Stålarm-sukua

Eräs lautamies Vanha-Bothe, "Bothe Gamle", mainittiin Porvoossa 1382. Tämän jälkeläinen nimensä ja paikkakunnan perusteella saattoi olla asemies Bothe Bengtsson (Botved, Botvid)  , joka mainittiin kalastusvoutina Ahvenkoskella 1438, 1442 ja 1455.
Vuonna 1446 mainittiin Kiiala Bothen asuinkartanoksi; kartano pysyi suvun asuinkartanona aina yli 200 vuotta. 1447 todisti Bothe asemies Bengt Hammarin ja tämän vaimon Margit Hartvikintyttären lahjoituskirjeen Naantalin luostarille. Mahdollisesti oli Bothella jokin kruunun virkakin Itä-Uudellamaalla, sillä 1448 hän oli maankatselmusmiehenä Pernajalla. Edelleen 1452 hänet mainittiin Tukholmassa peräti eräänä niistä katselmusmiehistä, jotka jättivät kuningas Kaarle IX:lle eli Karl Knutinpoika Bondelle päätettäväksi Hämeen ja uuden maakunnan, Savon, välisestä rajasta  .
Bothe mainittiin viimeksi 1455 – hän jätti jälkeensä pojan Erik Botvidinpojan, josta lisää myöhemmin.
Bothesta alkoi suku, joka vaakunan panssaroidun käsivarren mukaan tultiin tuntemaan nimellä Stålarm, teräskäsivarsi. Se, mistä vaakuna oli peräisin, tai oliko se jo Bothen käytössä, jää epävarmaksi. Aihe on peilikuva keskiajan loppupuolen mahtisuvun Tavastien vaakunasta, joten on mahdollista, että Stålarmit olivat sukulaisuussuhteessa näihin. Stålarmit tulivat seuraavina vuosisatoina tunnetuksi etevinä hallintomiehinä ja sotilaina. Suku otettiin 1625 Ruotsin ritarihuoneelle nimellä Stålarm no. 38 sekä 1668 kreivillisenä sukuina Stålarm no. 32 ja 1687 Stålarm no. 33. Nimilinjat kuolivat kuitenkin jo 1702.

***

Erik Botvidinpoika mainittiin asiakirjoissa välillisesti Porvoon läänin kihlakunnantuomarina 1470, 1474, 1480 ja 1488-1491, mutta esiintyy asiakirjoissa varsinaisesti vain 1486, jolloin hänet mainittiin puolisonsa, Karin Olofintyttären, enon laamanni Hartvik Garpin testamentissa, sekä 1487, jolloin hän Turussa lankojensa Peder Lillen (Wildeman), Matts Andersinpojan (Vuolteen sukua) ja asemies Nils Röfvaren kanssa antoivat suostumuksensa kaikkiin vaimojensa enojen, arkkiteini Arvid Garpin ja Hartvik Garpin lahjoituskirjeisiin Turun tuomiokirkolle.

Vaimo Karin eli vielä ainakin 1487. Hänen ja Erikin lapsia olivat:

1.    Arvid Erikinpoika, oli Pohjois-Suomen (Varsinais-Suomen läntinen puolisko) maavouti 1489 ja kihlakunnantuomari Maskun kihlakunnassa, laamanni Karjalassa 1500-luvun alussa; maaherra Hämeenlinnassa 1529, pso. 1515 Kristina Knutintytär (Kurki).
2.    Olof Erikinpoika, omisti Porvoon Kiialan.
3.    ...Erikintytär, kuollut ennen 1546, jolloin hänen tytär Beata Erikintytär sopi perinnöistään enonsa lasten kanssa.


jatkuu......