Eräs takaus Rautsuolta

1850-luvun alussa muuan torppari, Jakob Jakobsson osti itselleen Suomusjärven Rautsuon kylässä sijainneen Kaarlen talon. Myyjänä oli tilan edellinen isäntä, Johan Silander. Kauppasummaksi ilmoitettiin 574 ruplaa ja 42,5 kopeekkaa hopeassa. Tämän summan ostaja oli nostanut Fiskarsin ruukinkonttorista. Takaajana tälle summalle oli Kiskon Ylötkylän Pitkän talon ratsutilallinen, Elias Sahlstedt.

Osto tapahtui kesällä 1852. Johan Silander perheineen mainitaan Kaarlella vielä 1851, mutta jo kahta vuotta myöhemmin he asustavat samassa kylän Mannin talossa. Siellä Johan S. myös kuolee toukokuussa 1874.
Jakob Jakobsson oli syntynyt Ylötkylän Ollan talon Sorvaston torpassa. Isä Jakob oli nainut Kurkelan Heikolassa asuneen rakuunantytär Ester Hellbergin 17.10.1815. Sorvastolla torppariperheeseen syntyi yhdeksän lasta vuosien 1817-1843 välsienä aikana. Näistä täsmälleen keskimmäisenä syntyi Kaarlen tuleva talollinen, isänsä täyskaima.

Jakob oli vielä poikamies ostaessaan Rautsuon Kaarlen, mutta muutamia vuosia myöhemmin hän onnistui löytämään morsiamen Laidikkeen kylän Jusalan l. Jussilan talosta. Isäntä Gabriel Anderssonin tytär Helena Kustava oli syntynyt kotitalossaan elokuussa 1830 ja oli miestään nelisen vuotta nuorempi. Vuoteen 1866 mennessä Kaarlella syntyi kuusi lasta. Viimeisen lapsen nähdessä päivänvalon ensi kertaa, mainitaan Jakob Jakobsson jo entisenä isäntä. Puoliso Helena Kustavan äiti oli Anna Juslin.

Annan toinen puoliso oli kirkkonummelainen Israel Öfverström ja tästä avioliitosta oli mm. poika Carl Ö., nykyisen Tasavallan Presidentin, Tarja Halosen isoäidin isä.

Kaarlen tilaa hoiti muutaman vuoden vuokralainen, kunnes 1870-luvun alkupuolella uudeksi talolliseksi tuli Wilhelm Warelius. Hän kuoli jo 1876 ja niinpä Elias Eriksson Lietzen ottaa talon haltuunsa aina vuosisadan loppuun saakka. Hänen jälkeläisillään tila sitten oli vielä 1960-luvulla.

Edellä mainittu takaaja Elias Sahlstedt oli siis Pitkän talon rusthollari. Oheisessa kuvasssa (alhaalla) on tilan päärakennus vasemmassa reunassa. Tämän blogin lukijan silmissä se ei ehkä näytä kovin vauraalta tilalta, mutta sitä sen on täytynyt kuitenkin olla. Muutoin herra Sahlstedt ei olisi voinut antaa noinkin suurta takaussummaa, koska riskinä takaajalla on aina maksumieheksi joutuminen. Finlands Allmänna Tidning -lehdessä Elias S. ilmoitti yhdessä Kiskon kirkkoherran, Edvard Johan Laurellin kanssa mainitun takauskirjan katoamisesta ja sen kuoletuksesta.

Elias Sahlstedt hoiti Pitkän tilaa mitä upeimmalla tavalla ja ainakin vielä 1960-luvulla se kuului hänen jälkeläisilleen alenevassa miespolvessa.