Näytelmäkirjailija Gustaf von Numers

Lohjan Roution rusthollista lähteneeseen Rautell -sukuun, tosin äärimmäisen kaukaiseen haaraan, kuului myös suomenruotsalainen näytelmäkirjailija Gustaf von Numers.

Hän syntyi Maksamaalla maaliskuussa 1848 Lorentz August N:n ja hänen ensimmäisen vaimonsa, Johanna Gustava Malinin ensimmäisenä sekä ainoana poikana. Johanna menehtyi jo seuraavana vuonna ja 1850 Lorentz August nai tämän sisaren, Serafia Lovisa Malinin. Lorentz oli majurin poika ja hän itsekin oli ylioppilaaksi tulonsa jälkeen armeijan palveluksessa ottaen eron junkkarin arvolla vuonna 1842.

Tämän jälkeen Lorentz August oli tilanomistajana Ulvilan Koivistossa, Vähänkyrön Kolkissa ja lopulta Maksamaan Åminneborgissa. Maksamaalla hän myös kuoli toukokuussa 1868 jättäen poika Gustafille merkittävän omaisuuden. Isän tarkoitus lienee ollut, että poika olisi jatkanut opintojaan yliopistossa ja Gustaf muuttikin Helsinkiin. Opinnot saivat jäädä toiselle sijalle, kun nuori von Numers keskittyi matkustelemaan Ruotsissa ja Norjassa. Yliopiston luennoilla hän ei kotiin tultuaankaan paljoa viihtynyt.

Lopulta hän vuokrasi maatilan Ilmajoelta vuoden 1874 paikkeilla ja vuodesta 1883 lähtien hän toimi Pännäisten asemalla rautatievirkailijana. Tässä vaiheessa elämäänsä alkoi Gustaf von Numers kirjoittaa ja ehtipä hän naimisiinkin Helena Roosin kanssa. Ensimmäiset kirjalliset työt olivat näytelmiä Kaarlo Bergbomin ohjauksessa. Varsinainen läpimurto tuli vuonna 1891 teoksella "Elinan surma".

Kolme vuotta aikaisemmin oli saanut ensi-iltansa "Eerikki Puke", josta Päivän Uutiset kirjoitti helmikuun 11. päivän numerossaan seuraavaa;

Suomalainen teaatteri;

Eilen näytettiin ensi kerran "Eerikki Puke, Korsholman herra." Hra Gustaf v. Numers'n kirjoittama. Uutta kotimaista historiallista näytelmää eivät meidän teaatterit usein saata yleisölle tarjota. Menestys olikin sangen suuri, vaikka tästä näytelmästä ehkä voisi tehdä sen muistutuksen, että se on liian pitkä.

Vaan sen aine on kaunis ja ajatukset jaloja, omiaan herättämään katselijoissa myötätuntoa. Sisältö on lyhytäisesti se, että jalosti ajatteleva talonpojan tyttö taivuttaa Korsholman linnan ritarin Eerikki Puken yhtymään Engelbrechtiin, joka vapauttaa Ruotsin talonpojat vieraiden tanskalaisten herrain sorrosta.

Aiomme kohta laveammin kertoa tästä ansiokkaasta kappaleesta ja mainitisemme sen tähden tällä kertaa vaan, että mieltymys on erittäin vilkasta ja että tekijää useita kertoja esille huudettiin. Tärkeimmät osat näyttivät mainiolla tavalla rouva Aalberg-Kivekäs sekä herrat Leino, Ahlberg ja Böök. Sali oli täpötäynnä väkeä.

Gustafin esipolvitaulustoa äidin puolelta aina 1600-luvun alkuun saakka.