Paltan talon Vilhelmiinan kohtalo

Marttilan pitäjän Palaisten kylän Paltan l. Penttilän rusthollin isäntänä 1810-luvulla oli muuan Juho Antinpoika, joka oli syntynyt samassa talossa vuonna 1757. Hänen sukunsa oli ottanut autioksi jääneen Penttilän viljelykseen vuoden 1655 paikkeilla. Juho oli saman suvun kuudetta polvea talossa ja hallitsi sitä perikunnan lukuun. Penttilän talo mainitaan jo ensimmäisessä säilyneessä maakirjassa vuodelta 1540 ja noin 200 vuotta myöhemmin tila jaettiin kahtia. Kantatilalle jäi maakirjanumero yksi ja se sai toisintonimen Paltta. Kakkostalon nimeksi tuli myös Penttilä, mutta se tunnettiin paremmin nimellä Martti.

Juho Antinpoika meni kypsässä iässä vuonna 1795 naimisiin Leena Juhontyttären kanssa, joka oli kotoisin Kosken Tl Iso-Sorvaston Mattilasta. Ikäeroa pariskunnalla oli lähes neljännesvuosisata, mutta se ei tahtia haitannut. Nuorimman lapsensa syntyessä isä Juho läheni jo kuuttakymmentä ja tätä ennen perheeseen oli ilmaantunut seitsemän pienokaista. Rusthollari Juho Antinpoika kuoli 1821 pistoksiin ja tätä ennen hän oli joutunut saattamaan Marttilan kirkkomaalle maassamme tuolloin niin suuren lapsikuolleisuuden niittämää satoa.

Paltta joutui Juhon kuoleman jälkeen puoliso Leenan uuden miehen, Simo Simonpoika Fährbomin käsiin. Hänen kanssaan Leena ehti saada vielä yhden lapsen ennen kuolemaansa 1825. Muutaman ajan päästä Paltan rusthollariksi tuli Juhon vuonna 1806 syntynyt Antti-poika. samoihin aikoihin nuoren isännän nuorin sisar, edellä mainittu Vilhelmina pääsi ripiltä ja lähti piiaksi Paimioon.

Sieltä Vilhelmina palasi takaisin Marttilaan ja vuonna 1846 hän asui jälleen kotitalossaan hetken aikaa. Seuraavaksi oli vuorossa pieni vierailu oman siskon, Vilhelminaa 16 vuotta vanhemman Justinan perheessä Heikolan kylän Anttilan talossa. Tämän piipahduksen jälkeen Vilhelmina muutti Tiipilän Yli-Marttilan tiluksille itselliseksi naiseksi. Naimattomalla neidillämme lienee ollut sen verran varallisuutta, ettei hänen tarvinnut olla piikomassa missään.

Vuodesta 1854 lähtien Vilhelmina Juhontytär asui Tiipilän Lammin puustellin Nummen torpassa. Hänen elämänsä lienee sujunut mukavasti, torpasta löytyi jopa silkkiliinoja. Lokakuun 17. päivän vastaisena yönä 1864 tämä kaikki loppui kammottavalla tavalla. Seuraavan päivän aamuna kyläläiset löysivät Vilhelminan murhattuna kotitorpastaan. Samalla huomattiin hänen omaisuuttaan anastetun. Tuntemattomien ryöstömurhaajien matkaan oli lähtenyt mm. silkkinen saali, silkkiliina ja iso harmaa saali.

Nämä tavarat löydettiin sitten sotamiehen vaimon, Eeva Knoppin hallusta. Hän sanoi ostaneensa saalit ja liinat Maria Kristina Vihdinojalta, joka asui tuolloin Nousiaisten Kaiselan kylässä. Tämä kaikki tapahtui Turussa, minne Maria Kristina oli tullut erään torpparin kyydissä. Itse murha ja sen jälkeiset tapahtumat olivat seuraavat;

Maria Kristina oli ollut Vilhelminan luona tuona yönä ja yhteisesti sovitun suunnitelman mukaisesti päästänyt torppaan karanneen Siperian vangin, Lampulan Heikin. Maria Kristinan lähtiessä sitten hetkeksi ulos, oli Heikki tappanut Vilhelminan. Tämän jälkeen rikolliset ryöstivät torpan ja kumpikin lähti taholleen saaliin jaon jälkeen. Heikki meni Hämeenlinnan suuntaan Ruskolta varastamallaan hevosella. Torpparin kyydillä Turkuun mennyt Maria Kristina joutui sitten viranomaisten haltuun. Hän oli pidätyshetkellä entisen sulhasen, erään entisen sotamiehen luona ja hänen päällään oli murhatun Vilhelminan kolttu. Poliisin mukaan naista oli rangaistu varkauksista jo kahdesti aiemmin.

Maria Kristina pistettiin 20. päivä lokakuuta 1864 Turun kaupungin vankihuoneeseen. Seuraavana yönä, noin klo 4-5 välillä hän oli hirttänyt itsensä ovenkahvaan sitomallaan nyörillä. Näin tämä onneton tapaus jäi oikeusistuimien ulottumattomiin. Poliisin myöhemmissä tutkimuksissa selvisi lisäksi, että Lampulan Heikillä ei välttämättä ollutkaan osuutta itse murhaan. Sen olisi Vihdinoja tehnyt yksin teoin.

Alla olevassa kuvassa Marttilan Tiipilän kylän rakenteilla olevaa Lammion aluetta. Näillä tienoin sijaitsi murhatun Vilhelminan kotimökki.