Jääkäri Seponlahti

Tammisaaren kaupungissa toimi 1800-luvun loppupuoliskolla leipurina Pohjan pitäjässä syntynyt Berndt Wilhelm Tallqvist. Hän oli mennyt naimisiin tammisaarelaisen puusepän tyttären, Sofia Finnbergin kanssa. Tästä Länsi-Uudenmaan täysin ruotsinkielisestä kaupungista Berndt Wilhelm lähti samaan toimeen 1898 Honkajoelle ja vuotta myöhemmin Kurikkaan.

Berndt Wilhelm Tallqvistin aikuisikään ehtineistä veljistä vanhin oli Karl Julius, josta tuli Pohjan pitäjän Backbodan lampuoti. Berndtiä nuorempi Gustaf Sigfrid oli taasen Pohjan Smedsvikissä torpparina.

Berndt Wilhelmin ja Sofia Vilhelmina Finnbergin lapsista Georg Vilhelm syntyi Tammisaaressa marraskuussa 1890. Hän kävi kansakoulun ja lisäksi käsityöyhdistyksen iltakoulun. Tämän jälkeen hän isänsä tavoin oli leipurina, kunnes liittyi vapaaehtoisena Jääkäripataljoona 27:n ensimmäiseen komppaniaan marraskuussa 1915. Tämä komppania sai koulutuksensa Saksassa ja nuori Tallqvist otti osaa itärintaman taisteluihin Missejoella, Riianlahdella sekä Aa-joella.

Georg Seponlahdella oli sisarukset Meri Sofia (-93), Vivi Vilhelmina (-96), Salli Vilhelmina (-00), Lilli Maria (-02) ja Ingeborg (-05).

Tallqvist oli vielä Saksassa, kun hän 7.2.1918 vannottuaan sotilasvalan astui Suomen armeijan palvelukseen. Samalla hänet ylennettiin aliupseeriksi. Reilua viikkoa myöhemmin Tallqvist tuli Vaasaan aselaivoja seuranneen komennuskunnan mukana. Sieltä hänet lähes välittömästi komennettiin komppanianpäälliköksi ensimmäisen Krenatöörirykmentin Kristiinan krenatööripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Lavialla ja Suodenniemellä, missä hän haavoittui pahasti 16. maaliskuuta 1918. Haavoistaan parannuttuaan hän palasi takaisin joukko-osastoonsa toukokuun lopulla vuonna 1918.

Tallqvist siirrettiin sisällissodan jälkeen 4. heinäkuuta 1918 alkaen päälliköksi Karjalan kaartin rykmentin 3. konekiväärikomppaniaan. Hän erosi armeijasta 9. marraskuuta 1918 ja siirtyi Suojeluskuntajärjestön palvelukseen 1. helmikuuta 1919 ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Mikkelin pitäjän suojeluskuntaan. Mikkelin pitäjästä hänet siirrettiin 19. lokakuuta 1919 alkaen paikallispäälliköksi Seinäjoen suojeluskuntaan, missä hän palveli 15. kesäkuuta 1920 saakka. Suojeluskunnasta eroamisensa jälkeen hän ylläpiti leipomoliikettä Kurikassa vuosina 1920 – 1929, jonka jälkeen hän työskenteli työmiehenä. Tallqvist vaihtoi nimensä Seponlahdeksi vuonna 1935.

Georg meni vuonna 1925 naimisiin Rauha Hjortin kanssa.

Seponlahti osallistui talvisotaan komppanianpäällikkönä 46. Kuormastokomppaniassa, mistä hänet siirrettiin myöhemmin Jalkaväenkoulutuskeskus 5:een ja edelleen toimistoupseeriksi Jalkaväkirykmentti 27:ään, mistä hänet siirrettiin myöhemmin komendantiksi 12. Sotasairaalaan.

Jatkosodan puhjettua Seponlahti komennettiin kuljetusjoukkueenjohtajaksi ja edelleen Eläinlääkintäkeskukseen, mistä hän joutui potilaaksi 29. Sotasairaalaan. Sairaalasta päästyään hänet komennettiin toimistoupseeriksi Etelä-Pohjanmaan läntisen suojeluskuntapiirin esikuntaan irtaimistotoimistoon. Suojeluskuntapiiristä Seponlahti siirrettiin komendantiksi 12. Sotasairaalaan, mistä hänet siirrettiin vuonna 1942 Jalkaväenkoulutuskeskus 19:sta, josta hänet kotiutettiin vielä samana vuonna ja hän siirtyi Kurikkaan G. A. Serlachius Oy:n palvelukseen.

Georg Seponlahti kuoli vuonna 1969.

Kuvassa 27:n jääkäripataljoonan 1. komppania huhtikuun viidentenä päivänä 1916 - teoksesta Suomen Jääkärit, Kuopio 1933

Lähteet - Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938 sekä Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975