Andersin mukaan Erika Sofia oli jo kymmenen vuotta aiemmin sanonut, että hänen kuolemansa jälkeen Ståhlströmin pitäisi hoitaa hänen hautauksensa sekä omaisuutensa jako. Grönroos määräsi testamentissaan annettavaksi Turun köyhäinhuollolle 200 markkaa minkä lisäksi sekä kaupungin vapaaehtoinen palokunta että kuuromykkäin koulu saivat samansuuruinen rahamäärän. Kaiken muun irtaimiston ja omaisuutensa Erika antoi Ståhlströmin perheelle. Lisäksi Erika toivoi tulevansa haudatuksi samaan hautaan vanhempiensa kanssa. Kiveen tuli kaivertaan vain teksti "jungfru Erika G."
Kun Erika Sofia Grönroos sitten heinäkuun kahdeksantena päivänä vuonna 1899 oli kuollut, joutui Turun raastuvanoikeus selvittämään omaisuuden jakoa. Ilmeisesti aivan ensimmäiseksi käsiteltin asiaankuuluvat todistukset seurakunnalta sekä sairaalalta. Kaupunginsairaalan lääkärin, Wilhelm Stadiuksen lyhyen kuolintodistuksen mukaan "jungfru" Grönroos oli menehtynyt kyseisessä laitoksessa em. päivänä. Seurakunnalta puolestaan saatiin sukuselvitys Erika Sofian perheestä.
Tässä yhteydessä huomioni kiinnittyi välittömästi vainajan äidin sukunimeen Gallenius. Olin nimittäin aikoinaan lisännyt tietokantaani muutaman Gallen- ja Galenius -nimisen henkilön Kiskon seudulta, Varsinais-Suomesta. Isän sukunimi Grönroos saattoi taasen viitata useaankin eri pitäjään eikä sille löytynyt itseltäni suoraa vastinetta. Onneksi lehteen painettu sukuselvitys antoi myös syntymäajat Erikan vanhemmille, Gustaf Grönroosille ja Gustava Galeniukselle. Gustava löytyikin nopeasti Kiskon ja Perniön rajamailla sijainneen Kosken tehtaan työntekijöiden joukosta.Hänen vanhempansa olivat raudanvääntäjä Gabriel Gallenius (s. 1774) ja vaimonsa Christina Forsten (s. 1772). Gustavaa ennen olivat jo syntyneet hänen sisaruksistaan Henrik Johan ja Eva Stina. Myöhemmin perheeseen syntyivät vielä Lovisa, Anna Maria ja kuopuksena Gabriel
Lapsikatraasta Anna Maria ja Gabriel kuolivat vuoden 1816 lopulla. Äiti Christina menehtyi loppuvuodesta 1820 ja isä, joka oli tässä vaiheessa Kosken tehdasseurakunnan kuudennusmiehenä, meni uusiin naimisiin tenholalaisen voudintyttären, Elisabet Palmanin kanssa. Tästä aviosta syntyi poika Alexander. Muiden lasten osalta en ole seurannut heidän vastaisia edesottamuksiaan, mutta sisko Lovisa löytyy 1830-luvun lopulla Turun ruotsalaisesta seurakunnasta postiljooni Carl Gustaf Tenlenin vaimona. Heillä oli ainakin yksi lapsi, tytär Gustava Lovisa, joka syntyi elokuussa 1838 Turun kaupungissa.
Gabriel Galleniuksen isä, jolla oli sama etunimi kuin pojallaan, työskenteli Karjalohjan Kärkelän kuparihytillä. Hän oli syntynyt vuonna 1738 ja mennyt lokakuussa 1766 naimisiin suomusjärveläisen lesken, itseään 10 vuotta nuoremman Stina Johansdotterin kanssa. Olettaisin, että Gallenius on voinut tulla suomeen Ruotsin puolelta. Lähellä sijainnut Kiskon Orijärven kaivos oli avattu 1700-luvun puolivälissä ja se tarvitsi ammattitaitoista työvoimaa. Luonnollisesti Orijärveä huomattavasti vanhemmalla Kosken tehtaalla l. ruukilla oli myös ulkomailta tulleita henkilöitä. Stinan vanhemmat olivat ainakin suomalaisia Suomusjärven Salmin Junnolasta. Renkinä ja itsellisenä Junnolassa asuneella Johan Matssonilla ja hänen vaimollaan Maria Jöransdotterilla oli ainakin viisi lasta, joista kaksi kuoli aivan pienenä. Isä Johanin kautta saadaan yhteys yhteen suosikkitaloistani tuolla seudulla, Arpalahden ikivanhaan rustholliin. Samalla kesällä 1899 kuolleesta Erika Grönroosista löytyy yksi esipolvilinja aina vuoteen 1540 saakka. Nämä kaksi asiaa tarkoittavat myös sitä, että Erika oli kaukainen sukulaiseni.
Christina Forstenin sukuperä on myös osin itselleni epäselvä. Hänen vanhempansa toki löytyvät ja juuri em. Orijärven kaivokselta. Siellä ruukkivoutina ollut Peter Forsteen ja vaimonsa Maria Wikström asuivat Vettiön talossa, joka lienee ollut noin kilometrin päässä varsinaisesti kaivoksesta. Christina oli perheen esikoistytär, mutta joulukuussa 1776 Forsteenin tuvassa oli varmasti ihmetys suuri. Kolmospojat Adolf, Benjam ja Sachris putkahtivat maailmaan. Kiskon pitäjässä harvinainen tapahtuma sai valitettavan arvattavan jatkon. Ainakin Benjamin menehtyi pian synnyttyään ja saman kohtalon koki velipoika Adolf. Sachriksen ja Christinan lisäksi perheeseen kuului esikoispoika Petter, joka oli syntynyt 1767.
Peter Forsteenin ja Maria Wikströmin syntymävuodet 1740 sekä 1743 löytyvät Kiskon rippikirjasta 1786-1791. Maria kuolee maaliskuun viimeisenä päivänä 1787 ja seuraavana vuonna Peter löytyy toiseksi vaimokseen leskirouva Leena Silfverknappin. Tämä toinen avio päättyy jo kolmen vuoden kuluttua Peterin kuolemaan. Vaikka nuo vuosiluvat ovat käytettävissä, ei Petteriä tai Maria voi yhdistää sopiviin vanhempiin. Kiskon Kirkonkylän Wikarsin eli Viikarin talon väki käytti jo 1700-luvulla sukunimeä Wikström, mutta ei tuntuisi sopivan tähän sukuun. Olkoonkin, että esikoispojan kummina oli juuri mainittuja Wikströmeitä oleva räätäli Henrik W. Yksityiskohtana tulkoon mainituksi, että jostain syystä vuoden 1767 Kiskon kastetuista HisKissä ei löydy Petteriä. Onneksi voi nykyään turvautua Digiarkiston palveluihin ja alkuperäisiin kastettujen luetteloihin hänet kyllä sitten on merkitty.
Summa summarum - nimi Gallenius herätti huomioni ja niin vain kävi, että sattumalta silmiini tullut perhe osoittautui itseni sukulaisiksi ties kuinka monen sukupolven kautta. Ensimmäinen yhteinen esi-isä, Gudmund Bertilsson syntyi Suomusjärven Arpalahdessa vuonna 1628, joten Erikan perintörahojen perään tässä tuskin kannattaa lähteä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti