Sammatin pitäjään valittiin vuoden 1876 tienoilla kanttoriksi Kuopion maaseurakunnassa 1839 syntynyt Juho Heiskanen. Hän oli Reino Silvannon "Sammatti" -kirjan mukaan viimeinen vanhanaikaisen koulutuksen saanut kanttori pitäjässä.Erityisesti hänen hakemukseensa liittämä todistus on vanhanaikainen: Tuntee tuurit ja mollit ja on hyvä suutari.
Joka tapauksessa Juho valittiin viiden ehdokkaan joukosta tehtävään ja samalla hän muutti Sammattiin Ruokolahdelta. Paikkakuntalaiset kertovat Juhon äänen olleen "huikjaa" (huikea). Tällä tarkoitettiin erityisen voimakasta veisunuottia, joka kuulemma täytti Sammatin puukirkon laidasta laitaan.
Paikkakuntalaiset muistivat Heiskasen kalaretket, joilla hänen kaunis ja kuuluva laulunsa soi varsinkin kesäaamuina kauas. Toimensa hän hoiti ylpeydellä ja säännöllisesti. Toisaalta hänen omalaatuinen luonteensa aiheutti sen, että ystäviä olivat harvat ja valitut, mutta vihamiehet moninaiset.
Lopulta Juho Heiskasella oli jo kolttosia tilillään ja virkakin katkolla. Pelastuksena toimi milloin kappalaisen anteeksianto, milloin todistajien puute.
Kun vuonna 1879 perustettiin Hämeen Sanomat Hämeenlinnassa, tuli Juhosta paikkakuntansa avustaja ao. aviisiin. Helmikuussa 1880 julkaistiin hänen ensimmäinen kirjoituksensa, ns. Sammatin kirje. Tämän jälkeen kynästä lähti väkeviä artikkeleita milloin mistäkin aiheesta.
Kanttorina Juho Heiskanen toimi vuoteen 1899 eli lähes neljännesvuosisadan. Hän kuoli Sammatissa 1904.
Cantor Juho Heiskanen was a true original. He served Sammatti parish some 24 years and was widely known as a very good singer and a guy with a bad temper. From time to time it seemed that he will loose his position but every time he managed to survive....
He also wrote many articles to the newspaper called Hämeen Sanomat.
He was born in Kuopion maaseurakunta parish and died in Sammatti.
Sammatti Heiskanen cantor
Vuonna 1833 Åvikissa syttyi raju tulipalo, jossa yhtä rakennusta lukuunottamatta koko ruukki tuhoutui. Sitä ei enää tämän jälkeen rakennettu, vaan Åvikista tuli maatila. Karjanhoito sekä maanviljelys loppui tilalla vasta vuonna 1995.
