analytics

Oravaisia

Savon rykmentin lippu. Rykmentin vahvuus
oli 954 miestä, jaettuna 8 komppaniaan.
Eläimestä johdetut nimet ovat hyvin vanhaa perua. Esimerkiksi Vehkalahdelta, Kyminjoen laidalta, on aikakirjoihin merkitty eräs Oravalan tilan (tai Oravalan kylän) Matti Orava, "Orawe Mattisse aff Orewall" jo vuonna 1365, kun hän haki suojelukirjettä naapureitaan vastaan Turun linnaa silloin piirittävältä kuningas Albrektilta  .
Nimi Oravainen tavataan Taipalsaaressa v. 1543, Savilahdella (Mikkeli) v. 1548 sekä Virolahdella v. 1551, joten sen on täytynyt olla melko laajasti levinnyt jo viimeistään keskiajan loppussa. Nimeä pidetään karjalaisperäisenä ja mahdolliset lähtöalueet ovat Äyräpää, Jääski tai Suur-Lappee  .

Ensimmäinen merkintä Oravainen -nimestä Savossa löytyy alueen ensimmäisistä verokirjoista, jolloin Tahvo Oravaisen (Staffan Orauainen, 1541-59) talo sijaitsi mahdollisesti Reinikkalan länsipuolella Hanhisalossa. Tahvo oli luultavasti lähtöisin Rantasalmeen kuuluneesta Joroisten osasta. Vuoden 1694 Savon henkikirjat tuntevat vain muutaman Oravaisen, nekin kaikki Kangasniemen pitäjässä.
Paljon myöhemmin tapaamme Kuopiossa erään sotilas Tuomas Tuomaanpoika Oravaisen eli Ekorren (Thomas Thomae Oravain, Ekorre  ). Tuomas lienee syntynyt n. 1720-22. Mielenkiintoista kyllä oli Tuomas osana sukuverkkoa, jossa kaikki miehet olivat ruotusotilaita. Sinänsä aika loogista, koska sen aikaisessa yhteiskunnassa haettiin aviopuolisot samasta säädystä. Tuomas itse oli Savon rykmentin Kuopion komppanian ruotusotilas n. 1747 – 6.4.1762; hänen ruotunsa oli no. 4 Vehmasmäki (Vehmasmäen kylä sijaitsee n. 20 km Kuopiosta etelään). Tuomas mainittiin rykmentin katselmuksissa ainakin 1749 -1763. Tuomaksella oli onni sotilasurallaan – hänen palvelusaikanaan ei Kuopion komppania osallistunut sotiin.

Tuomas avioitui 29.5.1743 Kuopiossa Elina Pekantytär Happosen   (Elin Persdotter Happoin, Hapotar) kanssa. Tuomas ja Elina asuivat Kuopion kirkonkylässä n. 1757 asti, jonka jälkeen heidät mainittiin asuvan Pellosmäellä. Myöhemmin he nähtävästi muuttivat Karttulan Lyytikkälään, jossa eräs naimisissa oleva torppari Tuomas Oravainen kuoli 59 vuoden ikäisenä 24.1.1779. Elinan kohtalosta ei ole varmaa tietoa; mahdollisesti hän oli se sama itsellisen leski Elin Happoin, joka kuoli Maaningan Lappetelänlahdella 79 vuoden iässä 19.5.1802.

    Tuomaksella ja Elinalla oli lapset:

1.    Kirsti Oravainen (Kirstin), s. 3.6.1743
2.    Tuomas Oravainen (Thomas), s. 10.11.1744
3.    Liisa Oravainen (Lisa), s. 19.11.1745, (toinen?) puoliso mahdollisesti n. 1780 pikkuveljensä Pekan vaimon Liisa Marjan isä Risto Kinnunen.
4.    Marketta Oravainen (Margareta), s. 6.10.1748
5.    Pekka Oravainen (Petter), 10.9.1749 – 16.8.1806, sotilas, Karttulan Punnonmäki, 2.pso. 1777 Liisa Marja Kinnunen
6.    Tuomas Oravainen (Thomas), s. 27.4.1753 – 15.7.1753.
7.    Elina Oravainen (Elin), s. 11.4.1754
8.    Heikki Oravainen (Henrik), s. 10.9.1757
9.    Matti Oravainen (Matts), s. 9.6.1759
10.    Aune Oravainen (Agneta), s. 11.9.1763
11.    Kaisa Oravainen (Kajsa), s. 26.9.1766

***

Edellisten lapsi lienee ollut   se 1746/1749 syntynyt sotilas Pekka Oravainen tai Vass (Pehr, Petter Oravain, Åravain, Vass, Wass, Fast) Karttulan Punnonmäeltä, joka mainittiin Savon prikaatin Kuopion komppanian   Punnonmäen ruodun no. 9 sotilaana 1771 – 1804  .
Noin 180 cm pituinen - tai vähän sen yli - Pekka avioitui 4.8.1771 Karttulan Soinlahdessa leski Kaisa Keinosen (Caisa Keinotar) kanssa. 3.11.1771 sai Pekka Punnonmäellä lapsen Tuomas (Thomas) Kaisa Laitisen (Caisa Laitar) kanssa – ehkä kyseessä oli sama Kaisa, mutta jompi kumpi sukunimistä on kirjoitettu väärin. Kaisa lienee kuitenkin kuollut pian, sillä Pekka sai 1775 aviottoman lapsen 1756 syntyneen viitataipalaisen Liisa Marja Kinnusen kanssa (Elisabet, Lisa, Maria Kinnutar, Kinnuin). Pappi joutui mahdollisesti kovistelemaan Pekkaa, koska merkinnässä lukee "tunnustuksen jälkeen" ("efter bek."). Kyseinen lapsi oli Pekka, joka aikanaan löytyy Punnonmäellä "sotilaan poikana" ja torpparina. Isä-Pekka ja Liisa avioituivat kuitenkin 20.4.1777.


jatkuu...

2 kommenttia:

  1. Huomauttaisin myös, että Hauhon Sotjalassa eli keskiajalla vaikutusvaltainen Oravaisen -suku, joka omisti laajoja erämaita Keski-Suomessa. Jossain on esitetty arveluita, että suku olisi ollut ehkä jopa rälssiäkin. Vielä 1600-luvullakin Hauhon Oravaisia oli mm. kauppiaina Turussa (muistaakseni) ja eräs heistä yritti jopa ostaa Sotjalasta rälssitilaa mutta sitä ei luonnollisesti myyty aatelittomalle. Kielii, että oli yritystä palauttaa mahtiasemaa hankkimalla takaisin suvun muinainen asuitila.

    Selvittämättä on sekin, että miksi Pälkäneen Kirvussa ja Hauhon Sotjalassa 1700-luvun alussa asunut Knaapilan- suku omaksui nimen Ekorre (ks. SSV 47). Oliko heillä jokin vanha sukuyhteys Oravaisen keskiaikaiseen mahtisukuun...?

    Mutta toki Suomesta löytyy Oravainen-nimeä moneltakin eri suunnalta ja ne ovat itsenäisesti syntyneitä eivätkä mitenkään sukua keskenään :-)

    Terv.Tiina Miettinen

    VastaaPoista
  2. Saattaapa vain olettaa että Oravaiset ovat kaiketi hyvin sukkelia olleet jo ammoin liikkeissään, mutta kuka sitä tietää kun ei ollut ylöskirjaavia napakaattoreita siihen aikaan, kun ei sentään herranähköön vieläkään.

    http://www.youtube.com/watch?v=VcAGDspPJBM&feature=related

    VastaaPoista

Blogitekstisuositus

Habsburgit ja sisäsiittoisuus