Genos 2/2012

Vuoden toinen Genos-lehti ilmestyi tällä viikolla. Tämä jokaisen sukututkijan perusvarastoon kuuluva aviisi on ehtinyt jo 83. vuosikertaansa nykymuodossaan. On nimittäin erittäin harvinaista, että pieni kosmeettisia muutoksia lukuunottamatta joku aikakauslehti pysyy useita vuosikymmeniä samassa kuosissa. Jatkossa on kuulemma lupa odottaa hieman muutoksia, mutta nautitaan nyt tästä uusimmasta versiosta ihan näin.

Pääartikkeleina ovat tällä kertaa Maija Ojalan "Tuntematon käsityöläinen", Hilding Klingenbergin "Uppgiftsfördelningen och utbildningen inom den äldre militärmedicinen i Sverige och Finland" ja Andrei Kalinitchevin "Inkeriläinen perhe ja Inkerin väestön rakenne 1880-luvulla". Lisäksi Veli Pekka Toropainen tekee selkoa Tammelan ja Someron manttaaliveroista vapautetuista henkilöistä vuodelta 1727. Pääkirjoituksessaan Tiina Miettinen käsittelee lehden kansikuvassa komeilevaa Suvivirttä. Vaikka en hänen lopputulemaansa asiasta jaa, on itse teksti luonnollisesti korkeatasoista.

Sama pätee koko Genokseen. Kun yksi jos toinenkin aikakauslehti ryömii yli siitä, missä rima on matalin, vanhat konkarit Genos ja toinen suosikkini Parnasso, pitävät laadun lippua korkealla. Vaikka yksikään tämän lehden artikkeleista ei osu omiin mielenkiintoni kohteisiin, tulen visusti tallettamaan lehden sekä paperiversiona että digitoituna versiona. Jos jotain olen viimeisen neljännesvuosisadan aikana oppinut, niin sen, että jossain vaiheessa tutkimuksia on aina pakko turvautua vanhoihin Genoksiin. Niissä on käsitelty niin valtavaa määrää suomalaisia sukuja sekä historiaan liittyviä yleisempiä asioita, että lähes joka kerta löydän jotain tarpeellista. Kun lehti on lisäksi tieteellinen julkaisu, ovat sen lähdeviitteet aina olleet erinomaiset. Niiden pitäisi opettaa itsellenikin viitteiden käytön tärkeyttä, mutta taidan olla siihen aivan liian laiska! Minua ei siis kannata matkia tässä asiassa - jos nyt missään muussakaan - mutta aloittelevankin tutkijan pitäisi ymmärtää lähteiden merkitsemisen tärkeys.

Genos-lehti tulee automaattisesti kaikille Suomen Sukututkimusseuran jäsenille, joten huomioithan osoitelapussa olevat merkinnät. Niistä selviää käyttäjätunnukset ja salasanat tiettyihin seuran nettipalveluihin, joista löytää yleensä tarkempaa tietoa Suku Forumilta.

Kommentit

  1. Parnassolla on hyvä brändi kun se mielletään itsessään laatulehdeksi. Käytännössä se on puhdas omistajiensa markkinointilehti, ainoa paikka jossa omat kirjat saa ruhtinaallisesti palstatilaa ja lisäksi mainokset päälle.

    VastaaPoista
  2. Hmm....mielipidekysymys :)

    Enpä ole itse moista huomannut. Mainoksiahan siinä on äärimmäisen niukasti. Kirja-arvosteluissa on myös muita kuin kustantajan edustamia teoksia, joten siinä mielessä en ainakaan itse niele tätä kritiikkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy vähän tarkentaa: isot jutut ovat pelkästään omien kirjojen esittelyjä eli positiivista "kritiikkiä", ja näitä isoja juttuja tukee samojen kirjojen mainokset, joten ne "bestsellerit" saavat palstatilaa erittäin paljon. Muiden kustantajien teoksia Parnassossa on vain nimeksi, juuri sen verran, että lehti pystyy nauttimaan lehtitukea. Arvostelut ovat Suomen mittakaavassa korkealaatuisia, joten lehteä kannattaa kuitenkin lukea.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit