Turha joulujuhla

Prunkkalan kappeliin saatiin oma kansakoulu 1890-luvun alussa. Rakennus kaikkinensa tuli kesällä 1894 valmistuneen selvityksen mukaan maksamaan 12002 silloista markkaa. Tätä tilintekoa Prunkkalan isäntämiehet kuuntelivat rauhallisesti, sillä suurin osa hankkeeseen uhratuista rahoista palautui oman pitäjän asukkaille erilaisten rakennustarvikkeiden myymisen takia. Itseasiassa kuntakokouksen väki oli sangen tyytyväinen lopputulokseen. Valtavaa porua syntyi vasta sen jälkeen, kun koulun tileistä huomattiin jouluna 1893 uhratun peräti 10 markkaa ”jouluhuwin valmistamiseen lapsille”. Tästä syntyi valtava myrsky kahden isännän toimesta ja lopulta muidenkin kärsivällisyys petti.

Kansakoulun johtokuntaa haukuttiin tylysti yhteisten varojen väärinkäytöstä. Lopulta isännät katsoivat, että kyseisen johtokunnan täytyy omista rahoistaan maksaa koululle takaisin tuo 10 markkaa. Joulujuhlaa pidettiin täysin joutavana ja turhanpäiväisenä puuhana. Kun vauhtiin päästiin, huomattiin muutakin epämääräisyyttä koulun toiminnassa. Johtokunta oli myynyt vähimmin vaativalle koulun polttopuiden hankinnan. Näitä puita oli käyttänyt myös koululla asuva opettaja Karl Viktor Kankainen. Isännät lupasivat, että tästäkin asiasta johtokunta joutuu tilille seuraavassa tilientarkastuksessa.

Ensimmäistä opettajaa kouluun haettiin kesällä 1893 julkaistuissa lehti-ilmoituksissa. Virkaan valitulle opettajalle luvattiin valtionapu sekä joukko luontaisetuja. Näitä olivat kolme asuinhuonetta, keittiö ja tarvittavat ulkohuoneet. Asunnon valoiksi ja lämmöksi tuli 100 kiloa petroleumia ja 18 metristä syltä halkoja. Peltomaata oli varattu noin hehtaari ja tälle 920 kiloa kylvöheiniä. Laidunta oli yhdelle lehmälle. Lisäksi puhdasta rahaa opettaja saisi 150 markkaa sekä ns. sisäänkirjoitusrahaa yhden markan varakkaampien lasten perheiltä.

Valituksi tuli tuolloin Maarian pitäjässä vaikuttanut Karl Viktor Kankainen, joka oli rippikirjan mukaan syntynyt 1853 Tyrvään pitäjässä. Vaimonsa Olga Matilda Nymanin kanssa heillä oli useita lapsia, joista Viljo, Arvo ja Martta olivat syntyneet Kylmäkoskella. Tytär Aale syntyi perheen asuessa Urjalassa ja vihdoin Prunkkalan vuosina syntyivät Kosti, Tuovi, Laura, Kerttu ja Kaarlo. Kankaisten perhe siis yksistään täytti melkoisen osan luokkahuoneesta. Tosin vanhimman ja nuorimman lapsen ikäero oli 19 vuotta. Lapsista vanhin, Viljo Viktor Valdemar Kankainen seurasi isänsä esimerkkiä työelämässä. Hän pääsi ylioppilaaksi parikymppisenä muuttaen sen jälkeen kansakoulunopettajaksi Itä-Uudenmaan Sipoon pitäjään.

Karl Viktor Kankainen sai 1900 siihen aikaan merkittävän, 80 markan palkankorotuksen vuodessa palveltuaan opettajana yhtäjaksoisesti 10 vuotta. Vuonna 1925 hänelle vihdoin myönnettiin eläke, suuruudeltaan 8000 markkaa vuodessa. Käytännössä Karl Viktor käytti etunimiä Kaarle Vihtori, mutta mm. rippikirjoissa on merkittynä tuo pappien käyttämä ruotsalaistettu versio.
Mainittakoon vielä, että Kaarle Vihtorin ja Olgan poika Kosti Aarno Aleksi Kankainen pääsi ylioppilaaksi 1913 suorittaen tämän jälkeen jumaluusopillisen päästötutkinnon joulun alla 1916 arvosanalla cum laude approbatur.

Pilkkaruno

Harjavallan kappalaisena kuolleen Matias Sundvallin poika Johan, joka käytti sukunimeä muodossa Sundwall, syntyi Kokemäellä toukokuussa 1765. Johan kirjattin noin 11 vuoden iässä Turun katedraalikouluun. Hänellä vierähti siellä kolmisen vuotta, kunnes hänestä tuli ylioppilas 1780 eli hyvin nuorena. Vuoteen 1852 ylioppilaaksi pääsi läpäisemällä yliopiston eli tuolloisen Turun akatemian pääsykoekuulustelun. Johan Sundwall oli kaikesta päätellen erittäin tarmokas opiskelija. Opillinen ura sai erään päätepisteen pappisvihkimyksen myötä keväällä 1798.

Kymmenkunta vuotta aikaisemmin hän oli löytänyt puolisokseen Fredrika Johanna Söderbergin, turkulaisen leipurimestarin tyttären. Pariskunnan lapsista Johan Matias oli Aleksanterin yliopiston teologisen siveysopin professori sekä palkkapitäjänsä Maskun kirkkoherra 1833 ja Janakkalan 1834. Hän oli myös maamme kenties vanhimman, edelleen toiminnassa olevan instituutin eli Turun tuomiokapitulin jäsen. Veli Karl Gustaf opiskeli lakia huipentaen uransa Turun hovioikeuden hovioikeudenneuvoksena 1858. Hän sai varapresidentin arvon eron yhteydessä 1878. Veljesten sisko Karolina sai miehekseen Johan Fredrik Sigismund Bronikowskyn, Kirkkonummeltä lähtöisin olleen Suomen 1. jalkaväkirykmentin kapteenin.

Isä Johan Sundwall nimitettiin 1799 Pöytyän kirkkoherraksi. Hänen aikanaan rakennettiin Pöytyälle uusi pappila. Aikalaiset pitivät Sundwallia hieman suureellisena, sillä tämä teetti pappilan kaksikerroksisena. Tuohon aikaan ja pitkään myöhemmin Pöytyän uutta pappilaa pidettiin Ilmajoen jälkeen maamme suurimpana kirkkoherran virka-asuntona. Johan Sundwall ei kuitenkaan saanut seurakuntalaisten jakamatonta suosiota, sillä hänen toimiaan Suomen sodan aikoihin 1808-1809 katsottiin penseästi. Toisaalta kirkkoherra Sundwall pelasti erään pappismiehen kasakoiden käsistä samaan aikaan, joten ehkä hänet tuomittiin turhan herkästi. Kirkkoherra tuli joidenkin mielestä liian hyvin toimeen venäläisen sotaväen kanssa ja tästä kansan suussa sepitettiin jopa pilkkalaulu;

”Piispakin tarttis tappaa,

Ja Pöytyän provasti

Eikä varsin väärin oisi,

Vaikka viel’ Ulvilan tohtori”

Valtiopäivämiehenä hän edusti pappissäätyään 1809. Pöytällä Sundwall viihtyi seurakuntalaisten riemuksi tai suruksi vuoteen 1818, jolloin tuomiokapituli nimitti hänet Isonkyrön kirkkoherraksi. Rovastin arvon hän oli saanut jo 1802. Johan Sundwallin vaiheikas elämä päättyi joulupäivänä 1825 hänen ollessaan matkalla syntymäkaupungissaan Turussa. Leski Fredrika Söderberg jatkoi elämäänsä Isokyrön Ikolan kylässä, missä hän kuoli vanhuuden heikkouteen marraskuun lopulla 1847. Isokyröön liittyi myös em. pojan, Johan Matiaksen puoliso. Vuonna 1827 hänet vihittiin Isonkyrön silloin jo edesmenneen tyttären, Johanna Aejmelaeuksen kanssa. Johannan sisko, Katarina löysi tiensä Auranmaalle miehensä Matias Laurilliuksen myötä. Tästä herrasta leivottiin Marttilan kirkkoherra 1866. Katarinan ensimmäinen mies oli ollut Naantalin vt. Kirkkoherra Axel Herlin. Tämän pariskunnan jälkeläiset nykymaailma tuntenee parhaiten Kone Oyj:n omistajina.

Seilin saarelle vaan

Mielenterveysoireista ja ehkä myös dementoivista sairauksista kärsivien läheisten hoito oli pitkään lähinnä oman perheen vastuulla. Tämä aiheutti luonnollisesti monenlaisia ongelmia sekä sairaalle itselleen että erityisesti läheisille. Nykyisin tiedämme, että esimerkiksi muistisairaus saattaa muuttaa ihmisten psyykettä merkittävällä tavalla. Kun diagnostiikka oli vielä lapsenkengissään eikä hoitolaitoksia ollut käytännössä kuin yksi, joutuivat perheenjäsenet kantamaan raskaan taakan. Tuo mainittu laitos on tässä tapauksessa Seilin ”houruinhuone” eli mielisairaalla silloisen Nauvon pitäjän alueella.

Tammikuun viimeisenä päivänä 1864 Euran kappelissa kokoonnuttiin kirkonkokoukseen, jonka aihepiiri oli tavallistakin vakavampaa laatua. Kokous käsitteli niitä ”asianomaisia”, jotka joutuvat mielipuoliansa pitämään, hoitamaan ja rauhoittamaan. Pitäjässä oli henkilöitä, jotka sairautensa takia olivat niin vaarallisia, että huusivat ”surmauhkauksiansa”. Marttilan kirkkoherra Elmgrenin johdolla Kustaa Tuomarla, Simo Savela ja Heikki Savela pohtivat mm. Suurilan kylässä asuneen entisen rengin, Heikki Juhanpojan tapausta. Tämä vuonna 1817 syntynyt mies asui Mattilan talon Pellonperän torpassa työskenneltyään aiemmin saman tilan renkinä. Heikki oli kotoisin Kangasalan pitäjän Koiviston kylästä.

Kevään lopulla 1862 Heikki tuli ”heikkopäiseksi” ja hänet toimitettiin sairaalaan Turkuun ”koetuskuurille”. Tämä hoitojakso tuntui tehoavan ja mies päästettiin takaisin kotiin. Siellä olo ei jostain syystä enää kohentunut ja kirkonkokous joutui tekemään raskaan päätöksen, joka toisaalta oli parasta mitä se saattoi tehdä. Heikki, jota oli jouduttu kotonaan pitämään rautoihin kytkettynä väkivaltaisuutensa takia, toimitettiin vaivaishoitokunnan varojen avulla Seilin hospitaaliin.
Saman tien käsiteltiin Killalan kylässä asuneen ruotuvaivaisen, Matti Sigfrid Matinpojan tilaa. Hän oli lampuodin poika Paimion puolelta, Juntolan kylästä. Hänet kirkonkokous päätti lähettää ensin Turun sairaalaan. Ellei hoitojakso Turussa onnistuisi, myös Matti Sigfrid joutuisi matkaamaan Seiliin.
Suurilan Heikki Juhanpojan kohtaloksi tuli menehtyä tammikuussa 1868. Syynä ei suinkaan ollut mikään mielenterveyteen liittyvä, vaan herkästi levinnyt lavantauti. Hänellä vaimonsa Anna Matintytär kuoli vain kaksi kuukautta myöhemmin ”vanhuuteen”. Anna oli ollut miestään 20 vuotta iäkkäämpi, sillä hän syntyi rakuuna Matti Bullerin lapsena jo loppuvuodesta 1797. Lapsia Heikillä ja Annalla ei ollut.

Matti Sigfrid oli saapunut Killalaan Turusta 1846. Työpaikka löytyi Nikulan talon Virolan torpparin, Heikki Lindgrenin renkinä. Heikki oli Uudenmaan Pusulassa syntyneen vaimonsa Stina Lisa Lineliuksen kanssa asunut ensin Liedonperässä, mutta vuoden 1846 paikkeilla hän muutti em. torppaan. Vaikka kirkonkokous hänet päättikin lähettää hoitoon, puuttui kohtalo peliin. Matti Sigfrid sai halvauskohtauksen toukokuussa 1865 menehtyen siihen. Hänen hautajaisensa vietettiin hiljaisuudessa. Kunnialliset, täysimittaiset hautajaiset tulivat tuohon aikaan vain elämänsä kristillisesti eläneille. Ilmeisesti tässä tapauksessa katsottiin vainajan mielisairauden aiheuttaneen tilanteen, jossa tavanomaiset hautajaiset eivät tulleet kyseeseen.


Kuva - Adler und Dietze, painaja ; Knutson Johan, alkuperäisen kuvan tekijä 1845–1852
Museovirasto - Musketti

Pianistin sukujuuret

Välillä sukulaisia löytää mitä kummallisimmalla tavalla. Tänään satuin autossa kuuntelemaan
radiosta Yle Ykköstä, jossa soi Taru Valkaman laulamana eräs sävelmä. Esitystä säesti pianisti Meri Louhos. Ajattelin sivistää itseäni ja kurkistin Wikipedian tietoja kyseisestä, legendaarisesta pianistista. Hänen opettajakseen mainittiin mm. vuosina 1889-1960 elänyt säveltäjä ja pianisti Ernst Fredrik Linko.

Ernst Lingon veli oli kapellimestari Erkki Linko (1893-1966) ja veljesten isä taasen Pohjan pitäjässä 1864 syntynyt kuoronjohtaja Ernst Lindroth. Veljesten äidinisä oli tamperelainen musiikkivaikuttaja Fredrik Lundelin.

Tästä joukosta kiinnitti heti huomiota kuoronjohtaja Ernst Lindroth, sillä Pohjan pitässä on asunut ja asuu edelleen huomattava määrä sukulaisiani. Kun lisäksi sukunimi tuntui kovin tutulta, oli asia varmistettava kirkonkirjoista. Ernstin vanhemmiksi paljastuivat helposti Pohjan pitäjässä sijainneen Fiskarsin ruukin mekaanisella verstaalla oli 1860-luvulla töissä ollut viilari Erik Johan Lindroth ja vaimonsa Sofia Malmström. Molempien syntymäpaikaksi oli merkitty Kisko, joten tässä vaiheessa alkoi näyttää lupaavalta sukulaisuuden suhteen.

Erik Johan syntyi Kiskon Orijärven kaivosyhteisössä lokakuussa 1825 ja Sofia Kirkonkylässä helmikuussa 1826. Erik Johanin vanhemmat olivat kaivosrenki Erik Johan Lindroth ja Eeva Enqvist. Hän syntyi Kirkonkylän Klockarsin rusthollissa, jota hallitsi tuohon aikaan Hartzellien suku. Isä Johan Galle käytti aikanaan myös sukunimeä Lindroth, jonka poikansa sitten otti lopullisesti käyttöönsä. Äiti Hedvig Hartzell oli rusthollari Zacharias Hartzellin tytär. Tätä kautta Meri Louhoksen pianonsoiton opettajan sukujuuria pystyy seuraamaan aina 1500-luvulle saakka. Samalla Linko paljastui taas yhdeksi haaraksi valtavassa Tallqvist-suvun jälkipolviryppäässä.

Tämä pieni sukuhaara jää nyt työn alle....kuvassa pianisti ja säveltäjä Ernst Fredrik Linko

Katajanokka

Lahjoittaja

Oripään puinen ristikirkko valmistui vuonna 1827 italialaisen arkkitehdin, Bassin piirroksien perusteella. Edellisestä kirkosta jäi muistoksi saarnastuoli vuodelta 1675. Vuoden 1881 syksyllä kirkkoon saatiin kaunis lahjoitus, kun Makkarkosken Mattilan taloa tuolloin isännöinyt Karl Matintalo lahjoitti seurakunnalle kynttiläkruunun yhdeksälle kynttilälle, joiden kehän sisäpuolella oli ”suurenmoinen öljylamppu”, kuten ajan lehtitiedot kertoivat.

Karl Matintalo oli siinä mielessä harvinainen lahjoittaja, että hän asui Oripäässä vain pienen hetken. Miehemme syntyi Paattisten Pajulassa maaliskuussa 1836, mutta jostain syystä hänen kastettaan ei koskaan ehditty merkitä seurakunnan syntyneiden luetteloon. Sekä isä Johan että äiti Maria olivat molemmat kotoisin Paattisilta. Pajulassa asuivat 1870-luvulle tultaessa sekä Karlin oma perhe että isoveli Johan Vilhelm.

Karlin ensimmäinen puoliso oli loimaalaissyntyinen Maija Leena, mutta hänen kuoli jo 1865. Tästä avioliitosta ei syntynyt lainkaan lapsia. Toiseksi vaimokseen Karl löysi tulevansa kotitalonsa, Oripään Makkarkosken Mattilan eli Matintalon tyttären, Eeva Stiinan. Hän oli miestään noin 16 vuotta nuorempi.  Paattisten Pajulassa syntyivät pariskunnan tyttäret Maria Aleksandra, Johanna Josefina sekä Aina. Vuonna 1876 koko perhe sitten muutti Makkarkoskelle. Siellä perheeseen syntyi vielä tytär Aina Vilhelmina heti seuraavana vuonna, mutta samoihin aikoihin Aina kuoli. Myös äiti Eeva Stina menehtyi 1879. Näin isästä tuli kahden melko nuoren tyttären yksinhuoltaja.  Muuttaessaan Paattisilta Oripäähän Karl mainitaan sukunimellä Pajula, mutta Oripään vuosina sai sukunimen kaltaisena lisänimenä toimia Matintalo. Sukunimilaki saatiin odottaa aina vuoteen 1921. Tätä ennen henkilö sai tai ainakin saattoi saada asumansa talon tai torpan nimen sukunimekseen.

Lahjoitettuaan em. kynttiläkruunun kirkkoon ei Karl Matintalo asunut enää kauaa Oripäässä. Hän lähti tyttäriensä kanssa takaisin Paattisille 1882. Makkarkosken vuosina hänet opittiin tuntemaan oivallisena maanviljelijänä, joka sai Satakunnan maanviljelysseuran kokouksessa kesällä 1878 viiden markan palkinnon näytille viemistään rukiista. Kahta vuotta myöhemmin hän antoi Pajulan talon vuokralle kertoen lehti-ilmoituksesssa talossa olevan 15 lypsävää lehmää.

Oripään kirkossa oli muitakin mielenkiintoisia muistoja kuin pelkkä saarnastuoli. Puisten, keskiaikaisten veistosten lisäksi seurakunnalla oli tallessa vuodelta 1765 peräisin ollut messukasukka punaisesta verkakankaasta. Tämä kasukan selkäpuolen risti oli myös peräisin jo keskiajalta. Ompeluksiin oli käytetty erivärisiä silkkilankoja sekä kulta- ja hopealankaa. Luultavasti tuo kirjoilu oli tehty Alankomaissa. Tämä kirkollinen vaate oli sekin otaksuttavasti jonkun vauraan lahjoittajan kirkolle antama joskus 1500-luvun alkupuoliskolla.

Suomen maatilat -kirjasarja vuodelta 1932 tiesi kertoa, että Makkarkosken Matintalon omistajuus siirtyi 1888 uudelle suvulle. Juha Gabriel Juhanpoika Koski Pöytyän Riihikoskelta tuli tuolloin tilan omistajaksi. Muutamia vuosia Matintalo ehti olla vuokrattuna huittislaiselle Kustaa Mauritz Kustaanpojalle, joka 1885 siirtyi Oripään kylän Mäkitaloon vuokraajaksi.

Viktor Pusa

Pusa 70v juhlakuvassa
Kirkko ja kansa lehdessä 1.9.1928

Vihtori eli myöhemmin Viktor Pusa syntyi Urjalassa lokakuussa 1858. Isänsä Isak oli Hakkilan kylässä sijainneen Pusan rusthollin isänsä ja kotoisin Lempäälästä. Viktorin perheessä riitti vilsketta, sillä häntä ennen oli syntynyt jo kahdeksan lasta ja hänen jälkeensä vielä yksi. Tarmokas Viktor, joka otti sukunimensä kotitalostaan, opiskeli Hämeenlinnan normaalilyseossa päästen sieltä ylioppilaaksi 1882. Hän kouluttautui kirkonmieheksi saaden pappisvihkimyksen 1887. Tämän jälkeen Pusa työskenteli ylimääräisenä pappina Jaakkimassa, Jyväskylän maaseurakunnassa, Padasjoella, Rautjärvellä ja Pieksämäellä.

Auranmaalle hänet toi nimitys Marttilan kappalaiseksi vuonna 1896. Samalla Marttilaan muutti hänen vaimonsa Johanna Lovisa Schönberg, jonka edellinen puoliso oli ollut Padasjoen kappalainen Jaakko Sievo. Rouva Schönberg oli syntynyt Kronstadtin linnoituskaupungissa Pietarin edustalla. Tämä linnoitus oli perustettu 1700-luvun alussa ns. suuren Pohjan sodan aikaan. Kaupunki siitä tuli Pietari Suuren julistuksella 1723. Johanna Schönberg olikin äidinkieleltään saksalainen, sillä Kronstadissa asui useita eri kansallisuuksia.

Marttilaan tulivat myös Johanna lapset ensimmäisestä aviosta, nimittäin pojat Toivo ja Onni sekä tyttäret Helmi ja Elli. Viktor Pusalla oli Johanna Schönbergin kanssa lapset Rauha ja Aini. Heistä Rauha syntyi Padasjoella ja Aini Rautjärvellä.

Viktor Pusa muutti Marttilasta Punkalaitumelle 1905 ja edelleen 1911 Kärkölään. Sinne hän jäi koko loppuelämäkseen kirkkoherraksi saaden myös rovastin arvon. Marttilan ajoilta ei ole säilynyt erikoisia muistitietoja hänen papillisesta toiminnastaan, mutta Kärkölässä hän herätti huomioita huumorillaan. Hänen kerrotaan päättäneen puheensa hääparille sanoihin ”Koivumetsän siimeksessä on lintu lauleskellut, sinua oma kulta olen ajatellut”. Kuulutuksia hakemassa olleet saattoivat kuulla hänen toteavan ”Raita se kasvoi rannalla kaunihimpi muita, minun kultani kaunis on kaunihimpi muita. Amen”. Saarnastuoliin noustessaan oli Pusa kerran julistanut ” Rommia pullosta ryypättiin ja pullot ne lyötiin rikki, köyhän lasta kun riiattiin, niin rikkaat ne rannalla itki”.

Kärköläiset pikkupojat olivat kertoneet kirkkoherralleen, että piru oli kuollut edellisenä yönä. Viktor Pusa oli ottanut kolikoita taskustaan antaen ne pojille ja sanoen ”minun on aina sääli orpoja”. Toisaalta häntä luonnehdittiin myös hiljaiseksi, uupumattomana ja äärimmäisen uskonnollisena miehenä. Erityisesti hänen sydäntään lähellä olivat rippi- ja pyhäkoulu sekä yksityinen sielunhoito, kuten mm. Lahden Sanomat hänestä totesi 75 -vuotissyntymäpäivän kirjoituksessaan syksyllä 1928.

Viktor Pusa kuoli Kärkölässä loppuvuodesta 1941, kun taas vaimo Johanna oli edesmennyt jo 1934. Johannan ensimmäisestä liitosta ollut poika Onni työskenteli 1900-luvun alussa telegrafistina eli sähköttäjänä muuttaen Lietoon 1903.

 Liedossa ollessaan Onni meni naimisiin Pöytältä kotoisin olleen Elli Martta Manttaalin kanssa. Hänen kanssaan Onni muutti Keuruulle jatkaen sähköttäjän ammatissaan. Keuruulla perhe asui kolmisen vuotta, jonka aikana Sievo suurensi Seiponharjulla asumaansa mäkitupaa huomattavasti. Lopulta tähän kyseiseen kiinteistöön perustettiin paikallisesti kuuluisa lepokoti Seippo, joka tuhoutui tulipalossa 1970-luvun alussa.  Velipoika Toivo Sievo toimi puolestaan Salon kauppalassa apteekkarina.

Sukututkijan vuosikalenteri 2019

Tilattavissa nyt verkkokaupastani ja saatavilla myös koulutustilaisuuksissani!

Sisältää 12 pientä tarinaa aatelis- ja säätyläissukujen tiimoilta.
Klikkaa ylempää kuvaa tilataksesi heti!

Oripään Wellenius

Auranmaalaiset pappismiehet muodostivat 1700- ja 1800-luvuilla monimutkaisia suhdeverkostoja avioliittojensa kautta. Heillä oli tietysti yhteyksiä myös muualle maassamme. Yksi näistä sukulaisuusverkkojen keskellä eläneistä oli Oripäähän 1835 kappalaiseksi nimitetty Frans Henrik Wellenius. Hän oli syntynyt Kiukaisissa täkäläisen kappalaisen poikana. Frans Henrik menetti isänsä, Isak Welleniuksen hyvin traagisella tavalla. Suomen sodan aikaan 1808 venäläiset sotajoukot sytyttivät Kiukaisten pappilan tuleen. Tunnollisena pappismiehenä kappalaisemme kiiruhti pelastamaan kirkonarkistoa jo palavasta rakennuksesta saaden putoavan hirren päähänsä. Tästä iskusta hänen kerrotaan tulleen mielisairaaksi ja lokakuussa 1808 hän menehtyi.

Leski Hedvig Maria Malmberg jäi yksin suuren katraansa kanssa. Lapsista Frans Henrikin veli Isak Johan oli jo 1805 lähtenyt opintielle Porin triviaalikouluun päätyen lopulta 1846 Längelmäen kirkkoherraksi. Frans Henrik lähetettiin 1813 samoin Poriin oppia saamaan, josta hän siirtyi Turkuun päästen ylioppilaaksi 1820. Pappisvihkimyksen Wellenius sai joulun alla 1824, jonka jälkeen Turun tuomiokapituli määräsi hänet toimimaan pappina mm. Halikossa, Yläneellä, Piikkiössä ja Maariassa. Maariassa hänet mainitaan pitäjänapulaisena 1829 ja sieltä hän sitten matkusti vaimonsa Erika Serafia Dammertin kanssa Oripään kappalaisen puustelliin eli Grönkullaan 1837. Nimityksen ja virkaanastumisen välillä saattoi olla muutamia vuosiakin.

Mukana seurasivat Maariassa syntyneet pojat Frans Isaak ja Erik Edvard. Pian muuton jälkeen syntyi Anton Emil. Muutamien vuosien ajan kolmella veljeksellä oli seuraa 1834 kuolleen edellisen kappalaisen, Josef Pahlmanin lapsista. He olivat jääneet asumaan Grönkullaan, kunnes muuttivat kukin tahoilleen. EI sovi myöskään unohtaa kappalaisemme palvelusväkeä, sillä Maariasta Oripäähän muuttivat myös piiat Kaisa Karolina Willgren ja Ulriikka Matintytär.

Frans Henrikin puoliso Erika Serafian isä oli ollut tyttärensä syntymän aikaan pitäjänapulaisena Paimiossa. Äiti Johanna Sevonius kuului Paimion Sievolasta lähteneeseen erittäin laajaan pappissukuun, kun taas isä Erik Dammertin sukujuuret vievät Lohjan Humppilan kylän talonpoikiin.

Frans Henrik toimi Oripäässä vuoteen 1843 saakka siirtyen sitten kappalaiseksi Suoniemelle. Poika Frans Isaak vihittiin papiksi 1861 ja hänestä tuli Suoniemen saarnaaja. Täten hän työskenteli pitkälti isänsä kanssa. Ikävä kyllä sekä Frans Henrik että poikansa Frans Isaak kuolivat molemmat maaliskuussa 1863. Isän vei pilkkukuume ja poika menehtyi jonkinlaisiin kouristuksiin. Pikkuveli Anton Emil opiskeli Helsingin yliopistossa ja sai pappisvihkimyksen 1868. Hänet nimitettiin Karkun kirkkoherraksi 1888 ja siellä hän myös kuoli viittä vuotta myöhemmin.

Anton Emil Welleniuksen ensimmäinen puoliso Laura Borenius oli samalla hänen serkkunsa Johan Ferdinand Boreniuksen tytär. Tätä samaa sukua oli Oripäässä 1784 syntynyt Johan Fredrik Borenius, jonka äiti Margareta Hosslenius oli Marttilan surullisen kuuluisan kirkkoherran, Gustaf Johan Hossleniuksen sisko. Anton Emilin toinen puoliso oli Emilia Molin. Heillä oli poika Paul, joka toimi vuodesta 1928 lähtien tullitarkastajana Turussa.

Jäntereen sukutaulustoa

Taulu 1

. Kaarlo Malakias Jäntere. Syntynyt 1885. Kuollut 1957 Turku. Historian professori. Kaarlo Jäntere (1885-1957) oli Turun yliopiston oma kasvatti ja viime vaiheessa Arvi Korhosen oppilas. Hän hoiti vuosina 1931-1937 useaan otteeseen yleisen historian professuuria. Hän oli ennen kaikkea Rooman maailmanvallan idean tutkija. Jäntere teki myös tutkimuksen Turun yliopiston perustamisesta. Hänet nimitettiin Turun yliopiston yleisen historian professoriksi vuonna 1937. Tässä virassa Kaarlo Jäntere toimi aina vuoteen 1955 saakka.

Lähde; http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/yleinenhistoria/esittely/historia/. Isä Taulu 2.

Taulu 2

I. Kaarlo Jäntere. Kuollut 18.01.1908 Kotka. Kirjanpitäjä, eläinlääkäri. Kävi koulua Tammisaaressa vuosina 1864-68. Sieltä palasi kotiinsa, mutta muutti melkein saman tien Tammelaan. Toimi sitten kirjanpitäjänä Kauttuan ruukilla ja eläinlääkärinä Kotkassa.

Vaihtoi sukunimensä Järnström nimeen Jäntere. Syntynyt 16.11.1848 Karjalohja, Tallaa. Isä Taulu 4. Äiti Taulu 5.
Lapset

Kaarlo Malakias Jäntere. Syntynyt 1885. Kuollut 1957 Turku. Historian professori. Taulu 1.

Taulu 4

II. Carl Isaac Järnström. Syntynyt 25.06.1815 Karjalohja, Kattelus. Muonatorppari. Muonatorpparina vuodesta 1841 Karjalohjan Katteluksessa, edelleen Tallaan Alitalossa 1844-50, Lönnhammarin Rasun Nokkapään torpassa 1850 ja Jänesjärven torpassa 1851-63. Sieltä Lönnhammarin Suutlaan 1864-65. Asui vuodesta 1866 lähtien Katteluksen torpassa. Isä Taulu 8. Äiti Taulu 9. –Puoliso 28.12.1841 Karjalohja Anna Lovisa Sontag. Syntynyt 12.09.1820 Karjalohja, Kattelus. Kuollut 24.05.1872 Karjalohja, Kattelus. Taulu 5.
I Lapset

Gustaf Samuel Järnström. Syntynyt 03.09.1842 Karjalohja, Kattelus. Katso myös 5.

Carl Henrik Järnström. Syntynyt 14.12.1844 Karjalohja, Tallaa. Katso myös 5.

Kaarlo Jäntere. Kuollut 18.01.1908 Kotka. Kirjanpitäjä, eläinlääkäri. Syntynyt 16.11.1848 Karjalohja, Tallaa. Taulu 2.

Eva Lovisa Järnström. Syntynyt 29.11.1852 Karjalohja, Lönnhammar, Rasu. Katso myös 5.

Taulu 5

II. Anna Lovisa Sontag. Syntynyt 12.09.1820 Karjalohja, Kattelus. Kuollut 24.05.1872 Karjalohja, Kattelus. Torpparin tytär Karjalohjan Kattelukselta. Isä Taulu 10. Äiti Taulu 11. –Puoliso 28.12.1841 Karjalohja Carl Isaac Järnström. Syntynyt 25.06.1815 Karjalohja, Kattelus. Muonatorppari. Taulu 4.
I Lapset

Gustaf Samuel Järnström. Syntynyt 03.09.1842 Karjalohja, Kattelus. Katso myös 4.

Carl Henrik Järnström. Syntynyt 14.12.1844 Karjalohja, Tallaa. Katso myös 4.

Kaarlo Jäntere. Kuollut 18.01.1908 Kotka. Kirjanpitäjä, eläinlääkäri. Syntynyt 16.11.1848 Karjalohja, Tallaa. Taulu 2.

Eva Lovisa Järnström. Syntynyt 29.11.1852 Karjalohja, Lönnhammar, Rasu. Katso myös 4.

Taulu 8

III. Gabriel Järnström. Syntynyt 1781 Pohja. Kuollut 17.06.1867 Karjalohja, Kattelus. torppari. Syntyi Pohjan pitäjässä, Järnvikin kylän Östergårdissa. Muutti perheensä mukana Haapaniemeen 1803 ja sieltä ensimmäisen vaimonsa luo Snappertunaan 1804. Siellä perhe asui Norbyn Löfsundissa.

Toisen vihkimisensä aikaan vuonna 1812 oli saharenkinä Kiskon Toijassa.

Lopulta Karjalohjan Katteluksen rusthollin torppari. Isä Taulu 16. Äiti Taulu 17. –Puoliso 1:o 1805 Snappertuna Johanna Bähm. Syntynyt 1779 Snappertuna, Gäbbelby. Kuollut 25.01.1809 Snappertuna, Norby, Löfsund. Talollisen tytär Snappertunan Gäbbelbystä.

Kiskon rippikirjan mukaan olisi syntynyt 1772, Snappertunan haudattujen luettelon mukaan kuoli 30 vuoden iässä. –Puoliso 2:o 29.10.1812 Kisko Lovisa Barkman. Syntynyt 12.07.1794 Kisko,Leilä. Kuollut 13.11.1853 Karjalohja, Kattelus. Taulu 9.
II Lapset

1: Fredrika Charlotta Järnström. Syntynyt 28.09.1807 Snappertuna, Norby, Löfsund. Kuollut Tuntematon sairaus 24.10.1807 Snappertuna, Norby, Löfsund.

2: Gabriel Johan Järnström. Syntynyt 03.07.1813 Kisko, Leilä, Barkmanin torppa. Katso myös 9.

2: Carl Isaac Järnström. Syntynyt 25.06.1815 Karjalohja, Kattelus. Muonatorppari. Taulu 4.

2: Eva Lovisa Järnström. Syntynyt 26.05.1820 Karjalohja, Kattelus. Katso myös 9.

2: Alexander Järnström. Talollinen. Syntynyt 05.06.1825 Karjalohja, Kattelus. Torppari Gabriel Järnströmin poika Karjalohjan Katteluksesta.

Nummen Tavolan kylän Mattilan isäntänä 1850-luvulta alkaen. Katso myös 9.

2: Anders Fredrik Järnström. Syntynyt 27.08.1829 Karjalohja, Kattelus. Katso myös 9.

2: Greta Stina Järnström. Syntynyt 15.07.1833 Karjalohja, Kattelus. Katso myös 9.

2: Johanna Carolina Järnström. Syntynyt 08.07.1838 Karjalohja, Kattelus. Piika. Vihkimisen aikaan vuonna 1861 oli piikana Teijon tehtaalla.

Kotoisin Karjalohjan Katteluksen torpasta. Katso myös 9.

Taulu 9

III. Lovisa Barkman. Kotoisin Kiskon Leilän kylästä.

Oli miehensä kotitalossa, Haapaniemen säterikartanossa piikana 1810-luvulla. Syntynyt 12.07.1794 Kisko,Leilä. Kuollut 13.11.1853 Karjalohja, Kattelus. Kastettu 13.07.1794 Kisko. Isä Taulu 18. Äiti Taulu 19. –Puoliso 29.10.1812 Kisko Gabriel Järnström. Syntynyt 1781 Pohja. Kuollut 17.06.1867 Karjalohja, Kattelus. torppari. Taulu 8.
II Lapset

Gabriel Johan Järnström. Syntynyt 03.07.1813 Kisko, Leilä, Barkmanin torppa. Katso myös 8.

Carl Isaac Järnström. Syntynyt 25.06.1815 Karjalohja, Kattelus. Muonatorppari. Taulu 4.

Eva Lovisa Järnström. Syntynyt 26.05.1820 Karjalohja, Kattelus. Katso myös 8.

Alexander Järnström. Talollinen. Syntynyt 05.06.1825 Karjalohja, Kattelus. Katso myös 8.

Anders Fredrik Järnström. Syntynyt 27.08.1829 Karjalohja, Kattelus. Katso myös 8.

Greta Stina Järnström. Syntynyt 15.07.1833 Karjalohja, Kattelus. Katso myös 8.

Johanna Carolina Järnström. Syntynyt 08.07.1838 Karjalohja, Kattelus. Piika. Katso myös 8.

Taulu 10

III. Anders Sontag. Syntynyt 28.08.1779 Karjalohja, Kattelus. Kuollut 12.08.1860 Karjalohja, Pyöli. Torppari, seppä. Torpparina ja seppänä Karjalohjan Katteluksen rusthollin Alkarin torpassa. Sukunimi Sontag esiintyy myös muodoissa Sonntag ja Sontack. Isä Taulu 20. Äiti Taulu 21. –Puoliso 09.05.1805 Karjalohja, Kattelus Greta Stina Nymalm. Syntynyt 23.07.1784 Karjaa, Bengtsmora. Kuollut 04.04.1842 Karjalohja, Kattelus. Taulu 11.
II Lapset

Anna Lovisa Sontag. Syntynyt 12.09.1820 Karjalohja, Kattelus. Kuollut 24.05.1872 Karjalohja, Kattelus. Taulu 5.

Taulu 11

III. Greta Stina Nymalm. Syntynyt 23.07.1784 Karjaa, Bengtsmora. Kuollut 04.04.1842 Karjalohja, Kattelus. Rakuuna Johan N:n ja vaimonsa Marian tytär Karjaalta. –Puoliso 09.05.1805 Karjalohja, Kattelus Anders Sontag. Syntynyt 28.08.1779 Karjalohja, Kattelus. Kuollut 12.08.1860 Karjalohja, Pyöli. Torppari, seppä. Taulu 10.
II Lapset

Anna Lovisa Sontag. Syntynyt 12.09.1820 Karjalohja, Kattelus. Kuollut 24.05.1872 Karjalohja, Kattelus. Taulu 5.

Taulu 16

IV. Daniel. Syntynyt 01.01.1755 Tenhola, Kelkkala. Kuollut 13.01.1810 Kisko, Haapaniemi. Lampuoti/talollinen. Asui vuonna 1778 Tenholan Kullaan Wästersin talossa.

Pohjan pitäjän Järnvikin kylän Östergårdin lampuoti tai talollinen vuodesta 1781 lähtien.Sieltä muutti 1803 lampuodiksi Kiskon Haapaniemen säterikartanoon.

Kiskon rippikirjoissa syntymäaikana Danielin kastepäivä, 2.1.1755. Isä Taulu 32. Äiti Taulu 33. –Puoliso 30.08.1778 Tenhola Hedvig. Syntynyt 1753. Taulu 17.
III Lapset

Anders Järnström. Syntynyt 03.08.1778 Tenhola, Kullaa, Wästers. Lampuoti. Syntyi Tenholan Kullaan kylässä.

Kiskon Haapaniemen säterikartanon lampuotina viimeistään vuodesta 1810 alkaen. Muutti Haapaniemestä Karjaalle 1818. Katso myös 17.

Gabriel Järnström. Syntynyt 1781 Pohja. Kuollut 17.06.1867 Karjalohja, Kattelus. torppari. Taulu 8.

Johan. Syntynyt 1787 Pohja, Järnvik, Östergård. Kuollut 1808 Kisko, Haapaniemi. Katso myös 17.

Gustaf Järnström. Syntynyt 1795 Pohja. Lampuoti. Asui perheineen Kiskon Liipolan kylän Alhan talossa, jonka lampuotina oli 1850-luvun alkuun saakka.

Kotoisin Pohjan pitäjän Järnvikin Östergårdin talosta. Katso myös 17.

Taulu 17

IV. Hedvig. Syntynyt 1753. Asui miehensä kuoleman jälkeen leskenä Kiskon Haapaniemen säterikartanossa. –Puoliso 30.08.1778 Tenhola Daniel. Syntynyt 01.01.1755 Tenhola, Kelkkala. Kuollut 13.01.1810 Kisko, Haapaniemi. Lampuoti/talollinen. Taulu 16.
III Lapset

Anders Järnström. Syntynyt 03.08.1778 Tenhola, Kullaa, Wästers. Lampuoti. Katso myös 16.

Gabriel Järnström. Syntynyt 1781 Pohja. Kuollut 17.06.1867 Karjalohja, Kattelus. torppari. Taulu 8.

Johan. Syntynyt 1787 Pohja, Järnvik, Östergård. Kuollut 1808 Kisko, Haapaniemi. Katso myös 16.

Gustaf Järnström. Syntynyt 1795 Pohja. Lampuoti. Katso myös 16.

Taulu 18

IV. Daniel Barckman. Syntynyt 26.08.1761 Kisko,Leilä. Kastettu 30.08.1761 Kisko. Kuollut vanhuus 31.01.1837 Kisko,Leilä. Haudattu 19.02.1837 Kisko. Torppari. Isänsä jälkeen Kiskon Leilän kylän rusthollin Luhdan torpparina. Britan kuoltua nai 15.10.1816 vuonna 1772 syntyneen Maria Matsdotterin, joka oli tuohon aikaan Kiskon Pappilassa piikana. Isä Taulu 36. Äiti Taulu 37. –Puoliso 1:o 02.11.1790 Kisko Brita. Syntynyt 08.12.1765 Pertteli,Pöytis. Kuollut vilutauti 05.08.1812 Kisko,Leilä. Taulu 19. –Puoliso 2:o 15.10.1816 Kisko Maria. Syntynyt 22.10.1772 Taivassalo,Santala. Kastettu 22.10.1772 Taivassalo. Kuollut vanhuus 22.12.1847 Kisko,Leilä. Haudattu 02.01.1848 Kisko. Piika,torpan emäntä. Isä Taivassalon Santalan torppari Mats Henriksson, äiti Maria Haansdotter. ihkimisen aikaan oli piikana Kiskon Pappilassa. uoli leskenä Leilän rusthollin torpassa.
III Lapset

1: Maja Lisa Barckman. Syntynyt 30.06.1792 Kisko,Leilä. Kastettu 02.07.1792 Kisko. Torppari Daniel Barckmanin tytär Kiskon Leilän kylästä. iti Brita Jacobsdotter oli syntynyt Perttelissä. Maijan sisko Carolina oli naimisissa Jylyn Tuohiaron torpparin,Adam Johanssonin kanssa. Heidän tyttärensä Engla Lovisa oli naimisissa Karjalohjan Saarenpään torpparin, Gustaf Henrik Hagelbergin kanssa. Katso myös 19.

1: Lovisa Barkman. Syntynyt 12.07.1794 Kisko,Leilä. Kuollut 13.11.1853 Karjalohja, Kattelus. Taulu 9.

1: Eva Barckman. Syntynyt 03.12.1796 Kisko,Leilä. Kastettu 03.12.1796 Kisko. Syntyi Kiskon Leilän kylän rusthollin mailla olleessa Luhdan torpassa. Katso myös 19.

1: Fredrik Barkman. Syntynyt 28.12.1798 Kisko,Leilä. Kuollut keuhkotauti 04.01.1842 Kisko,Leilä. Haudattu 01.02.1842 Kisko. Torppari. Isänsä jälkeen Kiskon Leilän kylän torpparina. Katso myös 19.

1: Carolina Barkman. Syntynyt 20.01.1801 Kisko,Leilä. Kastettu 22.01.1801 Kisko. Katso myös 19.

1: Christina Barkman. Syntynyt 25.06.1803 Kisko,Leilä. Kastettu 25.06.1803 Kisko. Katso myös 19.

1: Johanna Barkman. Syntynyt 11.10.1805 Kisko,Leilä. Kastettu 13.10.1805 Kisko. Katso myös 19.

1: Anna Margareta Barkman. Syntynyt 11.07.1808 Kisko,Leilä. Kastettu 12.07.1808 Kisko. Katso myös 19.

Taulu 19

IV. Brita. Syntynyt 08.12.1765 Pertteli,Pöytis. Kastettu 09.12.1765 Pertteli. Kuollut vilutauti 05.08.1812 Kisko,Leilä. Haudattu 09.08.1812 Kisko. Syntyi Perttelin Pöytiksen kylässä. Isä Taulu 38. Äiti Taulu 39. –Puoliso 02.11.1790 Kisko Daniel Barckman. Syntynyt 26.08.1761 Kisko,Leilä. Kuollut vanhuus 31.01.1837 Kisko,Leilä. Torppari. Taulu 18.
III Lapset

Maja Lisa Barckman. Syntynyt 30.06.1792 Kisko,Leilä. Katso myös 18.

Lovisa Barkman. Syntynyt 12.07.1794 Kisko,Leilä. Kuollut 13.11.1853 Karjalohja, Kattelus. Taulu 9.

Eva Barckman. Syntynyt 03.12.1796 Kisko,Leilä. Katso myös 18.

Fredrik Barkman. Syntynyt 28.12.1798 Kisko,Leilä. Kuollut keuhkotauti 04.01.1842 Kisko,Leilä. Torppari. Katso myös 18.

Carolina Barkman. Syntynyt 20.01.1801 Kisko,Leilä. Katso myös 18.

Christina Barkman. Syntynyt 25.06.1803 Kisko,Leilä. Katso myös 18.

Johanna Barkman. Syntynyt 11.10.1805 Kisko,Leilä. Katso myös 18.

Anna Margareta Barkman. Syntynyt 11.07.1808 Kisko,Leilä. Katso myös 18.

Taulu 20

IV. Nils Sontag. Syntynyt 01.04.1744 Inkoo, Fagervik. Kuollut 25.05.1808 Karjalohja, Kattelus. Seppä, torppari. Matti Mäkelän kokoamien tietojen mukaan;

vanhemmat pläkkiseppä Johan Christian Mikaelinpoika Sontag, s. n. 1722 [Sachsen, Schneeberg ?], k. Fagervikissä 1.1.1799 ja Maria Johanintytär Löfving, s. n. 1726, k. Fagervikissä 9.6.1790. Fagervikiin perustettua uutta pläkkituotantoa varten tuotettiin Saksasta n. 1730 pläkkiseppiä perheineen. Tuolloin saapuivat pläkkiseppämestarit Gottfried (kuollut Fagervikissa 1733) ja Mikael Sontag ja pläkkiseppä Georg Sontag Saksin Schneebergistä Suomeen. Mikael palasi myöhemmin Saksaan, mutta hänen kolme vanhinta poikaansa Georg Christoffer, k. 1771, Johan Christian ja Anders, k. 1764 perustivat perheen ja jäivät Fagervikiin [KHJ; Bre36, s. 42...43]. Nils Sontag oli 1769 sepänkisällinä Mustiolla ja avioiduttuaan seppänä Karjaan Degerbyssä kunnes ilmestyi Kattelukseen torppariksi n. 1779 toimien myös seppänä [HJK; KA]. –Puoliso 05.10.1769 Karjaa Anna Österman. Syntynyt 1737 Karjaa. Kuollut 21.01.1815 Karjalohja, Kattelus. Taulu 21.
III Lapset

Anders Sontag. Syntynyt 28.08.1779 Karjalohja, Kattelus. Kuollut 12.08.1860 Karjalohja, Pyöli. Torppari, seppä. Taulu 10.

Taulu 21

IV. Anna Österman. Syntynyt 1737 Karjaa. Kuollut 21.01.1815 Karjalohja, Kattelus. Syntymäaika Karjalohjan rippikirjasta. –Puoliso 05.10.1769 Karjaa Nils Sontag. Syntynyt 01.04.1744 Inkoo, Fagervik. Kuollut 25.05.1808 Karjalohja, Kattelus. Seppä, torppari. Taulu 20.
III Lapset

Anders Sontag. Syntynyt 28.08.1779 Karjalohja, Kattelus. Kuollut 12.08.1860 Karjalohja, Pyöli. Torppari, seppä. Taulu 10.

Taulu 32

V. Anders Kellgren. Vihittäessä vuonna 1749 mainitaan renkinä Tenholan Barkarbölen kylästä.

Asui perheineen vuosina 1750-1767 Kelkkalan kylässä. Viimeistään vuotta myöhemmin Kullaan kylän Wästergårdin isäntä. Toisaalta mennessään toisen kerran naimisiin 1770 mainitaan Finbyn kylän puustellin lampuotina.

Patronyyminä vihittyjen luettelossa Jöransson ja toisen avion kohdalla Johansson. Sotilas, renki, lampuoti. –Puoliso 1:o 05.10.1749 Tenhola Anna. Taulu 33. –Puoliso 2:o 02.12.1770 Tenhola Anna. Piika. Vihkimisen aikaan vuonna 1770 oli piikana Tenholan Finbyn puustellissa.
IV Lapset

1: Regina. Syntynyt 24.07.1750 Tenhola, Kelkkala. Katso myös 33.

1: Anna Stina. Syntynyt 15.10.1751 Tenhola, Kelkkala. Katso myös 33.

1: Daniel. Syntynyt 01.01.1755 Tenhola, Kelkkala. Kuollut 13.01.1810 Kisko, Haapaniemi. Lampuoti/talollinen. Taulu 16.

1: Anders. Syntynyt 30.06.1757 Tenhola, Kelkkala. Katso myös 33.

1: Samuel. Syntynyt 16.08.1763 Tenhola, Kelkkala. Katso myös 33.

1: Abraham. Syntynyt 27.05.1765 Tenhola, Kelkkala. Kuollut 1765 Tenhola, Kelkkala. Katso myös 33.

1: Lovisa. Syntynyt 02.11.1766 Tenhola, Kelkkala. Kuollut 1767 Tenhola, Kelkkala. Katso myös 33.

1: Emanuel. Syntynyt 20.10.1767 Tenhola, Kelkkala. Katso myös 33.

2: Johannes. Syntynyt 27.08.1771 Tenhola, Kullaa, Wästergård.

2: Israel. Syntynyt 02.06.1773 Tenhola, Kullaa, Wästergård.

2: Ulrika. Syntynyt 08.06.1775 Tenhola, Kullaa, Wästergård.

2: Fredrik. Syntynyt 07.10.1777 Tenhola, Kullaa, Wästergård.

2: Carolina Kiellgren. Syntynyt 13.08.1779 Tenhola, Kullaa, Wästergård. Piika. Vihkimisen aikaan vuonna 1805 oli piikana Karjalohjan Kärkelän kuparihytillä. Sieltä muutti miehensä kanssa Kiskon Haapaniemeen, missä hänen velipuolensa oli lampuotina.

Ensimmäisen miehensä kuoltua meni naimisiin Kiskon Kavaston Trisin talon mailla asuneen itsellismiehen, Trisin pojan Henrik Christerssonin kanssa.

Taulu 33

V. Anna. Isän etunimi Hans. Tenholan vihittyjen luettelon mukaan asui naimisiin mennessään Kelkkalan kylässä. –Puoliso 05.10.1749 Tenhola Anders Kellgren. Sotilas, renki, lampuoti. Taulu 32.
IV Lapset

Regina. Syntynyt 24.07.1750 Tenhola, Kelkkala. Katso myös 32.

Anna Stina. Syntynyt 15.10.1751 Tenhola, Kelkkala. Katso myös 32.

Daniel. Syntynyt 01.01.1755 Tenhola, Kelkkala. Kuollut 13.01.1810 Kisko, Haapaniemi. Lampuoti/talollinen. Taulu 16.

Anders. Syntynyt 30.06.1757 Tenhola, Kelkkala. Katso myös 32.

Samuel. Syntynyt 16.08.1763 Tenhola, Kelkkala. Katso myös 32.

Abraham. Syntynyt 27.05.1765 Tenhola, Kelkkala. Kuollut 1765 Tenhola, Kelkkala. Katso myös 32.

Lovisa. Syntynyt 02.11.1766 Tenhola, Kelkkala. Kuollut 1767 Tenhola, Kelkkala. Katso myös 32.

Emanuel. Syntynyt 20.10.1767 Tenhola, Kelkkala. Katso myös 32.

Taulu 36

V. Johan Barckman. Syntynyt 1726. Sotilas,torppari. Asui vihkimisen aikaan vuonna 1747 Tenholan Barkarbölen kylässä ja mainitaan vihittyjen luettelossa sotilaana. lmeisesti saanut sotilasperäisen sukunimensä kylän mukaan. iskon Leilän kylän rusthollin Luhdan torppari. ohanin ja Marian syntymäajat Kiskon rippikirjasta 1780-97. –Puoliso 08.11.1747 Tenhola Maria. Syntynyt 1725. Taulu 37.
IV Lapset

Samuel Barckman. Syntynyt 30.06.1759 Kisko,Leilä. Kastettu 01.07.1759 Kisko. Katso myös 37.

Daniel Barckman. Syntynyt 26.08.1761 Kisko,Leilä. Kuollut vanhuus 31.01.1837 Kisko,Leilä. Torppari. Taulu 18.

Maria Barckman. Syntynyt 13.04.1765 Kisko,Leilä. Kastettu 14.04.1765 Kisko. Katso myös 37.

Taulu 37

V. Maria. Syntynyt 1725. Asui vihittäessä vuonna 1747 Tenholan Kiesubölen kylässä ja työskenteli piikana. –Puoliso 08.11.1747 Tenhola Johan Barckman. Syntynyt 1726. Sotilas,torppari. Taulu 36.
IV Lapset

Samuel Barckman. Syntynyt 30.06.1759 Kisko,Leilä. Katso myös 36.

Daniel Barckman. Syntynyt 26.08.1761 Kisko,Leilä. Kuollut vanhuus 31.01.1837 Kisko,Leilä. Torppari. Taulu 18.

Maria Barckman. Syntynyt 13.04.1765 Kisko,Leilä. Katso myös 36.

Taulu 38

V. Jakob. Syntynyt 1730. Renki. Syntymäaika Kiskon rippikirjasta. Tytär Britan syntyessä oli renkinä Perttelin pitäjän Pöytiksen kylässä. Britan mennessä vihille 1790 oli Kiskon Kirkonkylän Härän talontorpparina. –Puoliso 29.09.1765 Pertteli Beata. Syntynyt 1730. Kuollut 26.03.1810 Kisko,Leilä. Taulu 39.
IV Lapset

Brita. Syntynyt 08.12.1765 Pertteli,Pöytis. Kuollut vilutauti 05.08.1812 Kisko,Leilä. Taulu 19.

Taulu 39

V. Beata. Syntynyt 1730. Kuollut 26.03.1810 Kisko,Leilä. Haudattu 1810 Kisko. Vihille mennessään syyskuun lopulla 1765 oli piikana Perttelin PPöytiksen kylässä. Tytär Brita syntyi vain pari kuukautta häiden jälkeen, joten ilmeisesti vihkimisellä on ollut kiire. Syntymäaika Kiskon rippikirjasarjasta 1780-97 - vuosiluku on tukinnallinen. –Puoliso 29.09.1765 Pertteli Jakob. Syntynyt 1730. Renki. Taulu 38.
IV Lapset

Brita. Syntynyt 08.12.1765 Pertteli,Pöytis. Kuollut vilutauti 05.08.1812 Kisko,Leilä. Taulu 19.

---

Nimihakemisto

Nimi	Taulu
Abraham	32, 33
Anders	32, 33
Anna	32, 32, 33
Anna Stina	32, 33
Beata	38, 39
Brita	18, 19, 38, 39
Daniel	16, 32, 33, 17
Emanuel	32, 33
Fredrik	32
Hedvig	16, 17
Israel	32
Jakob	38, 39
Johan	16, 17
Johannes	32
Lovisa	32, 33
Maria	18, 36, 37
Regina	32, 33
Samuel	32, 33
Ulrika	32
Barckman, Daniel	18, 36, 37, 19
Barckman, Eva	18, 19
Barckman, Johan	36, 37
Barckman, Maja Lisa	18, 19
Barckman, Maria	36, 37
Barckman, Samuel	36, 37
Barkman, Anna Margareta	18, 19
Barkman, Carolina	18, 19
Barkman, Christina	18, 19
Barkman, Fredrik	18, 19
Barkman, Johanna	18, 19
Barkman, Lovisa	8, 9, 18, 19
Bähm, Johanna	8
Jäntere, Kaarlo	2, 4, 5
Jäntere, Kaarlo Malakias	1, 2
Järnström, Alexander	8, 9
Järnström, Anders	16, 17
Järnström, Anders Fredrik	8, 9
Järnström, Carl Henrik	4, 5
Järnström, Carl Isaac	4, 8, 9, 5
Järnström, Eva Lovisa	4, 8, 9, 5
Järnström, Fredrika Charlotta	8
Järnström, Gabriel	8, 16, 17, 9
Järnström, Gabriel Johan	8, 9
Järnström, Greta Stina	8, 9
Järnström, Gustaf	16, 17
Järnström, Gustaf Samuel	4, 5
Järnström, Johanna Carolina	8, 9
Kellgren, Anders	32, 33
Kiellgren, Carolina	32
Nymalm, Greta Stina	10, 11
Sontag, Anders	10, 20, 21, 11
Sontag, Anna Lovisa	4, 5, 10, 11
Sontag, Nils	20, 21
Österman, Anna	20, 21

---

Paikkahakemisto

Paikka	Taulu
Inkoo, Fagervik	20, 21
Karjaa	20, 21
Karjaa, Bengtsmora	10, 11
Karjalohja	4, 5
Karjalohja, Kattelus	4, 8, 16, 17, 9, 18, 19, 5, 10, 20, 21, 11
Karjalohja, Lönnhammar, Rasu	4, 5
Karjalohja, Pyöli	10, 20, 21, 11
Karjalohja, Tallaa	2, 4, 5
Kisko	8, 9, 18, 36, 19, 39
Kisko, Haapaniemi	16, 32, 33, 17
Kisko, Leilä, Barkmanin torppa	8, 9
Kisko,Leilä	8, 9, 18, 36, 37, 19, 38, 39
Kotka	2, 4, 5
Pertteli	19, 38, 39
Pertteli,Pöytis	18, 19, 38, 39
Pohja	8, 16, 17, 9
Pohja, Järnvik, Östergård	16, 17
Snappertuna	8
Snappertuna, Gäbbelby	8
Snappertuna, Norby, Löfsund	8
Taivassalo	18
Taivassalo,Santala	18
Tenhola	16, 32, 33, 17, 36, 37
Tenhola, Kelkkala	16, 32, 33, 17
Tenhola, Kullaa, Wästergård	32
Tenhola, Kullaa, Wästers	16, 17
Turku	1, 2

---

Lähteet

Lumppukauppias

Turun kaupungissa vihittiin toukokuussa 1827 sotilas Josef Sjögren ja piika Gustava Åkerberg. Josef oli palvellut Turun pataljoonan Tampereen komppaniassa ensin sotilaana ja sitten tarkk’ampujana. Hän tuli palvelukseen vuoden 1820 paikkeilla. Pariskunnalle syntyi seuraavien vuosien aikana viis lasta, joista tosin esikoinen kuolleena. Kun tuon esikoisen aikaan isää nimitetään vielä sotilaaksi, on vuonna 1829 hänen ammatikseen tullut lumppukauppias. Tosin hän oli myös Turun pataljoonan muonavahduudessa samoihin aikoihin. Mitenkäs tämä kaikki sitten liittyy Auranmaahan.
Selityksenä on nykyisessä Auran kunnassa sijainnut Järvenojan paperitehdas, joka virallisesti oli maamme järjestyksessä toinen ao. laitos. Ensimmäisenä pidetään yleisesti silloisessa Pohjan pitäjässä Uudellamaalla sijainnutta Tomasbölen paperiruukkia. Tosin Paimionjoen Juvankoskessa on myös saattanut olla lyhytaikainen paperitehdas, mutta tästä ei ole aukotonta kirjallista näyttöä.

Järvenoja oli perustettu kauppias Bremerin toimesta 1764. Sen tuotanto käsitti nuottipaperia, musiikkipaperia, raskasta käärepaperia sekä tavallista painopaperia. Jokainen paperiarkki valmistui käsityönä ja raaka-aineena olivat lumput. Järvenojan tehdas lopetettiin kuitenkin jo 1820 sen toimittua vain muutamia kymmeniä vuosia. Maastossa ei Käyrän avovankilan alapuolisessa koskessa näy juuri mitään jälkiä tästä omana aikanaan merkittävästä laitoksesta.

Lumppukauppias Josef Sjögren vieraili kuitenkin mm. Prunkkalan kappelissa vuonna 1828 antaen kirkkoherralle kuulutettavaksi tiedon maaherralta saamastaan luvasta koskien kangasjätettä. Tämä suomeksi 1828 kirjoitettu tekstinpätkä on sen verran eksoottinen nykylukijan silmään, että se on syytä jäljentää tähän kokonaisuudessaan. Tekstin lopussa mainittu Juvankosken paperiruukki tarkoittaa Perttelissä (nyk. Saloa) vuosina 1820-1902 toiminutta tehdasta, jonka toiminta loppui suureen tulipaloon.

Juvankosken paperitehdas (nyk Salo) ;
Kuvitusta teokseen Finland framställdt i teckningar

”Ne tavaliset lumput kuin joka vuosi tulevat kotuwaxsi tämän kautta mujistutettan, alla kirjotetulda förpassattu Korkjalta Manherralda että ne mahtavat olla valmit ja puhtaasi pesty ja linasi jos he muuton tahtovat vältä sitä sakoa kuin kuningallinen ja sitte kejsarilda pättetty förordningi sisällensä sitä Privilgenatun Papper Brukin ylöspitämisexi nejltä lumpua ej tule ajnoastansa talolisilda mutta myös Handtvärkereildä ja Torparejlda josa he myös savat 1828 vuoden kujtin nijden pälle mujstutetaan myös ettei he sa nyttä mujlle anta kuin allakirjotetulle muton hän tahto tojsia, nämät Lumput tulevat Juvankosken Privilegeratum Papper Brukin.
annettu Turussa se 9. päivä elokusa 1828 , Joseph Sjögren, lumun kokoja.”

Sjögrenien perheellä oli muitakin siteitä Auranmaalle, sillä vuonna 1834 syntynyt tytär Anna Catharina Mariana kastettiin Pöytyällä. Tuolloinen pitäjänapulainen, Nils Ahlstedt teki kastetodistuksen, jonka isä Josef sitten aikanaan vei Turkuun. Siellä se liitettiin kyseisen vuoden kastettujen luetteloon. Josef Sjögrenin isä oli ollut Turun Akatemian puuseppiä. Hän käytti sukunimeä Ångströmiä, millä nimellä myös poika Josef 1820-luvulla esiintyi.  Gustava Åkerberg oli puolestaan kotoisin Angelniemen Myllyperän kylästä. Turun vuosien 1832-1838 kertoilee myös lievää pahemmista päihdeongelmista Josefin kohdalla, mutta ehkäpä jätämme ne jo unholaan näin monen vuoden jälkeen.

Ekman

Sauvon Korvalan kylässä syntynyt sotilas Simo Ekmanin ja vaimonsa Riitta Leena Mikontyttären poika Vilhelm ansaitsi 1820-luvun puolivälistä lähtien elantonsa räätälin ammatilla. Hän asui vanhempiensa tavoin Korvalassa ja oli naimisissa vuodesta 1828 lähtien Koorlasta asuneen, mutta Perniössä syntyneen Anna Kreetta Grönmarkin kanssa. Pariskunnalle ehti syntyä vuoteen 1844 mennessä seitsemän lasta. Yhteiselo päättyi murheellisesti Anna Kreetan kuoltua viimeksi mainittuna vuonna. Koska perhettä oli melkoisesti, ei räätäli Ekman kauaa miettinyt uutta aviota. Jo seuraavana vuonna hän nai Angelniemeltä kotoisin olleen Riitta Liisa Erkintyttären. Samalla pariskunta muutti Paimion puolelle, Kuopilan puustellin vuokraajiksi.

Kuopilassa asuivat tuolloin heidän lisäkseen leskivaimot Albertina Ithimaeus ja Ulrika Karolina Nyström sekä ensin mainitun poika Peter Albert Ithimaeus. Sekä Albertina että hänen poikansa kuolivat 1850-luvulle tultaessa. Ulrika Nyström taasen muutti muualle 1862. Toisaalta Kuopilassa asui 1860-62 hänen sukulaistyttönsä Christina Charlotta Nyström aviottoman lapsena Fannyn kanssa.

Vilhelm Ekman ja Riitta Liisa Erkintytär eivät saaneet yhteisiä lapsia. Kuopilaan heidän mukanaan tulivat ainoastaan poika Berndt Ludvig (s. 1833) ja tytär Sofia Viktoria (s. 1841). Vilhelmin esikoispoika Johan Vilhelm oli lähtenyt omille teilleen jo Sauvon vuosina ja muut lapset olivat menehtyneet sangen pieninä. Myös jäljelle jääneet kaksi lasta muuttivat Kuopilasta vuoteen 1860 mennessä.

Arrendaattori eli vuokraaja Vilhelm Ekman kuoli toukokuun puolivälissä 1867. Leski Riitta Liisa joutui kuoleman jälkeen julkaisemaan lehdissä ilmoituksen hänen ja edesmenneen miehensä välillä tehdystä testamentista, joka oli kirjattu jo vuonna 1845. Sen mukaan leski tulisi saamaan kaiken irtaimen omaisuuden kuolinpesästä. Lehti-ilmoituksissa Riitta Liisa kirjoitti mm. ”saan minä täten ilmottaa edesmenneen likisimmille perillisille, joista muutamain nykynen olo-paikka on minulle tuntematoin….jne”. Laillisille perillisille annettiin ilmoitukselle laillinen yhden vuoden ja päivän pituinen moittimisaika testamenttia kohtaan. Tämän ajan jälkeen testamentti saisi lainvoiman.

Kuopilan uudeksi vuokraajaksi tuli David Nevander Kakskerrasta yhdessä puolisonsa Maria Kristinan ja pariskunnan neljän lapsen kera.

Riitta Liisa Erkintytär menehtyi marraskuussa 1878 noin 72 vuoden iässä. Hän asui leskeksi tulonsa jälkeen Kuopilassa kuolemaansa saakka. David Nevander muutti 1881 Lietoon ja uudeksi vuokraajaksi tuli sauvolainen Johan Arvid Ithimaeus. Hänen jälkeensä Kuopilaa hoiti August Grandell Turusta, jonka kuoltua 1895 töitä jatkoi hänen poikansa Amos Vihtori.

Kaipauksella koko paikkakunta

Jos henkilön kuollessa muistokirjoitus päättyy sanoihin ”lähinnä omaisia muistelee häntä kaipauksella koko paikkakunta”, on vainajan täytynyt olla hyvin merkittävä omalla seudullaan. Sitä marraskuussa 1920 kuollut Kaarlo Porthén todellakin oli. Loven Knaapilla 1853 syntyneen Kaarlon vanhemmat olivat Tammelasta syntynyt rusthollari Matti Porthén ja vaimonsa Anna Liisa Hemberg. Anna Liisa oli torpparin tytär Pitkäjärven Sarjalta, kun taas Matin koti löytyy Tammelan Portaan kylän Kauhan talosta.

Kaarlo August oli perheensä esikoispoika, jonka kuudesta sisaruksesta kaksi menehtyi jo lapsena. Noin 24 vuoden iässä Kaarlo vei vihille Amanda Maria Ristimäen Karinaisten Suutarlan rusthollista. Nuori pari asettui Kosken kappeliin, Talolan kylän Knaapille. Tämän talon valikoitumista asuinpaikaksi ei tarvitse kummeksua, jos tietää sen edelliseksi omistajaksi Kaarlo Augustin äidinisän, herastuomari Israel Hembergin. Kaarlon ja Amanda Marian perheessä asui kasvattilapsena Lempi Justiina, jonka äiti Iita Johanna oli ollut piikana Tuimalan maakauppiaalla lapsensa syntymän aikaan. Tämä kolmikko muutti Talolasta Marttilaan 1887. Kaarlon veli Matti oli tällä aikaa ryhtynyt kotitalonsa isännäksi, mutta perhe otti kodikseen Rauhalan mökin Knaapin mailta. Lempi Justiina lähti 1892 piiaksi Maunulan Kankareelle.

Kaarlo Porthén asui sitten Rauhalassa vuokraajana elämänsä loppuun saakka. Velipoika Oskari löytyy vuosisadan vaihteessa samalta rippikirjan sivulta. Hänen ammatikseen on merkitty poliisikonstaapeli.

Kaarlo oli elämänsä aikana lukuisissa luottamustoimissa, mistä mainittakoon 17 vuotta kuntakokouksen esimiehenä. Muita puheenjohtajuuksia löytyi mm. vaali-, holhous- ja vuokralautakunnista. Erityisen pitkän uran hän teki Marttilan Säästöpankin rahastonhoitajana. Tässä toimessa Porthén oli peräti 32 vuotta. Hän jätti työn uudelle sukupolvelle vasta pari vuotta ennen kuolemaansa, mutta senkin jälkeen Kaarlo oli pankin hallituksen puheenjohtajana. Hänen hautakivessään Marttilan kirkkomaalla lukeekin ”kasööri”. Porthénin veljentytär Helena oli setänsä kuoleman aikoihin Säästöpankin kirjanpitäjänä.

Vaikka hänellä oli näin paljon erilaisia virkoja ja luottamustoimia, jäi hän lehtitietojen mukaan aikalaisten mieleen ”hilpeänä seuramiehenä”. Häneltä löytyi hauskoja kertomuksia ja anekdootteja tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Vaimo Amanda Maria kuoli vasta 1940-luvulla, yli 90 vuoden kunnioitettavassa iässä. Lapsia ei pariskunnalle koskaan tullut. Kasvattitytär Lempi Justiina oli Kankareen jälkeen piikana Ollilan Kaunelassa. Hän meni 1900-luvun alussa naimisiin Turusta tulleen karjanhoitaja Nikolai Lindbladin kanssa. Samalla Lempi mainitaan ensimmäisen kerran sukunimellä Kuusella. Perheen pojat Aarno ja Viljo syntyivät Kaunelassa. Mainitun talon omisti tuohon aikaan kruununnimismies Isak Edvard Sjöman, jonka palveluksessa Nikolai Lindblad siis oli. Hänen isänsä Karl Rikhard Lindblad oli Nurmijärveltä kotoisin, mutta toimi Turussa kauppiaana poikansa syntymän aikaan. Nikolailla oli syntynyt kaksosena. Hänen veljensä nimi oli Konstantin.

Julmaa vanhuksen hoivaa

Liedon Ankan kylän Ryngöllä syntyi tammikuussa 1821 rusthollari Matti Heikinpojan ja Ulrika Jaakontyttären perheeseen tytär, jolle annettiin nimeksi Kustaava Johanna. Vaikka Kustaava olikin tämän ison talon tytär, oli hänestä vuoteen 1856 mennessä tullut itsellisnainen. Hän asui Sillilän Lietniemessä, jossa myös syntyi hänen avioton tyttärensä Kustaava. Äiti mainitaan rippikirjassa ja kastettujen luettelossa lyhenteellä Lq eli lägre qvinna, maattu nainen. Tämä johtui siitä, että hänellä oli myös 1849 syntynyt avioton poika, Juho Kustaa.

Lietniemen torpasta nämä kolme muuttivat Loukinaisten Iso-Heikkilän maille. Juho Kustaa muutti nuorena miehenä Turkuun ja näin äiti sekä tytär jäivät kahden. Tytär Kustaava alkoi tienaamaan leipää lähtemällä töihin Tampereelle 1870-luvulla viideksi vuodeksi. Tampereen vuosien jälkeen hän kävi töissä Littoisten verkatehtaalla. Tuossa vaiheessa Kustaava nuorempi otti käyttöön sukunimen Hummelin. Toukokuussa 1882 Paattisilta Lietoon muuttanut Setälän renki Antti Joelinpoika Salonen vei tehtaantytön vihille. Pariskunta asettui erääseen Iso-Heikkilän torppaan asumaan. Sinne joutui myös äiti Kustaava Johanna, joka oli jo ikääntynyt sekä huonokuntoinen. Tuon ajan tapaan kunta maksoi palkkiota 100 markkaa vuodessa ”kirkonvaivaisen” hoidosta. Siitä eteenpäin tapahtumat lähtivät ns. käsistä, sillä tytär ei todellakaan hoitanut äitiään kunniallisesti.

Kustaava Johanna menehtyi heinäkuun alkupuoliskolla 1889. Kyläläisten suusta alkoi kuitenkin kuulua puheita, että Antti Salonen vaimoineen olivat edesauttaneet vanhuksen kuolemaa. Kuitenkin vasta kolme viikkoa Kustaava Johanna kuoleman jälkeen kunnallislautakunnan puheenjohtaja ilmoitti asiasta Liedon nimismiehelle. Tämä nostikin kanteen Salosen pariskuntaa vastaan. Syyynä oli ihmisrääkkäys. Todistajiksi nimismies saikin puolenkymmentä henkilöä, jotka olivat vierailleet Salosten mökissä. Heidän kertomansa asiat eivät sovi herkimmille.

Todistajien kertomukset oli johdonmukaisia. Kustaava Johanna valitteli usein, ettei saa tarpeeksi ruokaa ja se vähäkin on huonointa mitä voi olla. Vähän perunoita, kalaa ja pieni pala leipää silloin tällöin. Jos äiti yritti pyytää tyttäreltään jotain liemiruokaa, oli tämä lyönyt häntä millä tahansa käteensä osuneella esineellä.

Äidin sänkyä ei siivottu koskaan, joten vanhus joutui makaamaan ulosteidensa ja muun lian päällä. Hän oli nimittäin liian sairas noustakseen itse ylös. Koska tytär löi häntä, ei Kustaava Johanna uskaltanut pyytää edes tätä kääntämään itseään sängyssä. Niinpä vanhuksen molemmat jalat olivat jäykistyneet polvista selkää vastaan koukkuun. Molemmat kyljet olivat täynnä nykytermein sanottuna painehaavoja eli ns. makuuhaavoja. Monesta haavasta näkyi ”matoja niin että kiehui”. Myös luut olivat tulleet esille. Selkäkin oli samanlaisten matoisten haavojen peitossa, joista suurin osa oli ristiluiden kohdalla. Jos joku satunnainen kävijä joskus oli yrittänyt nostaa naisen päällä ollutta peittoa, oli hänen heti täytynyt päästää se kädestään kuvottavan hajun takia.  Kaikkien sängyssä olevien syöpäläisten ja matojen lisäksi muurahaiset kulkivat pitkin Kustaava Johannan kehoa. Kyläläiset ottivat heinäkuun alussa 1889 vanhuksen pois tyttärensä luota ja toimittavat tämän suutarinleski Justina Snellmanin hoiviin. Tästä ei enää ollut mitään apua, vaikka leskirouva Snellman teki kaikkensa.

Loppujen lopuksi tapaus käsiteltiin Liedon ja Maarian kihlakunnanoikeuden välikäräjillä vuodenvaihteessa 1889/1890. Antti Salonen jäi ilman rangaistusta, mutta tytär Kustaava tuomittiin 1,5 vuoden kuritushuonerangaistukseen ”laiminlyömisestä hoitaa äitiänsä ja kunnianloukkauksesta.
Antti Salonen ja Kustaava muuttivat rangaistuksen kärsimisen jälleen Turkuun huhtikuussa 1892. Perheen nuorin lapsi, Emil Antti syntyi Turun linnassa tammikuun lopulla 1890. Näin ollen Kustaava oli viimeisillään raskaan joutuessaan kiven sisään.

Suutareita

Kauppalehti 10.2.1909 - Kansalliskirjasto

Liedon nykyisessä keskustaajamassa eli Hyvättylän kylän Kyöstilässä syntyi tammikuun viimeisenä päivänä poikalapsi torppari Heikki Juhonpoika Viinamäen ja Maijastiina Juhontyttären perheeseen. Tämä perheensä kuopus sai nimen Juho. Hänen vanhempia sisaruksiaan olivat Risto, Vilhelmiina ja Maria, joista vain keskimmäinen selvisi yli lapsuusiän. Juhon lapsuus ei luultavasti ollut kovin harmoninen, sillä äiti Maijastiina menehtyi hänen ollessaan noin kolmevuotias. Isä meni pian uusiin naimisiin pöytyäläisen Kustava Saxfeldtin kanssa, mutta tämä liitto päättyi Heikki Juhonpojan kuolemaan elokuussa 1859. Leskivaimo Kustava sai 1861 uudeksi puolisoksi Kurkelan Knaapin torppari, Tuomas Pirttimäen. Kustava muutti saman tien Pirttimäkeen, mutta Juho jäi Viinamäen uuden torpparin mökkiin. Sieltä hän 1864 muutti Turun kaupunkiin.

Käytännössä hän oli muuttanut sinne suutarinoppiin jo paria vuotta aiemmin. Turussa hän kävi samalla sunnuntaikoulua. Kisälliksi hän pääsi 1870 ja lopulta suutarimestariksi 1878. Turun vuosina Juho Virtanen löysi elämänkumppanikseen piikkiöläisen Amanda Sofia Ågrenin, joka oli miestään noin kahdeksan vuotta nuorempi. Pariskunta asui toisen kaupunginosan kolmannen korttelin talossa numero neljä.

Amanda Sofia oli syntynyt Piikkiön Rungon kylän Pietilän talon Rajalan torpassa. Hänen isänsä oli suutari Matti Ågren, joka oli tullut Rajalaan Kaarinasta vuonna 1844. Amanda Sofia, joka syntyi 1858, oli perheensä kuopus. Hänellä oli useita sisaruksia, joista moni menehtyi jo lapsuusiällä. Amanda Sofian äiti Maija Ulla Lindberg oli kotoisin Hadvalasta, kun taas isä-Matti tulevan vävynsä tavoin Liedosta. Rungolla asui 1850-luvulla ainakin neljä suutaria eri kantatalojen torpissa, joten kenkien puutetta ei tuossa kylässä kärsitty.

Vuonna 1878 Virtanen perusti Helsinkiin oman liikkeen, jota hän sitten hoiti menestyksellisesti vuosikymmeniä. Silloisella Itä-Heikinkadulla talossa numero kolme sijainnut liike suositteli esimerkiksi vuonna 1909 ”suosittua suurta ja monipuolista varastoa hyviä jalkineita herroille, naisille ja lapsille”. Tilaustyöt luvattiin toimittaa nopeasti ja ”mahdollisimmalla tarkkuudella”.
Ei siis ihme, että Käsityö- ja teollisuuslehti yltyi kehumaan Virtasta ammattikuntansa kaikkien etevimpänä jäsenenä pääkaupungissa. Työnsä lisäksi oli ottanut vuosien varrella osaa ammattikuntansa edunvalvontaan Helsingin Työväenyhdistyksen kautta.