Eräs Wiman -suku Kiskosta

Kiskon Viiarin kylämäki sijaitsee muutamia kilometrejä Toijan kylästä pohjoiseen päin, Suomusjärvelle johtavan tien varrella. Sepän, Hannun ja Hannusta 1500-luvulla erotetun Pellin talot sijaitsevat suurinpiirtein samoilla sijoilla kuin niiden edeltäjät satoja vuosia sitten. Hannun ja Pellin talot olivat ns. verotaloja, joiden isännät myös omistivat ne itse. Heillä oli tiloihinsa sukuoikeus.

Sepän tilan taasen oli rustholli eli talo varusti ratsun ja miehen kuninkaan ja vuodesta 1810-luvulta alkaen keisarin armeijaa varten. Tätä vastaan rustholli sai verovapauden.

Rusthollareista tuli 1800-luvun kuluessa Kiskossa ja sen lähialueilla nopeasti vaurastuva talonpoikaisluokka. Parantuneiden viljelymenetelmien ja yleisen kehityksen kautta tilojen tuotot kasvoivat nopeammin kuin mitä sotilaan varustamiseen kului.

Sepän isännistä Henrik Henriksson syntyi syksyllä 1708. Hän haki puolisonsa Helenan Perniön Saaren kylästä ja sai tämän kanssa kuusi lasta. Kolmen ensiksi syntynyttä poikalasta ei ehtinyt elää aikuisikään saakka ja vasta perheen kuopuksesta, vuonna 1755 Eliaksesta tuli Sepän uusi isäntä. Hänen sisarensa Helena ja Justina menivät kumpikin tahoillaan naimisiin lähtivät maailmalle. Helena Vimanin ensimmäinen puoliso oli Salon Kistolan Lassilasta kotoisin ollut saarnaaja ja pedagogi Gustaf Bange, vaimonsa pikkuserkku. Tämän kuoltua Mynämäellä nai Helena mietoislaisen Bertil Fagerströmin. Bertil kuoli Somerolla ja Helena palasi takaisin syntymäkotiinsa, jossa hän kuoli vuonna 1819.

Sisko Justina oli myös naimisissa kaksi kertaa. Hänen ensimmäinen miehensä Gabriel Karberg oli kaakeliuunimestarina Tammisaaren kaupungissa. Gabrielin kuoltua Justinan puolisoksi tuli samaa ammattia harjoittanut Simo Levon.

Velipoika Elias oli löytänyt vaimonsa Kirkkojärven rantamaisemissa sijaitsevan Honkapyölin Pamsin rusthollista. Ester Johansdotter oli syntynyt miehensä kanssa samana vuonna ja muutti nyt kapioineen Viiarin kylämäelle. Siellä perheeseen syntyi seitsemän lasta vuosien 1779-1799 välisenä aikana. Näistä ainakin kaksi kuoli lapsena, lisäksi yhden tyttären vaiheista ei ole tarkempaa selkoa.

Esikoispoika Henrik jatkoi isänsä jalanjäljissä Sepän rusthollarina ja oli monien sukulaistensa tavoin kahdesti naimisissa. Näistä avioista Regina Mellerin ja Maja Stina Eliasdotterin kanssa oli yhdeksän lasta.
Henrikin velipoika, isänsä kaima Elias Viman nai entisen suutarin, silloisen Hannun talollisen, Gustav Wiman tyttären, Johannan ja tuli tätä kautta kotitalonsa naapurin isännäksi. Elias ja Johanna olivat pikkuserkkuja keskenään. Eliaksen em. isoisä Henrik Henriksson oli Johannan isoisän, Christopherin nuorin veli. Toinen sukuyhteys, joka hieman kaukaisempi, löytyy Leilän rusthollissa vaikuttaneen von Lund/Lundberg -suvun kautta.

Henrikin ja Eliaksen sisko Helena (s. 1784) ehti lyhyen aikaa emännöidä ensimmäisen puolisonsa, Johan Brandtin omistamaa Tieksmäen Lampolan taloa. Johanin kuoltua hänestä tuli 1810-luvun lopulla Lampolan Ylöspakan torpparin, David Johanssonin vaimo. Kahden miehensä kanssa Helenalla oli kuusi lasta.
Sepän Vimanin sisarussarjan nuorimmainen, Gustava, syntyi loppukeväällä 1799 ja avioitui ainoastaan 17 vuoden iässä kälynsä veljen kanssa. Lampolan isännäksi Johan Brandtin jälkeen tuli nimittäin hänen veljensä Daniel (David). Gustava emännöi sitten Lampolassa jo varsin nuorella iällä. Lapsia ehti syntyä peräti kahdeksan vuoteen 1839 mennessä.

Wimanin jälkipolvitaulusto löytyy kotisivuiltani - oheisen muistokiven kuvasin pari vuotta sitten Kiskon hautausmaalla. August Wilhelmin puoliso Hilda Eerikka oli kotoisin Jylyn kylässä sijainneesta Tuohiaron torpasta. Hänen sukujuuriaan voi seurata vaikkapa pitäjänmylläri Erik Erikssoniin, joka tuli pitäjään Tenholan Kullaan ruukilta.