Nils Abraham Gylden, unohdettu?

Antiikin tutkija, taideharrastaja Nils Abraham Gylden syntyi Mikkelin Suonsaaressa toukokuussa 1806 kihlakunnantuomari Abraham Jonatan G:n ja hänen taloudenhoitajansa Eva Strömmin aviottomana lapsena. Tosin Abraham ja Eva menivät vihille saman vuoden heinäkuussa. Pariskunnalle oli jo paria vuotta aiemmin syntynyt yksi lapsi ja vuoteen 1818 mennessä perhe kasvoi 12-lapsiseksi.

Nils Abraham oli tarmokas nuorukainen ja yksityisoppilaana hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1821 ja filosofian maisteriksi Turun yliopiston viimeisessä promootiossa 1827. Hän julkaisi kolmiosaisen väitöskirjan Ksenofonin Kyrupaideian historiallisesta luotettavuudesta ja tuli nimitetyksi Helsinkiin siirretyn yliopiston Kreikan kirjallisuuden dosentiksi tammikuussa 1829.

Nils Abraham oli Lauantaiseuran ensimmäisiä jäseniä ja seuran toimesta perustetun Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan hän kuului alusta lähtien ollen mukana sen ensimmäisessä kokouksessa 16.2.1831. Samaan aikaan hän toimi Helsinkiin perustetun, nykyaikaisen yksityiskoulun opettajana maaliskuusta 1831 keväääseen 1834. Tuohon aikaan koulun johtaja luonnehti eräässä kirjeessä Gyldeniä seuraavaan tapaan; "Hän on raudanluja mies eikä itse mitenkään sovelias johtamaan toisten mielipiteitä omansa mukaan. Hän on varmaan oleva paikallaan, kun kerran saa vallan, koska hän toimii periaatteiden mukaan - mutta hänellä ei ole älyä eikä joustavuutta itse hankkia kaikkien arvonantoa. Mieluummin hän iskee päänsä puuhun kuin väistyy tuumaakaan tieltään".

Opettajaura päättyi Gyldenin lähdettyä ulkomaille. Sieltä hän lähetti useita matkakirjeitä, joita Helsingfors Morgonblad sitten julkaisi lukijoidensa iloksi. Oheisessa kuvassa on pätkä heinäkuussa ilmestyneestä kirjeestä. Hän kirjoitti myöhemmin kokemuksensa kirjaksi ja kertoi siinä matkansa tarkoituksen olleen perehtymisen saksalaisten yliopistokaupunkien kielitieteen opiskeluun ja tutkimuksen tilaan sekä tutustumisen antiikin taiteen muistomerkkeihin.

Saksalaisiin taidekokoelmiin Nils Abraham Gylden ihastui suuresti ja matkan aikana hän sanoo kehittäneensä "sen rakkauden taiteeseen ja kauniiseen, jota olin siihen asti tuntenut itsessäni vain hämäränä aavistuksena".

Jälkipolvi muistaa taiteentuntija Gyldenin parhaiten eräästä virkaepisodista. Kun Helsingin yliopisto haki vuonna 1833 Kreikan ja Rooman kirjallisuuden apulaisen virkaa täytettäväksi, olivat hakijoina sekä Gylden että Runeberg. Runebergin väitöskirja oli käsitellyt kuoroa kreikkalaisessa murhenäytelmässä ja Gyldenin genetivus- ja ablativus absolutus -konstruktioiden syntyä ja laatua kreikassa ja latinassa. Runebergin tuotosta pidettiin yleisesti parempana, mutta virkavuosiensa ja suuremmaksi katsotun kielitieteellisyytensä takia valituksi tuli nimenomaan Gylden. Runebergin ystävät ja tukijat eivät koskaan antaneet tätä anteeksi.

Ilmari Havu muisteli Historiallisen Arkiston vuosikirjassa 52 Nils Abraham Gyldeniä seuraavilla sanoilla Suomen taideyhdistyksen tuolloisen satavuotisjuhlan johdosta;

"Gylden oli aloitekykyinen ja ajamiinsa asioihin innostunut mies, mutta kenties vähäpätöisyytensä johdosta syrjäytetty, siitä katkeroitunut ja harmistuneena taipuvainen näkemään ansionsa suurempina kuin ne ovat itse asiassa olleet. Hän on, voi sanoa, kokonaan unohtunut. Täytynee myöntää professori Gunnar Castrenin olevan oikeassa hänen sanoessaan Herman Kellgrenin elämäkerrassa Gyldenin olevan eniten tunnettu siitä, että hän voitti Runebergin kilpailussa apulaisenvirasta. Ei juuri lohdullinen lopputuomio!"

Mainitun taideyhdistyksen yhtenä pontimena on voinut olla oheisen lehtileikkeen luoma pohjatyö. Elokuussa 1851 Nils Abraham Gylden julkaisi Finlands Allmänna Tidningissä artikkelin, jossa hän luotasi suuntaviivoja suomalaisella taiteilijaseuralle. Hän suunnitteli, että taiteilijat asettaisivat vuosittain Turussa ja Helsingissä maksua vastaan näytteille edellisen vuoden työnsä. Nämä sitten myytäisiin huutokaupalla ja osa tuloista siirrettäisiin erityiseen taiteilijoiden eläke- ja avustuskassaan. Suoranaisiin tuloksiin tämä sinänsä erittäin moderni ehdotus ei johtanut.