Avioiduttuaan Mariansa kanssa oli Fredrik ensin renkinä Järykselässä. Sieltä he muuttivat vuoden 1848 paikkeilla Laukkaniitylle. Perheen lapsikatras kasvoi parin vuoden välein, mutta kuoleman korjatessa satoaan, olivat heistä elossa vuonna 1862 enää Mats Vilhelm (s. 1851), Henrik (s. 1853) ja Johanna (s. 1856). Vanhin tytär Justina muutti samoihin aikoihin Lietoon tultuaan aikuisikään. Esikoispoika Johan Fredrik oli kuollut 1858 hukkumalla Aurajokeen.
Äiti Marian oli perhe menettänyt jo toukokuussa 1857. Samalla isä Fredrik oli joutunut suureen hätään, sillä torpparin renkinä hänellä ei ollut suuria mahdollisuuksia huolehtia lapsistaan. Näin ollen seurakunta kiirehti hätiin ja syyskuussa 1862 pidetyssä kirkon- ja vaivaishoitokunnan kokouksessa todettiin seuraavaa;
"Laukaniitun trenkin Fredrikin kolme äititöntä lasta, Mats Vilhelm, Henrik ja Johanna, elätetään sekä lukemiseen opetetaan heidän isoltaäitiltänsä, torparin leskeltä Justin Rask, joka saa lasten isän palkasta, siltä isänältä, jonka luona hän palveluksessa on, yhden tynnyrin arvoisten hinnan ja kappelin makasiinistä yhden tynnyrin rukiita ja vaivaiskassasta 6 rupplaa."
Mainittu isoäiti oli Matsin, Henrikin ja Johannan äidinäiti, Justiina Erkintytär. Hän oli itsekin jäänyt leskeksi 1857, sillä Ojalan torppari Juho oli menehtynyt samana kesänä kuin tyttärensä Maria. Oripään Makkarkoskella sotilas Erik Raskintyttärenä vuonna 1795 syntynyt Justiina ei ollut enää mikään nuori ihminen tuon ajan mittapuun mukaan, joten kolmen alaikäisen kaitseminen ja opintiellä pitäminen on varmasti ollut hyvin raskasta.
Ruistynnyrit ja vaivaiskassan avustukset päätti kokous määrätä maksettavaksi kahdessä erässä, joista ensimmäinen puolikas annettaisiin samana syksynä loppujen jäädessä seuraavaan kevääseen. Edelleen asiasta päättävät henkilöt joutuivat toteamaan, että jyviä ei ollut tarpeeksi kappelin makasiinissa. Tilanne oli sen verran paha, että niitä ei saanut ostettua edes rahallakaan. Näin ollen jouduttiin luvatut avustukset ottamaan kappelin lainajyvämakasiinista. Käytännön jakotyön tulisivat tekemään makasiinin luotetut miehet. Mikäli joku kappeliseurakuntalaisista olisi ollut tyytymätön tehtyihin päätöksiin, pystyi hän tekemään valituksen lääninkuvernöörille.
Kokouksen päätökset "ylösluettiin" kirkossa lokakuun 26. päivänä 1862 kuudennusmiesten todistaessa tapahtumaan. Näissä luottamustoimissa olivat tuohon aikaan Juho Juhonpoika Kirkonkylän Jaakkolasta, Vilhelmi Matinpoika Leppäkosken Ylitalosta, Matti Vilhelmi Matinpoika Satopäästä ja Juho Mikonpoika Jauholan Ylimängiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti