen kotisivulleni päivittänyt ja ennen kaikkea korjannut tämän suvun kantaisän, vuonna 1664 syntyneen lampuoti Abram Matssonin jälkeläistauluja. Hänen poikansa Eric ei suinkaan ollut 1760-luvulla Pohjan Spakanäsin lampuotina, vaan isännöi

Degernäsin kylän Nedergårdiå.

Vaikka Anna kuoli 1960, oli hänen ja Abram Matssonin välillä ainoastaan neljä sukupolvea; Aleksanteri (s. 1832), Erkki (s. 1777), Abram (s. 1730) ja Erkki (s. 1704). Anna ei itse ehtinyt tuntea isoisäänsä, koska syntyi vasta 107 vuotta hänen jälkeensä.

Pappilan tulipalossa lokakuisena yönä 1794 rovasti Sannholmin asunto Nygårdissa paloi lähes kokonaan. Samalla haihtuivat savuna ilmaan mm. kastettujen luettelot. Tämä vaikeuttaakin paikkakuntalaisten sukujen tutkimusta. Toisaalta rippikirjat ovat hyvin selkeitä aina 1730-luvulta lähtien.

Pohja Degernäs Kisko

Brenner -suku Helsingistä

Suomen Sukututkimusseura jäsen, sukututkija Alf Brenner kuoli 2. päivä kesäkuuta 1948. Hän oli syntynyt Helsingissä 27.12.1895 ja tullut ylioppilaaksi 1913. Koulut käytyään hän työskenteli opettajana Inkoon Västankvarnissa vuosina 1920-27. Hän asui Svartbäckin vanhalla ratsutilalla, jonka omisti aina vuoteen 1933 saakka.

Hän harrastuksistaan merkittävimmät olivat rakennushistoriointi ja sukututkimus, joiden pariin hän tilan myytyään antautui kokopäiväisesti. Tärkeimpiä julkaisia olivat Inkoon-Fagervikin-Degerbyn rakennushistoria vuodelta 1936 sekä sukututkijan käsikirja vuodelta 1947.

Kuollessaan Alf Brenner toimi Ruotsalaisen Kirjallisuusseuran julkaiseman Sukukirjan toimittajana. Hän oli laajasti kiinnostunut Länsi-Uudenmaan suvuista.

Viereinen kuva Alf Brenneristä lienee 1910-luvun alusta. Hänen veljensä Magnus julkaisi 1912 kirjan "Slägterna Brenner i Finland", josta löytyy runsaasti ainutlaatuisia piirroksia ja valokuvia sukuun kuuluvista henkilöistä sekä asuinpaikoista.

Tapio Vähäkangas on Genos -lehden numerossa 70 vuodelta 1999 esittänyt tärkeitä korjauksia suvun alkuperän suuhten, mutta muutoin Magnuksen kirja tuntuu erittäin asiapitoiselta ja selkeältä.


Poikien isoisä Benedikt Magnusson Brenner saattoi olla se henkilö, joka innosti veljeksiä sukuhistorian pariin. Hän oli merkinnyt muistiin, että Närpiössä asunut talollisen poika Mårten Brenner oli yksi Uppsalan piispankokouksen allekirjoittajista 1590-luvulla. Hänen jälkeensä olisi ollut pitkä, tuntematon ajanjakso, kunnes kirkkoherra Mårten Brenner tuli Inkerinmaalta pakoon tsaarin hyökkäystä. Tämä nuorempi Mårten B. asettui vaimonsa ja kahden tyttärensä kanssa veljensä hoteisiin Espoossa.

Tuossa muisteluksessa on osa totta ja osa tarua. Jo Magnus Brenner vuonna 1912 osasi erottaa kaksi suomalaista Brenner -sukua, toisen Helsingin seudulta ja toisen Pohjanmaalta.

Benedikt Brenner asui perheineen suvun perintötilalla, Kirkkonummen Järsön kylässä. Tämä konttoristina ja henkikirjoittajana toiminut herra piirsi oheisen nimikirjoituksensa vuonna 1827. Kuva lienee samoilta ajoilta, koska hän oli syntynyt 1774.

Isä Magnus oli syntynyt jo 1720, samoin Järsössä. Tämän Magnuksen isä oli myös Magnus ja hän syntyi Inkerinmaalla 20.5.1690 Carolus Martini Brenneruksen ja vaimonsa, pastorintytär Brita Höökin perheeseen. Brita kuoli poikansa luona Kirkkonummella 1715.

1690 syntyneen Magnuksen eräs sisar oli Kirkkonummen Hulluksen rusthollarin, Joachim Thauvoniuksen puoliso Sofia.

Oheisessa taulustossa on Carolus Martinin jälkipolvia hänen tyttärensä Sofian kohdalta.

Kirkkonummi Brenner Järsö

Vasaraseppä Olof Berg

Vasaraseppä Olof Berg sukeltaa ensimmäisen kerran esiin historian hämäristä Perniön pitäjän Kosken ruukilla 1730-luvun loppupuolella. Kauko Örmarkin kokoamien tietojen mukaan hän olisi syntynyt 1701 Perniössä.

Sieltä Olof siirtyi perheineen Mustion ruukin palvelukseen. Vaimo Saara Johansdotter syntyi vuoden 1711 paikkeilla. Rippikirjassa vuodelta 1750 Olofin perheessä näkyy vaimon lisäksi vuonna 1737 Kosken tehtaalla syntynyt poika Henrik.


Kuva on klipattu Digiarkiston sivulta.

Avioliittojen kautta sukuun liittyvät mm. Törnqvist -ja Örmark -suvut. Sen lisäksi Itä-Suomeen siirtyneiden Törnqvistien jälkeläisissä on runsaasti tuon alueen suomalaisia sukuja.





















Berg Kosken ruukki Mustio

Märta Eriksdotter, Pohjan pitäjästä

Isänisäni äidinisän isänäiti oli muuan Märta Eriksdotter. Kiskon rippikirjojen mukaan hän oli syntynyt vuonna 1739. Puoliso Abram Eriksson oli häntä yhdeksän vuotta vanhempi. Pariskunta ilmestyy Kiskon Kajalan kylän Kaijan taloon vuoden 1773 aikana, kun Abramista oli tullut tuon Kosken ruukin omistaman tilan lampuoti.

Abram ja Märta olivat Kiskon muuttaneiden luettelon mukaan kotoisin Pohjan pitäjästä. Niinpä he löytyvätkin paikkakunnan rippikirjoja selaamalla Bollstadin kylän Tallensin rusthollista, jossa Abram mainitaan lampuotina. Tänne he olivat tulleet 1769 Sonabackan talosta, jonne he olivat muuttaneet Abramin kotitalosta, Pehrsbölen Ytterbystä.

Märta Eriksdotter ilmestyy ensimmäisen kerran Ytterbyn väen joukkoon ripilläkäynnin yhteydessä 9. elokuuta 1761. Syntymävuotta ei ole merkitty rippikirjaan.

Rippikirjoja läpi selaamalla ilmenee, että Brödtorpin kylään kuuluneessa Kockbölen torpassa syntyi vuonna 1739 Märta -niminen tytär. Hänen vanhempansa olivat torpparipariskunta Erik Jöransson ja Beata Hansdotter. Kockböle sijaitsee vain reilun kilometrin päässä Ytterbyn talosta. Koska Pohjan rippikirjojen muilta sivuilta ei löydy ketään toista Märta Eriksdotteria ja tämä Kockbölen tytär häviää "sopivasti" oman kotitorppansa väen joukosta, voidaan mielestäni aukottomasti todistaa hänen olevan lampuoti Abram Erikssonin vaimon.

Torppari Erik Jöransson oli syntynyt 1700 ja vaimoa Beata Hansdotter 1710. Märtalla oli muutamia sisaruksia, joista esikoispoika Erik nai Tenholan Kullaan ruukilla työskennelleen Gustaf Miskin tyttären, Catarinan. Pariskunnan myöhemmistä vaiheista ei toistaiseksi ole tietoa. Catarinan äiti oli Anna Olofsdotter Uhr.

Tässä Digiarkiston kuvassa on ympäröitynä ensimmäinen havainto Märtasta.





Kockböle Misk Ytterby

Kustaa Mauritz Armfeltin syntymäpäivästä

Kustaa Mauritz Armfeltin syntyi nykyisen Tarvasjoen kunnan Juvan kartanossa maaliskuun viimeisenä päivänä vuonna 1757. Hänen isänsä oli paroni, vapaaherra Magnus A. ja äitinsä Maria Wennerstedt.


Kustaa Mauritzin elämänvaiheet on kuvattu eloisasti lukuisissa eri kirjoissa. Hänen merkittävä roolinsa Suomen historiassa tiedostettu ja hänen persoonaansa on tulkittu monin tavoin.



Eräänlaisena yhteenvetona koko urasta voisi todeta, että "hän oli ainoa suomalainen, jonka kuolemaa Venäjän keisari on itkenyt".



Kukaan meistä ei kuitenkaan synny merkkihenkilönä. Kevättalvisena päivänä vuonna 1757 Juvan kapteeninpuustellissa syntynyt poika sai joka tapauksessa mielenkiintoisen alun elämäntaipalelleen. Huhtikuun ensimmäisenä päivänä, vain päivän kuluttua syntymästä, pidettiin kartanossa jo kastajaisia.


Kummeiksi tämä tuleva suurmiehemme sai neljä naista. Tämä ehkä yllättäväkin seikka ansaitsee mielestäni tulla esitellyksi. Kesän korvalla Tarvasjoen kotiseutumuseossa avattavaa Armfelt -näyttelyä varten kävin Turun maakunta-arkistossa ottamassa kopion Marttilan seurakunnan mikrofilmistä JK196. Siitä löytyi tämä oheinen aukeama, josta toisessa kuvassa on suurennettu Kustaa Mauritzin kastemerkintä.






Huom; suurempi kuva on muodostettu kahden eri A4-arkin skannaustuloksesta yhdeksi kuvasti. Samalla kuvaa on hieman rajattu ja oikean puoleista sivua suoristettu.

Seuraavassa kastemerkinnän tulkinnassa olen saanut korvaamatonta apua Terhi Arpalahdelta!


hr Capit: för Lif Drag: Reg: och Masku compag:högvälb: Baron Magnus Armfelt, fru Maria Wennerstedt = Henrirakuunarykmentin Maskun komppanian kapteeni, jalosukuinen herra paroni Magnus Armfelt, rouva Maria Wennerstedt


Kummien osuus on osaksi hyvin sekava, mutta tulkittavissa.


Testes:


??skan ifrån Åbo fru B? Lovisa Armfeldt
?ll adjutanskan Rehbinder ifrån Ingois
och ? fru Brigitta Margaret Cedersparre
Jung: Otteliana Armfeldt ifr: ?ukisp?
? Klinki ifr: Pojo


Eri lähteistä koostetun tiedon perusteella identifioin kummeiksi seuraavat henkilöt

Lovisa Sophia Armfelt Turusta, jonka puoliso oli Hovioikeuden kanslisti Carl Gustaf Brunow
Brita Margareta Cedersparre Liedoin Ingoisten kylästä, jonka puoliso oli paroni Berndt Johan Rehbinder
Nuori rouva Otteliana Armfelt Turusta, jonka puoliso oli tehtailija Sierks
Klick Pohjan pitäjästä


Viimeksi mainittu tarkoittanee Pohjan pitäjässä asunutta Carl Gustaf Klickiä ja hänen vaimoaan Maria Armfeldtiä. Maria A. oli syntynyt 1727 ja hänen isänsä Gustaf A. oli taasen syntynyt 8.2.1701 Inkerinmaan Hatsinassa. Näin ollen kyseessä oli Magnus Armfeltin sisar ja pienokaisen täti.
Alin kummimerkintä jättää epäselväksi oliko paikalla todellakin Maria vain hänen puolisonsa luutnantti Klick. Pidän luultavampana, että lapsen kummina oli nimenomaan Maria A.




Huomiota herättää se, että kastekirjassa lapsen etunimenä on pelkästään Gustavus.


Armfelt Tarvasjoki Wennerstedt

Eva Ulrika Tenlenius

Alastaron kappeliseurakunnan ja myöhemmin Janakkalan kirkkoherran, Gabriel Tenleniuksen tytär Eva Ulrika löysi puolisokseen Loimaan Seppälässä lokakuun lopussa vuonna 1746 syntyneen Daniel Johan Elersin.

Daniel Johan pääsi ylioppilaaksi 1769. Hänet vihittiin papiksi Turun hiippakunnassa 18.9.1772 ja samana vuonna hänestä tuli Loimaan kirkkoherran apulainen. Hän asui perheineen Seppälän Alitalossa ja työskenteli myös pitäjänapulaisena.

Eva Ulrika Tenlenius syntyi 13.11.1759 Loimaan Pärnäisissä ja kuoli samoin Loimaalla 1809. Åbo Tidning lehden numerossa 37, joka ilmestyi 10. toukokuuta mainittuna vuonna oli koruton ilmoitus hänen poismenostaan.























Loimaa Elers Tenlenius

Bergius

Ruotsin Södermanlandin Husbyn pitäjän Bergan kylässä syntyi tammikuussa 1612 poika Petter, joka aikuisena otti käyttöön sukunimen Bergius. Nimi tullee mitä ilmeisemmin kotikylästä.

Petter B. mainitaan Turun katedraalikoulun oppilaana 1628 ja paria vuotta myöhemmin hän opiskelee Nyköpingissä. Strängnäsin lukion kautta hän tulee uudestaan Suomeen, Turun lukioon 1635 ja pääsee ylioppilaaksi 1640.

Useiden huomattavien kirkollisten ja akateemisten toimien jälkeen hänestä tulee lääninrovasti 1666 ja edelleen Taivassalon kirkkoherra 1671.

Petter oli kahdesti naimisissa ja näistä itseäni kiinnostaa avioliitto Loimaan kirkkoherran tyttären, Margareta Walsteniuksen kanssa. Margareta on kaukaista sukua minulle sekä isänsä että äitinsä kautta.


















Bergius Bromarv Husby

Sukutapahtuman satoa

Eilen vietimme Tarvasjoen kirjastossa sukuiltaa. Aki Pitkäkoski Suomen Sukututkimusseurasta ja Harri Lintula Salon Seudun Sukututkijoista ilahduttivat kuulijoita monipuolisilla ja perusteellisilla esitelmillään.

A. Pitkäkoski kertoi netin käytöstä sukututkimuksessa. Hänen esityksensä perusteella voisi arvioida, että suomalainen harrastelija löytää netin syövereistä todella monipuolisesti tietoa oli sitten kyse laivojen lokikirjoista, kuolinsyistä tai vaikkapa rippikirjoissa tavattavista lyhenteistä. Eräs hyvä muistutus oli sukututkimusseuran kotisivuilta löytyvän sukututkijaluettelon esittely. Sen avulla voit helposti löytää samaa sukua tai samaa pitäjää selvittäviä henkilöitä. Pystyt myös etsimään asuinpaikkakuntasi muita tutkijoita ja mahdollisesti tätä kautta verkottumaan. Yhteistyössä on tunnetusti voimaa ja erityisesti tässä harrastuksessa.

Harri L. puolestaan kertoi kokemuksistaan sukukirjan teossa. 1700-luvulla syntyneen Fredrik Kihlmanin jälkeläisiä oli kirjan painoon mennessä kertynyt n. 4500 ja Harrin käytännön läheiset selostukset näiden kaikkien saamisesta määräpäivään mennessä kansien väliin olivat hyödyllisiä kenelle tahansa samaa työtä suunnitteleville.

Itselleni jäi illasta miellyttävä jälkimaku ja olin iloisesti yllättynyt, että saimme varatun tilan täyteen innokkaita kuulijoita.

Tarvasjoen Kotiseutuyhdistys tulee jatkossakin järjestämään erilaisten teemojen ympärille rakentuvia illanviettoja tämän kokemuksen perusteella.




kotiseutuyhdistys tapahtuma Tarvasjoki

Uno Ossian Möller

Mahtoikohan Mustion ruukilla vuonna 1872 syntynyt Uno Ossian Möller koskaan tietää niitä lukuisia pappisesi-isiä, joita hänellä oli.

Isä Karl Augustin saarnaajan toimi ruukin työläisille oli suoraa jatkumoa kenties mm. Liliuksen suvulta peritystä rakkaudesta kirkollisiin toimiin. Äidin puolelta Uno Ossian lienee saanut perinnöksi tarkkuutta ja kärsivällisyyttä. Äidinisä oli ruukilla kirjanpitäjänä ja äidinäidin isä työskenteli Karjaan postimestarina.

Aatelin siipien havinaa toi mainitun postimestarin Jacob Åbergin appi, Wilhem von Ahlefeldt.

Åberg Ahlefeldt Möller

Huutokauppa Suomusjärvellä vuonna 1883

Suomusjärven nykyinen keskustaajama sijaitsee Kitulan kylässä. Samassa paikassa ovat myös Alhaisten ja Mikkelin rusthollit, jotka jäivät ilman täysi-ikäistä isäntää 1880-luvun alussa.

Niinpä tilat päätettiin vuokrata halukkaille huutokaupan avulla. Tästä laadittiin alaikäisten lasten holhoojan toimesta ilmoitus, joka julkaistiin 21.5.1883 Sanomia Turusta lehden numerossa 75.

Alhaisten isäntänä oli 1860-luvulta lähtien ollut Kiskossa 1837 syntynyt Karl Domander puolisonaan samoin kiskolainen Edla Josefa Wiman. Heille syntyi Alhaisilla kolme lasta, joista kaksi vanhinta kuoli pienenä. Nuorimmaisen, kasteessa nimen Ida Marianan, esipolvitauluston näet alla.

Mikkelin vuokraajaksi tuli herra Johan Eskil Kavenius puolisonsa Olga Matildan kera.

Suomusjärvi Kitula Domander

Sammatin Leikkilän kylän Piekka

K. Nyman kuvasi n. vuonna 1900 Sammatin Leikkilän kylän Piekan taloryhmän Kirmusjärven rannalla. Talon paikka oli siirretty vuoden 1858 paikkeilla hieman pohjoisempaa tähän pieneen niemeen.

Piekan ensimmäiseksi omistajaksi kertoo Toivo Haatio mainiossa "Isäntien Sammatti" -kirjassaan Thomas Sigfridssonin. Thomas mainitaan Suomen asutuksen yleisluettelossa Piekalla vuosina 1600-56. Puoliso Brita Jacobsdotter on ollut elossa ainakin 1634-56.

Heidän jälkeläisensä isännöivät aina vuoteen 1693 ja uudestaan vuodesta 1723. Välissä isännäksi tuli Lohjan Talpelan Juutilta rakuuna Lars Matsson.

Thomas Sigfridssonin jälkeläinen, Maria Jacobsdotter oli avioitunut niin ikään Lohjalta tulleen Anders Claessonin kanssa 1723. Heidän pojanpoikansa tytär Maria Jacobsdotter löysi puolisonsa Karjalohjan Särkijärveltä. Henrik Boman on tuoreen sulhasen nimi ja hänen veljensä on samoihin aikoihin tullut toiseen Leikkilän taloon, Mikkolaan.

Bomanit olivat Piekalla vuoteen 1896 eli parin sukupolven ajan. Sen jälkeen taloa viljelivät vuokralaiset Kaarl Henrik Wallenius ja Kaarlo Viima. Viiman muutettua Myllykylän Arvelan Heponiemeen, osti Piekan vuonna 1905 Leikkilän Mannin talon Evert Johansson.

Tila on yhä samalla suvulla, jonka tunnetuimpia edustajia ovat olleet rovasti Paavo Piekka sekä Akavan pitkäaikainen puheenjohtaja Risto Piekka.






















Piekka Sammatti Leikkilä

Kotisivuja päivitetty

Täydensin Pusulan Karisjärven Harmin talon isännän jälkeläisluetteloa kotisivuillani. Kuten normaalisti, on tämäkin taulusto vajavainen. Ilokseni huomasin Harmin jalanjälkien johtavan Tavolan Kuuston rusthollin kautta kengitysseppä Christopher Stordelliin.

Seppä Stordellin jälkeläiset muodostavat laajalle levinneen suvun mm. Sammatin suunnalla ja heitä oli jo ennestään paljon tietokannassani. Nyt löytyi sitten yhdistävä "lenkki".

"Harmilliset" löytyvät kotisivuiltani linkistä Mats, Karisjärven Harmin talo, Pusula


Stordell Karisjärvi Harmi

August Heikola

Kiskon Kurkelan kylän Heikolan talon isäntänä 1900-luvun alussa oli herra August Heikola, joka oli syntynyt Suomusjärven Salmen kylän Isotalossa. Puoliso Olga Matilda "Tilda" Lemberg oli puolestaan kotoisin Lemulan rusthollista.

Heidät oli vihitty 1894 ja tuolloin August jo oli tilanvuokraajana Heikolassa.

Ohessa heidän poikansa Arvon esipolvitaulusto.

Kurkela Kisko Suomusjärvi