Polkupyörien paikallishistoriaa


Länsi-Uusimaalaisen Karjalohjan pitäjän ensimmäisen polkupyörän hankkki jo 1880-luvun lopulla silloisen kirkkoherran poika, Väinö Anthoni. Sekä Väinö että pikkuveli Einar huristelivat menopelillään pitkin pitäjän maanteitä aiheuttaen asujaimisissa ansaittua huomiota.

Kulkuväline oli malliltaan vanhinta polkupyörämallia, missä etupyörä oli läpimitaltaan noin puolitoista metriä. Takapyörä olikin sitten vastaavasti erittäin pienikokoinen. Istuin näissä pyörissä oli etupyörän päällä, joten polkija erottui jo pitkän matkan päästä. Ilmarenkaita ei vielä tunnettu, joten pyörien päällä oli ohuet, kokokumiset rinkulat. Myöskään ketjuja ei ollut, vaan polkimet olivat suoraan kiinni etupyörän navassa.

Väinö Anthoni myi lopulta tämän aarteensa paikallisen sepän, Johan Fredrik Skogbergin pojalle, Jannelle. Tämä nautiskeli ajopelistään hetken ja myi sen sitten Sammatin Oinoon Mallaan taloon.

Muutamia vuosia myöhemmin eli 1894 Härjänvatsan kylässä asunut maalari Roos teki puusta itselleen kotikutoisen polkupyörän. Malli oli samantapainen kuin Anthonilla. Janne Skogberg puolestaan kyhäsi Mallaaseen myymänsä pyörän tilalle oman versionsa raudasta. Lisäksi kerrotaan Immolan mylläri Nymanilla olleen myöskin omatekoisen polkupyörän, jossa oli takana kaksi isoa pyörää ja edessä yksi pieni. Tämän vehkeen pyörät olivat puiset, mutta ne oli vahvistettu rautavantein.

Kun pyörät vähitellen muuttuivat hieman nykyaikaisemman näköiseksi ja välitysketjut tulivat käyttöön, jäivät renkaat vielä täyteläisiksi. Tälläisen uusmuotisen pelin omisti aikanaan Härjänvatsan Vikkaraisten isäntä J.A. Ekqvist. Tehdasvalmisteisia pyöriä Karjalohjalla oli 1890-loppupuolella kauppapalvelija Rönnbergillä ja B. Vileniuksella. Näissä versioissa oli jo ilmarenkaat.

Nämä tiedot Karjalohjalta pohjautuvat Uunio Saalaksen pieneen vihkoseen "Kulkuneuvojen ja liikenteen kehityksestä Karjalohjalla viimeisen puolen vuosisadan aikana". Oheinen tilannekuva on Thomas Stevensin kirjasta "Voyages around the world; Cycling". Kirja kertoo (englanniksi) tarinan pyöräretkestä San Franciscosta Teheraan ja sieltä edelleen Yokohamaan!

Kommentit

  1. Hauska anekdootti isoisäni isästä Einar Anthonista.Polkupyöräkin on siis suhteellisen uusi kulkupeli.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit