Tämä onnettoman kohtalon saanut nuori nainen oli syntynyt 17.10.1756 Tunilassa isäntä Erkki Simonpojan ja Maria Erkintyttären perheen kolmantena lapsena. Leenalla oli yhteensä seitsemän sisarusta, joista vain yksi oli poika. Lisäksi taloudessa asui hänen isoisänsä, vuonna 1760 toisen kerran naimisiin mennyt Simo Erkinpoika.
Leena lähti kotitalostaan piiaksi Tavolan kylän Kauhalan taloon 1770-luvun lopulla. Tässä vaiheessa tapahtui jotain sangen ikävää. Tarkempia yksityiskohtia penkomatta voidaan todeta Leenan saaneen aviottoman lapsen. Koska tuohon aikaan tapahtuma olisi voinut johtaa hänet todella suuriin vaikeuksiin pitäjäläisten kanssa, päätti epätoivoinen äiti surmata vastasyntyneensä. Aviottomien lasten äidit joutuivat todennäköisesti Halikossakin yhteiskunnan ulkopuolisiksi, joita ei haluttu omiin nurkkiin.Lapsensurma paljastui tavalla tai toisella. Tämä oli luultavasti etukäteen arvattavissa, koska tiiviissä kyläyhteisössä ei naisella ollut mahdollisuuksia peitellä raskauttaan. Halikon kastettujen luettelossa ei tätä pienokaista ole mainittu. Tämä on ymmärrettävää, koska kirkollista kastetta lapselle ei annettu.
Kun tapaus paljastui, on Leena Erkintytär varmaankin vangittu yksintein. Sen jälkeen on ollut vuorossa eri oikeusasteiden läpikäynti. Näistä istunnoista löytyisi Turun maakunta-arkistosta tiedot, mutta omat taitoni eivät niitä valitettavasti riitä tulkitsemaan.
Oikeudenkäynnin lopputuloksena on ollut kuolemantuomio. Tärkein peruste on ollut Ruotsin valtakunnan vuoden 1734 lain XVI Lucu Lasten-murhasta. Tämän luvun ensimmäinen pykälä kuului näin;
"Portto, joca luwattomasta secannuxesta rascaxi tule, ja sitä ei ilmoita ennen synnyttämisen aicaa, etzi yxinäisyttä itze synnyttämisesä, ja sen jälken pane sikiäns pijloon, häneldä pitä pää pois lyötämän ja hän lawosa poldettaman, joco hän edesanda sikiän cuollunna syndynen, eli keskeneräisen olleen. Jos se cohta edestoimitetan, ja coetellan ollen keskeneräisen, eli jos ei löytä jotacuta wäkiwaldaista merckiä sen päälle; nijn rangaistacon äiti witzoilla, wangiudella eli työllä; kärsikön myös sijhen tygö luwattoman secannuxen edestä."
Leena Erkintyttären kohdalla asia on ollut selvä, joten armahdusmahdollisuutta ei ole käytetty, jos kohta sellaista ei ole edes ollut. Laki on tällä kohtaa yksiselitteinen.
Mestaus on luultavasti tapahtunut Halikon kirkon läheisyydessä ja mikäli samoihin aikoihin Karjalohjalla tapahtuneesta teloituksesta voidaan jotain päätellä, on kansaa tullut runsaasti katsomaan tätä julkista tapahtumaa. Mestatun ruumis lienee kätketty hautausmaan ulkopuolelle, koska siunattuun maahan ei pahantekijällä ollut asiaa.
Vuonna 1800 tästä tapahtumasarjasta julkaistiin Turussa ns. arkkiveisu eli "Yxi Walitettava Wirsi". Näitä veisuja myytiin markkinoilla ja ylipäätänsä kaikkialle, missä kansaa kokoontui. Sävelenä saattoi olla joku hengellinen virsi, mutta myös kansanlaulujen melodioita käytettiin. Arkkiveisujen menestykseen vaikutti suuresti sen sisältö; mitä sensaatiomaisempi oli sen alkuperä, sitä paremmin se myi.
Kuolemanrangaistukset muutettiin pääsääntöisesti elinkautiseksi kuritushuonevankeudeksi tai karkotukseksi rauhan aikana vuodesta 1823 lähtien. Viime teloitus rauhan ajalla tapahtui heinäkuussa 1825. Rauhan ajan rikoksista kuolemanrangaistus poistettiin Suomen laista 1949 ja kokonaan 1972. Suomen perustuslaki kieltää nykyisin kuolemanrangaistuksen.
Tämän lyhyesti kerrotun lapsensurman tapahtumapaikkana on siis luultavasti ollut Halikon Tavolan kylän Kauhala, missä Leena oli piikana. Paikka sijaitsee aivan Helsinki-Turku -moottoritien vieressä ja Salo-Aura -tien varrella, parin kilometrin päässä pitäjän keskustaajamasta. Vaikka olen ajanut varmaan satoja kertoja vuosien mittaan kyseisen maatilan ohi , en ole koskaan ennen tiennyt siitä murhenäytelmästä, mikä paikalla tapahtui yli 200 vuotta sitten.
Arkkiveisun kansilehti kirjasta "Halikon historia - V.J. Kallio, Halikon seurakunta ja kunta 1930, sivu 400"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti