Kansantarina Isokyröstä

Sarjassamme kansantarinoita Suomesta;



Isokyrön Palon kylän Tupaisen poika Iisakki joutui Isovihan aikaan, Maarian päivän tienoilla, venäläisen sotajoukon vangiksi. Joukko-osasto käveli Ylistaron Kelttolaan, jossa Iisakki teljettiin saunaan. Oven eteen pistettiin luja pönkä ja venäläiset lähtivät rosvoretkelle kylälle. Saunassa oli ennestään muutamia lapsia, jotka itkivät kovasti.

Tupaisen Iisakki oli "erinomaisen eläväinen" ja hätäilemätön nuorukainen. Hän tiuskaisikin muille "mitäs turhia siinä raa'utte, ei auta itku markkinoilla". Samalla poika mietti kuumeisesti, miten saattaisi pelastaa sekä muut lapset että itsensä. Ensimmäinen vaihtoehto tuntui olevan tuuletusräppänä, mutta hajoitettuaan sen kiuaskivellä huomasi Iisakki pahan ongelman. Edes hänen päänsä ei mahtunut pienestä luukusta.

Välittömästi nopealiikkeinen poikamme oli kiukaan kimpussa, sillä hän tuli miettineeksi tärkeän asian. Kiuas, jota oli jo vuosikausia, ties vaikka vuosikymmeniä käytetty, oli suoraan seinässä kiinni. Sen takana olevan hirsiseinän piti siis oleman melkoisen lahon. Nyt lähti koko pienten ihmisten joukko purkamaan kiukaasta kiviä ja muita rakenteita, kunnes paljas seinä jökötti porukan edessä. Se saatiin helposti puhki terävillä kivillä hakkaamalla ja nyt osa vangituista pääsi ryömimään ulos talviseen maisemaan. Pönkä heitettiin pois ulko-oven edestä ja lopulta koko joukkio juoksi täyttä vauhtia karkuun.

Venäläiset toki huomasivat tässä vaiheessa tapahtuneen, mutta lapsilla oli onni puolellaan. Oli nimittäin hyvin heiveröinen hankikanto, joten kevyet lapset ja nuoret vilistävät peltoja pitkin kuin siivillä. Sotilaat taasen vajosivat syvään lumeen yrittäen samalla ampua karkulaisia. Tämä ei onneksi onnistunut ja kaikki pääsivät pakosalle.

Vielä samana iltana palasi Iisakki kotitaloonsa eläen vielä pitkään.